Minusta tämä kuvio näyttää vähän seuraavalta:
Jatkoajan yleinen totuus on, että Pelicans sikailee pelistä toiseen. Tätä pelkoa on lietsottu nyt myös HIFK-leirissä, mutta hauskaa on se, että lietsojina ovatkin HIFK-fanit - ei Pelicans-puolen kirjoittelijat. Tästä on saatu jonkinlainen fyysinen leima Pelicansille ja sitten porukassa yritetään todistella, ettei HIFK jää fyysisyydessä jälkeen. Yleisesti ottaen monet tuntuvat siis kirjoittelevan vastineita omille ennakkoajatuksilleen, ei toisten kirjoituksiin.
Pelicans ei voita tätä sarjaa fyysisyydessä. Eihän tämä ole fyysisesti mikään erityisen kova jengi. Jos Byers taklaa pari kertaa, se ei tee joukkueesta fyysistä. Pelicansin "fyysisyys" on ennemminkin sellaista periksiantamattomuutta, mistä itse lopulta nautin enemmän. HIFK:n jengissä on varsinaista kovuutta selvästi enemmän ja tuolla osastolla jos yritetään hämmentää, kaatuu se omaan niskaan.
Ainoa mahdollisuus järkevään vastuksen antamiseen on kärsivällinen, tiivis puolustuspeli ja hyvä erikoistilanne- sekä maalivahtipeli. Leimu on Leimu HIFK:takin vastaan ja jos hänet otetaan erityisen tarkasti, taustalle jää muille tilaa. Riittääkö tämä? Tuskin, mutta eihän tässä ole mitään hävittävää. Tavoite on saavutettu, eikä kukaan revi pelihousujaan, vaikka sarja menisi 4-0. Toisaalta jokainen voitto on tälle joukkueelle todella hieno juttu. Muistetaan nyt vielä sekin, että mennään projektin vuotta numero 1.
Maha ei ole täynnä, eikä mitään hävittävää ei ole. Melko hyvä lähtökohta sarjalle.
Tässä on aika hyvä kiteytys. En ymmärrä miten täällä kirjoitellaan joistain Bloodista ja Byersistä, he pelasivat KalPaa vastaan yhteensä yhden pelin. Ja muu jengi ei kyllä HIFK:lle pärjää fyysisyydessä, ei taklauksissa eikä myöskään tappeluissa, jos niihin lähdetään. Pellicanssilla ei ole mitään järkeä lähteä tuohon peliin mukaan.
Pelicans voi yllättää, mutta sitten pitäisi kaikkien tähtien olla oikeassa asennossa. Mitä se vaatii:
1. Pelicanssien maalivahdeilta jumalmoodia: HIFK tulee todennäköisesti tänään ensimmäiseen erään kuin hullu ja laukaukset ovat luokkaa 25-7. Jos HIFK keskittyy laukomaan plekseihin tai logoon, ei maaleja tule. Mutta jos laukauksissa on myös tasoa, katsotaan maalivahdin vire. Hyvillä otteilla omiin ei mene, mutta jos vähänkin lipsuu tekee HIFK sen 2 tai 3 maalia. Siitä hyvä flow päälle ja loppu menee rennin leppoisasti. Joukkueiden välinen tasoero, sekä kentällä että penkin päässä, on huikea.
2. Jäähyt: Uskoisin että tasakentällisin Pelicans ei tee koko sarjassa kuin max. 2-3 maalia. Jos HIFK ei jäähyile (tai oikeammin, anna ylivoimaa) ei Pellicansseilla ole juurikaan palaa. Ja ei tämän kauden HIFK ole mikään jäähyherkkä jengi, se keräsi runkosarjassa 202 kahden minuutin jäähyä, tekee alle 3,5 ottelua kohden. Isoja jäähyjäkin toki tuli, mutta nyt ei heti tule mieleen kuin Luttisen sekoilu Tampereella ja yksi Åstenin nouto mitkä eivät olleet nahkapäätöksiä, muutenhan siellä taidettiin tapella molempien toiveesta. En usko että Luttinen kokeneena pelaajana sekoilee pleijareissa, ja Åstenin pelaamisella tai pelaamattomuudella taas ei ole oikeastaan edes mitään väliä. Jos Åsten, tai kuka muu tahansa, alkaa sekoilemaan löytänee hän itsensä katsomosta hyvin nopeasti.
Itsehän en usko Pelicanssien maalivahtien jumalmoodiin enkä siihen että HIFK jäähyilisi, siksipä sarja HIFK:lle 4-0. Yhteismaalein 22-5. Maalivahtien torjunnat ovat HIFK 60, Pelicans 140. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, joukkueiden välinen tasoero, sekä kentällä että penkin päässä, on sen verran huikea.
Itsehän toivon vauhdikasta lätkää ja sitä että joku hakisi piliksestä tekopaskakasan ja heittäisi sen lahtelaisten vaihtoaition eteen. Olisi poliisille vähän pureskeltavaa.