Nyt, kun tuo eilinen poikkeuksellisen kova jatkoaikatappiovitutus on lientynyt alle 50%:iin eilisestä huippuarvosta ja pystyy ajattelemaan ajoittain jotakin muutakin, kuin oijoijoijojojojojoooo:ta, niin täällä eteläisen kalastajakylän liepeillä asuvana kerholaisenahan tässä on nyt oikeastaan aika mukava lähteä huomenna Hämeenlinnaan katselemaan kuudetta matsia.
Asiahan on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että jos huomenna tulee turpaan, niin se on sitten kolmas tappio JYPille putkeen, joista kaksi kotona. Silloin on aivan turha jossitella yhtään mitään, vaan ollaan saatu juuri se, mitä on ansaittukin eli putoaminen niukasti, mutta kiistattomasti paremmalle joukkueelle. Jos taas tulee voitto, niin päästään nauttimaan urheiluviihteen suurinta mahdollista ja hyvin harvinaista viihdettä. Game 7 on neutraalinakin katsojana herkkua puhumattakaan siitä, että siellä pelaa oma jengi. Loppucocktail on sitten jompikumpi ääripää.
Sarjasta noin yleisesti on sanottava, että vaikka odotinkin erittäin tasaista sarjaa, niin en osannut odottaa, että järjestäen jokaisessa matsissa marginaalit ovat noinkin pienet. Ei kai ole syytä olettaa huomiseltakaan mitään muuta.
Jos sitä menee vähän asioiden edelle, niin tällä hetkellä on hyvin mahdollista ja jossakin määrin jopa todennäköistä, että tämän otteluparin voittaja saa vastaansa välierissä HIFK:in kotiedulla. Ei voi sanoa, että se nyt miltään ylivoimaiselta obstaakkelilta kummallekaan näistä jengeistä vaikuttaisi, vaikka tietysti HIFK:ssa on erittäin paljon potentiaalia ja ovat heräilleet kevääseen. Tämä nyt vain tämmöisenä sivuhuomiona.
