Päällimmäisenä minulle jäi tästä sarjasta mieleen se, miten passiivisesti SaiPa Oulussa pelasi. Puolustuksen kautta pelaaminen on ymmärrettävää, mutta vastaiskujen puuttuminen ei. SaiPa käänsi peliä niin hitaasti, että Kärppä-viisikot ehtivät helposti pelin alle puolustamaan kiekon menetysten jälkeen. Tämä taas varmasti teki SaiPan kannattajien mielestä pelin tylsäksi, mitä se ei minusta ollut. Varmasti Tirkkonen pohtii kesän aikana, miksi hyökkääminen meni tuollaiseksi, sillä en usko että hänkään sitä noin halusi. Oliko puolustusta sitten painotettu pelaajille liikaa ja nämä eivät uskaltaneet heittäytyä pelille vieraskentällä, mene ja tiedä.
Yleisesti ottaen pidin tästä sarjasta, koska kaikenlainen rottailu ja epäurheilijamaisuus loisti poissaolollaan. Kovaa pelattiin välillä, mutta ei vedetty ketään kylmäksi eikä sorruttu pellehyppyihin. En tiedä alkaako mittarissa olla ikää sen verran, että tuollainen lähinnä ärsyttää nykyään, jopa silloinkin, kun oma suosikkijoukkue ei ole kaukalossa. Viihteellinen peli vain rakentuu mielestäni muista jutuista.
Muutama SaiPa-henkinen nimimerkki meni osaltani ignoreen ja saa siellä pysyäkin. Aika vähän tuli lätkään liittyvää asiaa. Huonoja kirjoittajia on Kärppienkin leirissä. Mutta älkää ikinä palstalaiset tehkö sitä virhettä, että annatte muutamien kasvottomien kirjoittajien muodostaa mielipidettänne kaikista meistä ja teistä. Ei ne ruotsalaisetkaan kaikki ole homoja.