Olipa hyvää viihdettä, fiilikset tietty menivät illan mittaan laidasta laitaan varmaan itse kullakin. Avauserässä TPS ihan sillassa ja oli lähellä, että peli olisi ratkennut jo silloin. Itsekin vähän luovutin.
TPS tällä kerralla onnistui takaa-ajossa, ja ihan ansaitusti - toisessa ja kolmannessa erässä TPS:n pelaaminen parani selvästi. Hyvä saavutus, ottaen huomioon, miten vaikeaa on TPS:n takaa-ajo koko kevään ollut.
Jatkoajalla molemmilla oli paikkansa. HIFK oli ehkä terävämpi ja halukkaampi voittamaan ja ihan ansaitsi voiton, tosin ei TPS-jatkoaikavoittokaan olisi vääryys ollut. Lähellä oli puolin ja toisin.
TPS:n heikkoutena olivat tänäänkin ihan tutut jutut: aloitukset, umpisurkea ylivoimapelaaminen, ehkä myös se yksilötaidon ja käsien puute. Ja se Selinin peluutus. Itse mietin, että vedettiinkö vähän riskilläkin "parhaita" pelaajia ylikuormittaen? Ei hyvä.
Sitä en voi käsittää, miten puolivälierissä molempien joukkueiden ylivoimapelaaminen on näin surkeaa. HIFK vetää avauserässä pitkälle toista minuuttia 5vs3 ilman kummempaa tulosta. TPS saa jatkoerässä kaksi ylivoimaa ja hohhoijaa. Vaikea nähdä tällä erikoistilannevitsailulla kumpaakaan joukkuetta mestaruutta juhlimassa.
Mitenköhän jatkossa? HIFK saanee pitkästä pelistä itsetuntobuustin. TPS toisaalta oppi, että takaa-ajoasemasta voi Helsingissäkin nousta, ja varmasti jäi hampaankoloon. Vaikea arvata. Jos nyt pitäisi fiilisveikata, kallistuisi vaaka HIFK:n suuntaan.
Ja niin: aattelen sillä lailla positiivisen kautta, että Nordiksella oli tänään varmaan jokunen perheenisä-/äiti jolla muu perhe ehkä odottaa kotona ja huomenna perhearki ja työpäivä edessä. Näille arjen sankareille kotivoiton fiiliksen voi hyvällä mielin suoda, koska iltakympin jälkeen maanantai-iltana tappiofiiliksellä kotiin matkaaminen ei ole herkkua. Niin että.