Kiitos TPS:lle hienosta finaalisarjasta ja kovasta vastuksesta. TPS pienensi jokaisen marginaalin, joka oli mahdollista pienentää, mutta Tapparan rutiinitaso oli vaan liian kova finaalissa. Tyylikkäästi hoidettu finaalisarja, ei ylilyöntejä ja mukaviakin keskusteluja käytiin. En tiedä, uskaltaako nyt enempää Turkua kehua. Jossain se raja menee siinäkin, mitä Turusta voi sanoa. Turkulaiset ovat kuitenkin tehneet hyvän vaikutuksen ihmisinä - turkulaiseen tyyliin suu ainakin aukeaa, jos ei muuta.
Tappara oli tässä sarjassa samanlainen kuin kaikissa muissakin kevään sarjoissa. Kovasti jokaisen sarjan jälkeen puhuttiin, ettei oikein ole kunnolla testattu. Jälkikäteen, mitenkään turkulaisia väheksymättä, niin kyllä se kuulkaa niin oli, että KooKoo ja Lukko - erityisesti Lukko - ihan kunnolla Tapparaa keväällä testasivat. En ole näin ylivoimaista Tapparaa nähnyt varmaan ikinä: tämä viides peli oli kyllä eräänlainen statement-matsi, lukemista huolimatta. Tapparalla oli mahdollisuus tehdä kahdessa erässä ainakin neljä maalia, mutta ei vaan saatu enempää kuin tuo Luodon avausmaali aikaan. Kareev kyllä oli isona syynä siihen, miksi näin - vaikka välillä kyllä vedettiin taas ohi ja yli itsekin. Mutta vanha totuus piti edelleen kutinsa: mestaruudet voitetaan puolustamalla. Se tapa, jolla Tappara piti TPS:n poissa maalipaikoilla oli tämän joukkueen suurin vahvuus.
Aika harvoin voittaa näin isolla marginaalilla, vaikka marginaalit ovat niin pieniä koko sarjan ajan. Kova, kova jengi oli Tappara tällä kaudella, jollaista tuskin ihan hetkeen nähdään. Kaikista kirjoituksista, katastrofeista yms. huolimatta Tappara pääsi kuin pääsikin kiinni siihen nopeaan kiekkoon, josta puhuttiin. Trapista itkevät voivat katsoa Tapparan puolustuksen ja hyökkäyksen kiekollista pelinopeutta omassa päädyssä ja miettiä hetken hiljaa, miksei vastukset pääse maalintekopaikkoihin. TPS yritti karvata, yritti trapata, yritti etsiä reittejä, mutta ei se vaan päässyt sinne, mistä maalit tehdään.