Aivan naurettavaa nuo nykykiekkoilijoiden itkemiset jään pinnassa ja samaa harrastaa kaikki joukkueet. Joku pieni hipaisu kasvoihin ja siellä kiemurrellaan ja itketään. Muistan aikana kun lapsena pelattiin kentällä ja pihoissa niin joka ilta oli jonkun huuli tai nenä auki. Tehtiin lumipallo ja sillä painettiin ja kohta taas jatkettiin. Jos oli ihan tahallinen isku niin saatettiin tapella mutta tuollaista itkemistä ei koskaan harrastettu.
Lapsena leikkiessä voimat on vähän toisia kuin ammattiurheilijoiden kesken kaukalossa.
Itselläni on kamppailu-urheilutaustaa ja kyllä, tatamilla on välillä osuman jälkeen kieriskelty ihan ilman filmaustarkoitusta vain koska sattuu niin saatanasti. Hetken päästä pystytty jopa jatkamaan ottelua.
Huvittavaa kun nämä näppistietäjät täällä kertovat kuka filmaa ja minkä takia ja kuinka naurettavaa se on. Liike-energiat on niin valtavia esim. Santalan taklauksessa, että suurin osa palstatietäjistä ei kävelisi omin avuin moisen töötin jälkeen vaikka mitään ei olisi rikkikään. Nyt aikuiset ihmiset valoja päälle, täällä palstalla on selkeästi enemmän tietoa ihmisen fysiologiasta, iskun kestävyydestä, ihmismielen liikkeistä ja näyttelijän lahjoista kuin keskikokoisella keskussairaalalla ja teatterikorkeakoululla yhteensä.