Olleista Salo luottaa sellaiseen pelilliseen konseptiin, jossa pyritään mahdollisimman hyvin reagoimaan viisikkona sen mukaan, mikä milloinkin tuottaa parhaan pelin virtauksen ja tasapainon. Perinteistä suomalaista ajattelua viimeisten 15 vuoden ajalta. Viisikko pidetään tiiviinä, tuet on lähellä hyökätessä omalta alueelta, prässätään silloin kun se saadaan tehtyä koko viisikolla tiiviisti, muulloin puolustetaan tiiviisti keskialuetta. Pyritään pitkiin hyökkäyksiin pelin virtauksen edistämiseksi.
Jukurit on alkanut nyt pudotuspeleihin pakottamaan jälleen pelaamistaan entisestään, yliyrittämisen tai jonkun muun syyn takia, jota on vaikea ymmärtää. Hyökkäysalueen puolustuspelissä (liikaa prässäämistä), peliä avatessa (liian nopeaa kääntämistä), hyökkäysalueen hyökkäyspelissä (liian nopeaa ja aggressiivista hyökkäyksen päättämistä), esimerkkeinä.
Varmaankin niitä asioita, joita monet haluisivat nähdä jääkiekossa mahdollisimman paljon, jos vain pelin todellisuus tottelisi tällaista ajatuskulkua.
Liian nopea pelin kääntäminen aiheuttaa hyökkäysten alivoimaisuuden ja viisikon venymisen eli kiekonmenetyksen riskin kasvamisen sekä huonot lähtökohdat prässäämiselle. Avaaminen menee väkinäiseksi - usein siirtokiekoiksi - alkaa tulla pitkiä kiekkoja ja paitsioita. Liian lyhyet hyökkäykset ja väkisin kiekon toimittamiset maalille aiheuttavat, että KooKoo pystyy kentällä olevalla viisikollaan vastahyökkäämään ja vaihtamaan pelin painopisteen, jossa se puolestaan pyrkii pitkään hyökkäämiseen Jukurien viisikkoa kuluttaen.
Repaleinen ja liiallinen prässääminen aiheuttaa sen, että hyvin kiekotteleva KooKoo pääsee laadukkaisiin suorahyökkäyksiin, ja nyt käy liian usein myös niin, että KooKoo voittaa keskikaistan eli Jukurien "kolmonen" jää pelin yläpuolelle yliaggressiivisen karvauksen seurauksena. Tätä ei juuri runkosarjan jälkimmäisellä puoliskolla tapahtunut, alkukaudesta kylläkin.
Monet ovat puhuneet, että Jukurien pitäisi vieläkin suoraviivaisemmin pelata kohti maalia. Miten Jukurit voi enää pelata suoraviivaisemmin, kun jo eilenkin lauottiin jatkuvasti epätoivoisistakin asemista maalinedusta ylimiehittäen (hirvittävimmillään jopa pakin avustuksella) sekä pyrittiin 1vs1-haastoilla keskustaan, joista tuli lähinnä vaarallisia kiekonmenetyksiä? Tyypillinen hyökkäysaika oli harvoja poikkeuksia lukuunottamatta varmaankin 10 sekuntia - siitä on hyvä lähteä KooKoon tuorein jaloin vastahyökkäämään, kun Jukurit on ensin hyökännyt "suoraviivaisesti".
Jukurit on koko runkosarjan tahkonnut nopeaan pelinavaamiseen ja sen jälkeiseen prässäämiseen perustuvaa pelitapaansa ilmeisesti luottaen, ettei näitä aseita kukaan tule saamaan pois. No, nyt niin on tähän mennessä KooKoon kanssa käynyt. Mitä on Jukureilla tähän tilalle? Esim. kontrolloidun pelinavaamisen ja suorahyökkäämisen vaihtoehtoa on harjoiteltu aivan liian vähän kauden aikana.
Jokisen lupaus ennen playoffeja, ettemme tule pelaamaan 1-4-trapia, on muuten naurettava ja jää omanlaiseksi pilkkakirveen kohteeksi ainakin lajiväen keskuudessa, jos tämä sarja hävitään. KooKoo pelaa mielellään trapia, jos se on pelille ja sille itselleen juuri sillä hetkellä parhaaksi. Jokinen valmensi tässä asiassa yleisölle.
KooKoo on pelillisesti edellä siinä määrin, että Jukurien materiaalietu on tähän asti käytännössä eliminoitu. Jokinen on ammattilaisvalmennusuransa ensimmäisellä kaudella melko kovassa paikassa, kun tällainen asia pitäisi yhden välipäivän aikana ratkaista. Avainpelaajat oireilivat jo eilen melko pahasti paitsi väsymyksestä, myös siitä tosiasiasta, että peli ei solju eikä käy.