Isoin ongelmahan tässä on se, että tavan seuraaja ei tiedä minkä perusteella näitä päätöksiä tehdään.
Minulle on ainakin ihan ok, että Ilveksen johtaessa Tapparaa 12-0 seitsemännessä finaalissa pelin keskeytyessä ajassa 59:59 seuraava peli alkaa 0-0 tilanteesta jos säännöt näin sanoo ja pääsen tuon itse myös toteamaan julkisesti saatavilla olevasta sääntökirjasta, nyt tuota ei pääse tarkastamaan itse.
Avoimuus. Avoimuus. Avoimuus. Ei tämä voi olla näin vaikeaa.
Vakavasti puhuen: perusongelma kuitenkin lienee, että kiveen hakattua sääntökirjaa ei ole, eikä sellaista myöskään haluta. Ratkaisut halutaan tehdä tilannekohtaisesti ja neuvottelemalla, millä pyritään välttämään negatiivista julkisuutta, taloudellista haittaa ja pahimpia oikeusmurhia, kuten pelin keskeyttäminen 12-0 tilanteessa minuutti ennen loppua vain alkaakseen uudestaan tilanteesta 0-0. Johdetaan siis Liigaa kuten osakeyhtiötä kuuluu johtaa, johdon ja omistajien toimesta.
Tämä toimintatapa ei kuitenkaan ole helposti yhdistettävissä urheilun perusajatukseen selkeistä säännöistä, joiden mukaan päätetään voittaja. Jos tuon "viimeinen sana on aina Arto I:llä tilannekohtaisesti, mikäli Liigan isommat pomot eivät kävele yli" menisi sanomaan julkisesti, niin yhdenlainen myrsky siitäkin taas syntyisi.
Kun tähän yhdistää jokaisen yksittäisen toimijan vankkumaton usko omaan objektiivisuuteensa, päästään nykyiseen tilanteeseen, jossa pelikieltoihin samantapaisista tilanteista vaikuttaa miljoona pientä asiaa, ja seurojen kohtelu vaikuttaa epätasa-arvoiselta ulkopuolisen silmin. Se ei sitä välttämättä ole, mutta avoimia ei voida olla, ja päätökset ovat kuitenkin aina tapaus- ja henkilökohtaisia.