Tapparalla oli viisi avopaikkaa ratkaista peli itselleen, mutta ei ratkaissut. Puljujärvelle riitti yksi. Jos pää ei kestä voittamista, on turha hehkuttaa niskan päällä olemisesta.
Tässä oikeastaan kiteytyy näiden joukkueiden ero tänään. Kun Tapparalta puuttuu Kuusela, ei muilla kuin Laineella ole rohkeutta (tai taitoa) ratkaista. Okei, olihan siellä pari tolppaa/ylärimaa, mutta ratkaisevissa paikoissa ei kuitenkaan oltu aivan niin kovia kuin olisi pitänyt. Sieltä puuttui se viimeinen tylyys ja kylmäpäisyys käyttää omat paikat hyväksi, mikä näkyi mm. kiekon (ja vastuun) siirtelynä ratkaisevilla ylivoimilla jatkoerässä. Marjamäki on puhunut tästä usein haastatteluissa, että jos todella haluaa voittaa, on oltava nimenomaan näissä paikoissa jäätävän kova. Ihailen häntä siinä kyllä, sillä Kärpät on aina ollut kova silloin kun on oltava. (Toivottavasti myös Suomen maajoukkue tulevaisuudessa on.)
Aho on muuten kyllä loistava pelaaja. Liian hyvä tähän sarjaan. Tulevaisuus on takuuvarmasti loistelias ja on ollut hienoa seurata hänen otteitaan Laineen ja Puljujärven ohella. Tämä sarja on itse asiassa ollut suorastaan ennennäkemätön, mitä tulee suomalaisiin tulevaisuuden tähtiin. Miettikääpä sitä hetki! Jokainen tässä sarjassa hallille mennyt varmasti muistelee näitä aikoja vielä lämmöllä. "Minä olin silloin katsomossa, kun tulevat NHL-supertähdet siellä pelasivat!" Moni ei ehkä vielä ymmärräkään, että tässä on todennäköisesti kolme kappaletta tulevaisuuden "teemuselännettä", eikä mitään keskinkertaisia perusänäripelaajia. Erilaisia pelaajatyyppejä ovat toki, mutta ymmärrätte varmaan, mitä tarkoitan. Itse ainakin pystyn nauttimaan myös vastustajan pelaajien suorituksista, vaikka kaikki eivät siihen kykene.
Pakko nyt on nostaa sekin tässä esiin, että tänään myös tuomarit vihelsivät jossain määrin kotiinpäin (kuten jokaisessa näkemässäni playoff-pelissä tällä kaudella). Alankin uskoa yhä vahvemmin siihen tässä ketjussa aiemmin esitettyyn (ja futiksen puolella tutkittuun) faktaan, että kotiotteluiden ainoa todellinen hyöty tulee kotituomareista, ei mistään muusta.
Lopuksi. Minulla on edelleen täysi luotto ja usko Tapparaan. Erot näiden joukkueiden välillä ovat viimeiset kolme vuotta olleet niin hiuksenhienot, että hiuksia on jo tarvinnut halkoa - niin nytkin. Oli jopa hieman naiivia ajatella, että Tappara marssisi tästä jatkoon 4-0, vaikka se siltä jossain vaiheessa kieltämättä näyttikin. Ei näiden jengien ero kuitenkaan ole faktisesti neljä muna, vaan pikemminkin se kuuluisa seiskapelin jatkoajan yksi maali. Tappara kuitenkin saa lehtitietojen mukaan Kuuselan jälleen lauantaina kehiin ja silloin uskon, että peli pystytään kääntämään voitoksi. Vaikka sota ei yhtä miestä kaipaa, niin totta helvetissä se kaipaa, jos kyseessä on Kuuselan tai Ahon kaltainen liideri.