Peli on jossakin määrin monimutkainen kokonaisuus. Ihminen muistaa pelistä loppujen lopuksi aika vähän - on vaikea muistaa edes pelin ajan, mitä tapahtui ensimmäisessä erässä, jos asiaa muistelee kolmannen lopussa. Kun tilanne on tämä niin pelin muisteleminen on kasa yksinkertaistuksia todellisuudesta - aistimekanismit aistivat kaikkia asioita yhtä aikaa. Muisti sitten antaa rompulta jonkinlaisen analyysin tapahtuneesta - aniharvoin kovin objektiivisen. Ja ehkä siinä se ero tulee, miksi jääkiekossa on ammattivalmentajia - joiden tehtävä on hajottaa jääkiekko pieniksi atomeiksi, jotta niitä voi järjestellä uudestaan.
Yleisemmin on hyödyllistä - ja tarpeellista - erottaa myös katsojien kontribuutio. Nämä "haluan nähdä maaleja" -jutut ovat minusta ainoastaan propagandaa. Tappara on tehnyt Liigan eniten maaleja, mutta ei se näytä yleiskäsitystä Tapparan pelistä muokkaavan. Maalejakin pitäisi nähdä molemmilta ja värilasien linssin vahvuuksista riippuu se, kenen maaleja halutaan nähdä. Usein tarinat kirjoitetaan pelin tauottua, koska tapahtumien ollessa menossa olisi liian paljon mietittävää. Jos joukkueen x faneilta kysytään, haluavatko he nähdä paljon maaleja niin jokainen vastaa totta kai, mutta kysymystä muokattaessa muotoon haluatko nähdä suosikkijoukkueesi häviävän 6-0 - ei kukaan halua. En muista, että esim. Ilveksen fanit olisivat olleet maalirikkaasta Turun reissusta iloisia, kun kotijoukkue laittoi kuusi maalia.
Muutama kausi takaperin playoffeissa oli legendaarinen sarja TPS-HIFK (Törmänen vs. Selin), jonka TPS onnistui jollakin keinolla töpeksimään tappioksi, vaikka oli kotietu ja selvästi parempi joukkuekin. Muistan, kuinka tuon sarjan aikaan kummankin fanit kilvan kehuivat, miten upeaa peliä tuossa sarjassa pelattiin. Satuin olemaan muistaakseni tuolloin pahemman kerran flunssassa ja kuumeessa, joten minulle avautui hyvä hetki oikein katsoa jälkikäteen tuota viihdyttävää sarjaa. Erityisesti kummankin fanit kehuivat sitä, kuinka sarjassa ei pelattu juuri lainkaan trappia vaan mentiin eikä meinattu. Kun sitten näitä pelejä itse katselin niin havainto piti paikkansa: trappia ei tosiaan pelattu juurikaan - kunnes jompi kumpi teki maalin. Sen jälkeen pelattiin pelkästään trappia eli kummankin analyysi tiukoista peleistä oli oikea: maali merkitsi voittoa tuossa sarjassa.
Koska ihmiset eivät koskaan pysty erottamaan mielessään niitä kymmeniä, mahdollisesti satoja asioita, jotka vaikuttavat kokonaiskäsitykseen jostain joukkueesta tai sen tavasta pelata - saati erottaa näitä mielen tosiasioita ja niiden vaikuttimia toisistaan, joudumme tyytymään lopulta propagandaan, yksinkertaistukseen ja tarinoiden kirjoittamiseen ilman todellisuutta. Jos jokaista tämän kevään diskurssia Tapparan suhteen olisi seurannut loppuun asti - voisi helposti tehdä johtopäätöksen, ettei ole olemassa mitään todellisuuden tapaa, jolla Tappara olisi oikeutettu finalista tai se voisi voittaa yksinkertaisesti pelaamalla vastustajaansa paremmin. Jokaisen sarjan ennakkoasetelma on ollut, että Tappara on ennakkosuosikki, mutta sen ei tarvitse tehdä yhtään mitään ja siinä on vastuksen momentum. Toisessa vaakakupissa on totuus sarjan jälkeen, joka on toistanut tämän ennakkoasetelman sellaisenaan samanlaisena: paljon jätettiin tekemättä. Tappara pystyisi pelaamaan vielä paljon parempaakin. Tappara on tehnyt koko kaudella eniten maaleja - se on myös tehnyt niitä playoffeissa enemmän kuin kukaan vastustajistaan. Niin tai näin - aina nähtiin sitä, mitä ei tilattu.