Ensimmäinen peli takana ja sarja lätkäisty käyntiin. TPS teki sen, mitä piti eli säilytti kotietunsa. Ei sen vähempää, muttei sen enempääkään.
Vierailla oli alkuun pari paikkaa, joista naulaamalla olisi pelistä voinut muodostua toisenlainen. TPS:n nuorien otteista paistoi alussa jännitys, mutta HIFK ei kyennyt tuota pienen pientä momentumia hyödyntämään.
Steenbergenin maali käänsi pelin meille selkeästi; itseluottamus ja rohkeus pelata nousivat silmin nähden. Sen jälkeen TPS dominoi pelin virtausta ja sai HIFK:n pelaamisen näyttämään erittäin huonolta. IFK:n kannalta huolestuttavinta tässä pelissä ei ollut tappio, vaan toimivan ja eheän pelitavan puute. IFK:n pelaajistolla ei tulisi lähteä pelaamaan näin passiivista peliä, vaan hyökkäyspään paineistuksen ja karvauksen pitäisi olla paljon kovempaa. Muutenkin vieraiden pelaaminen näytti vajaalta; ei ollut selvää kuvaa siitä, mistä omat löytyvät ja lisäksi etäisyydet kasvoivat isoiksi.
Ahokas on luonut TPS:lle toimivan ja pelaajistolle sopivan pelitavan. Se nojaa ensisijaisesti vahvaan puolustuspeliin sekä hyvään maalivahtiin. Tuota pelitapaa on koko kausi hinkattu ja runkosarjan (osin myös koronasta johtunutta) synkkää jaksoa lukuunottamatta tuo pelitapa myös toimii ja se tulee pelaajilta luonnostaan. Lisäksi runkosarjan viimeisellä kolmanneksella TPS löysi hyökkäyspään tehot, joiden puuttumisen kanssa koko alkukausi tuskasteltiin.
Kaikesta tästä syväluotaamisesta huolimatta takana on vasta ensimmäinen ottelu. Sarja on täysin alussa ja kaikki on mahdollista. Tänään Ahokas kuitenkin pesi Peltosen pelikirjan puhtaasti, joten nyt odotellaan HIFK:lta seuraavaa siirtoa. Millä pyrkivät haastamaan TPS:n pelitapaa? Tämä on sarjan kannalta ydinkysymys, sillä jos IFK pelitavallisesti juoksee perässä, niin sitä eroa eivät nimekkäät yksilötkään kuro kiinni.
1-0 ja tiistaina Nordikselle.
