Ottelusuunnitelma eli Raksilan Ryöstö eteni suhteellisen suunnitellusti. Noin periaatteessa. Keskusta tukkoon, Kärpät laidoille pyörimään, maaliluvut pienet, kontrataan maltillisesti ja vaarallisesti. Ei vaan onnistuttu iskemään paikoista, ylivoima takkusi ja tähän pelissäroikkumis-filosofiaan kuuluvat iskunpaikat jäi hyödyntämättä. Ehkä sitä hyökkäyspeliaikaa olis voinut siunaantua/suorittaa enempi, tälläkin tyylillä oli kuitenkin jatkot käden ulottuvilla.
2. erässä pari typerää ja pari hieman linjanvastaista alivoimaa, se vei terää. Vain 3 laukausta Vehviläiselle tuossa erässä ja kaikkien yv-sössimisten päätteeksi Kärpille flipperikiekosta käytännössä ottelun ratkaissut 2-0. Ja toki, maalille ajoilla ja oikein ajoitetuilla heitoilla nuo pomput ansaitaan, ei siinä mitään.
Ässillä jäi piippuun tehojen ja ylivoiman puolesta, niin toisaalta Kärpillekin. Ei kai ne voi suorittaa noin onnahtelevasti ja tehottomasti jatkossa, eihän? Jotain lääkkeitä Manner & co. varmasti hakee sellasen rapsakan rentouden ja ratkasuvoiman esillesaamiseksi, samoin kuin Kotkaniemi kiekollisen rohkeuden ja hyökkäyspelin suhteen.
No, onnistumiset ja avausmaalit ohjanneet pelien luonnetta. Ässillä ei oo mitään syytä pistää päätä pensaaseen, vaan varmasti pukukopissa on edelleen sama tunne kuin torstain jäljiltä, että tää on ihan voitettavissa oleva ottelusarja. Terävyyttä vaan niihin iskun paikkoihin. Kärpät toisaalta saa olla/ovat tyytyväisiä että isot pisteet 2-1 ja Raksilassa eivät ole antaneet. Eri asia sitten, onko pelissä enää muutettavissa mitään vai lasketellaanko näin eteenpäin. Tässä tapauksessa muuttuu kolikonheitoksi, kumpi saa onnistumiset ja vie sarjan.
Maanantaina saatava vaan sarja tasoihin, sen se vaatii. Kärpät aiemmasta ja tästä pelistä oppineena saattaa tulla taas eri ilmeellä tuohon peliin. Kriittinen peli #4 voi olla melkonen taistelu, myös taktisessa mielessä. Varmasti läikkyy tuossa pelissä.