Tunnen itseni jo todella vanhaksi ja väsyneeksi tervaskannoksi, kun muistan kevään 2002 yllämainitut väännöt kuin eilisen. Ihan säikähdin. Aivan palstan jokaiselle jonnelle nuo eivät ole kuin vanhojen höperöiden nostalgiahuuruja, mutta raadollinen sarja tuo oli kaikkinensa. Tepsillä oli kultaputken jälkeen kevyt darra päällä koko kauden, mutta ajattelin kuitenkin sinnikkäästi, että Jukan Tappara olisi tylsistytettävissä, vaan ei. Tappara oli inhottavan rutinoitunut, kuten nytkin. Täysin MM-kisatason veroinen Ojanen veti lämärin ohi Norren niin, että Tammerkoskessa vesi nousi hetkellisesti metrin ja edelleen muistan sen epäuskoisen fiiliksen, että nyt se kultaputki sitten stoppasi. Valtaisan hienoja pelaajia pelasi molemmilla riveissään.
Meillä oli Kiprua, isä-Erosta (ei siis kirkkoherra vaan Elmerin isä), Peter Schaefer, Stouni Kiviharju, nuori Mikko Koivu ja toki Tuokon Marco jne. Tapparaltakin jäi mieleen se ikiroutainen, hyvin jukkamainen, betonipuolustus. Grönvall, Kangasniemi, Välivaara, Saravo, Luoma yms. Siis juuri sen aikakauden miliisejä, kun puolustuksessa mailaa sai luvan kanssa käyttää muuhunkin kuin rännilämäreihin ja sen säännöt sallivat. Vaan oli Tapparan hyökkäyskin kuin kirveellä veistelty; Arto Kuki, vain hyvän laukauksen turvin liigassa jyrännyt Jussi Tarvainen, Hassisen Jani, isä-Barkov the one and only, Johannes Alanen ja mieleen jäivät tuolta kaudelta myös tamperelaisten ulkkarit Roman Meluzin ja Jeff Williams. No se historiasta, mutta nämä joukkueet ansaitsivat pienen historiapläjäyksen.
Takaisin tähän sarjaan. Jukkahan se edelleen seisoo Tapparan penkin takana kuin Vapaudenpatsas Hämeenpuistossa. Kaiken nähnyt ja kokenut sekä monissa karvaissakin sarjoissa friteerattu Rautakorpi tietää tasan tarkkaan millä keinoin Tepsin mestaruushaaveet vesitetään eli laittamalla keskustaa tylysti tukkoon, lähes bussimaisella ja puolilaittomalla tavalla, ja väsyttämällä Filppulat ja Palveet niin puuduttavalla tavalla, josta olisi melkein lääketiedekin kateellinen. Kaskisen Kalle on Jukkaan verrattuna vielä työharjoittelija tai oppipoika, mutta se ei estä sitä etteikö Kalle varsin meritoituneilla adjutanteilla voisi Jukan Tapparan brutaalia ja vankkaa vankkaa ilmalaivaa häiritä nimenomaan sen omin asein. Norrea etenkin varmasti vituttaa edelleenkin se Ojasen lämäri keväältä 2002, jolla tosiaan oli lähes vulkaanisia vaikutuksia maaperään ja lamauttavia vaikutuksia Tepsiin, niin pelaajiin kuin faneihinkin!
Tämä sarja kamppaillaan myös penkkien takana, onneksi vain pelitaktisella tasolla eikä Patrick Roy kuulu kummankaan valmennukseen. Tapparahan nujerretaan heidän omilla lääkkeillään ja manselaisten säkkipillin mukaan on turha ruveta tanssimaan. Vaikkei Kalle selvästikään ole suosinut grinderi-kulttuuria, niin olisi ammatillinen vääryys jättää Zabot, Rantakarit ja Revot rauhaan, vaan heille pitää olla omat päällystakit, jotka käyvät paneroimassa herrojen pelihalut heinäsirkan tasolle. Sitä varten meillä on Pikkarainen ja Virtasen Jonnekin. Naurakaa vaan, mutta kyllä siinä Nääshallinkin valot värisevät, kun talkkari Pikkarainen käy kysymässä yhteistä instakuvaa Zabon kanssa, jonka slaavilainen veri kuplinee jo nyt. Kuuselakin saanee kunnon kevät-muiskautuksia Fraserin Markulta. Sen pikakäsittelyn jälkeen hevos-linimentti ja tiikeribalsami tuntuu rauhoittavalta.
Eli nyt astetta säröisempää ja yksinkertaisempaa vaihdetta silmään Saipa-sarjasta, mennään sinne keittiöön vaikka siellä on kuuma (Tami), laminoidaan tamperelaista seinille laidat ryskyen ja uskalletaan pelata tiivistä, lähes kreikkalaista futis-puolustusta, jos sille tarvis tulee. Nopeilla käännöillä sitten luodaan maalipaikat, koska siihen meillä on artisti Oulaa, taikuri Filppulaa, Virran Patua, Lavalin leijona Perriniä ja Minnesotan omaa myskihärkää Budishia. Ja kyllä se KallionTomppakin haluaa erityisesti survoa pari sota-alueen maalia naama irvessä, kun viimeistä palvelustaan tod.näk. Palloseuralle suorittaa. Ei se Tapparasta niin paljon perusta etteikö puoli ilkeästi niitä viitsisi ohi suomalais-tsekin punnertaa. Jos vaikka lumet jarruttaisi Hrachovinan ja Kemiläis-Valtterin kolville, niin syttyy ne hitaat manselaisetkin tähän sarjaan.
On turha alkaa leikkimään mitään yläsavolaista naatiskelu jätönjätönjättöä, koska sitä Jukka haluaa Tepsin tekevän. Turha luulo Jukka. Antaa Tapparan kiekotella, siinäpähän joutuu Jukan prikaati avaamaan väkisin peliä eikä makaamaan vain syvällä.
Hrachovina on ollut parempi kuin kumpikaan meidän veskareista, mutta sujuvasti se kiekko hänenkin ohi saadaan, kun trafiikkia laitetaan hänen eteensä ylivoimalla. Ylivoiman, jos minkä tulee toimia. Kapasen Kalpa käytti sitä hyödykseen Tapparaa vastaan, joten samalla stemmalla tulee Tepsinkin jatkaa. Harmi jos Bono on rannikkotykkinsä kanssa sivussa, mutta hyvin voi Virrankin laittaa laukojaksi viivaan. Sitten Forre Forrström on heittää myös liikenteenjakajaksi maalin eteen, jos alkaa Otsoilla olla alivoimalla pahat mielessä Hrachovinan tontin edessä tepsiläisiä kohtaan. Sen vielä sanon, että nopeatempoista nascar-kiekkoa tästä on turha odottaa. Molempia sarjan osapuolia on revitelty kuuden pelin verran, joten palaan siihen, että taktisella tasolla tämä voitetaan. Ei pikajuoksulla. TPS kylvetti sen verran maukkaasti runkosarjassa välillä nyt vastaantulevia jäähakkuja, että Palloseura finaaliin voitoin 4-2 teutonisesta sarjasta.
Joo joo, nämä ovat eri pelejä, mutta jostain nekin kertoivat. Nyt tuli loppu tälle pirkanmaalaiselle finaalidynastialle! Harjoittelen jo suvivirren laulamista game sixin jälkeen..…