Aalto on ollut finaalien paras puolustaja, mutta kokonaisuutena Tapparan pakisto häviää Kärppien vastaavalle 100-0. Kärppien jokainen pakkipari saa rakennettua maalitilanteita pakiston kautta Tapparaa enemmän ja tämä ratkaissee koko finaalisarjan. En voi käsittää miksi Tappara ei viivasta lauo tasakentin lähes ollenkaan. Jos tämä on pelitavallinen juttu, niin Tapola kantaa jälleen vastuun ja maksaa oppirahat.
Pelin pitää olla monipuolisempaa ja sisältää viivavetoina vaikka edes löysiä lerppuja, joita ainakin Saravo ja Kanki osaa viljellä, ihan helposti. Sitten reboundien kautta maaleja. Elorinne tällaisen laittoi viimeeksi Lukko-sarjassa ja Jormakka ohjasi siitä maalin. Kiellettiinköhän sen jälkeen laukomasta, että älkää ny saatana maaleja menkö tekemään.
Tämän viivalaukomisen ei tarvitse olla koko pelitaktiikka, kuten jollain Dufvan Lukolla, mutta sen pitää sisisältyä modernin mestarijoukkueen pelitapaan, kuten Kärpillä näin on. Jos halutaan tehdä klap-klap-klap- maaleja, niin hyvä niin, mutta viivakudit tarvitaan rikkomaan kaavamaisuus. Ja päinvastoin, kuten Kärpät tekee.
Kyllä tuo hanakkuus viivalaukomiseen vaikuttaa olevan selvä pelitavallinen ero joukkueiden välillä. Liitteenä PUOLUSTAJIEN koottu laukauskartta TASAKENTÄLLISIN tähänastisista finaalipeleistä (Tappara hyökkää oikealle ja Kärpät vasemmalle). Kyseessä on lämpökartta eli mitä punaisempi alue niin sitä enemmän siitä alueelta on tullut laukauksia, näin saa havainnollisemman kokonaisuuden "laukomisalueista" kuin pelkistä laukauskartan pompuloista.
Laukauskartan perusteella Tapparan vasen pakki (Saravo, Kankaanperä, Bonsaksen) ei lauo viivalta läheskään niin innokkaasti kuin oikea pakki (Aalto, Tömmernes, Elorinne) kun taas Kärpillä on tasainen "tykkirivistö" viivan tuntumassa. Kärppien aiempia playoff-laukauskarttoja analysoitaessa tämä tykkirivistön muodostuminen lähes suoraksi viivaksi tuohon sinisen tuntumaan on vieläkin selvempää kuin tällä neljän pelin otannalla. Kärpillä on myös enemmän pakkien nousuja lähemmäs maalia.
Tätä Tapparan laukomiskäyttäytymistä ihmetellään jo kolmatta kautta. Näissä playoffeissa sen heikot puolet vain korostuvat, kun yksittäiset tilanteet ovat korostetun isossa roolissa ja hallitulla hyökkäysalueen monipuolisuudella (eli ei päämäärättömällä sekasorrolla) varustettuna yllätysmahdollisuus yksittäisissä tilanteissa kasvaa. Siihenhän pelin rytmittäminen omista lähdettäessäkin perustuu, että osataan sekä katsoa tilanteen mukaan paras ratkaisu että toimia sen havainnon mukaan oikein. Oma peli muuttuu heti vaikeammaksi lukea, kun vihu ei etukäteen tiedä, että lähteekö toi nyt hitaasti vai nopeasti ja monenko luistelupotkun päässä toi on meistä vai antaako toi kiekon tehdä työtä jne.
Sama hyökkäysalueen pelin kanssa: Tappara hakee tällä hetkellä viimeiseen asti rakennettua ratkaisua, vaikka ennen hyökkäysaluetta pelissä on verrattain liikaa rikkovia piirteitä esimerkiksi useiden päätykiekkojen muodossa. Ensimmäisellä osalla kenttää pelataan rakentavasti, sitten taas rikkovasti ja lopulta korostetun rakentavasti. Hyökkäysalueellakin pitäisi osata antaa valtaa sattumalle ja todennäköisyyksille, eli kun kiekko on lähempänä vastustajan maalia niin se on lähempänä mennä maaliin. Kärpät toki puolustaa irtokiekot tiiviillä viisikolla hyvin, mutta toisaalta rakentavakaan tyyli ei ole Tapparalla nyt toiminut tarpeeksi, kun sarja on 1-3. Kova paikka on nyt Tapparalla, luottaako omaan tyyliin vai luodako nahkaansa vielä kerran uudelleen.
Jos vielä sarjaan ottaa kantaa laajemminkin, niin eilisen pelin alku oli oikeastaan pahinta mahdollista. Odotin vahvasti, että välipäivän jäljiltä kotikaukalossa 1-2-sarjatilanteessa Tappara lähtisi pikkaisen eri mentaliteetilla kuin "otamme vastaan", pelin hallinta oli alkuunsa selvästi Kärpillä eikä Tappara mielestäni pyrkinyt sitä kääntämään kuin vasta ensimmäisen mainostauon jälkeen. Odotin Tapparalta paljon vahvempaa ja aloitteellisempaa peliintuloa.
Jos Tapparaa voidaan moittia arkuudesta ja hitaudesta, niin Kärpäthän eilen vasta hitaasti pelasikin - mutta osasi sen paremmin. Kolmas erä oli tästä selvin esimerkki, se oli lähes pelkkää palautusta ja viivettä vierailta, kun Tappara lähti kolmoserän alkuun lähes pelkästään nopeasti pystyyn. Lopulta Tapparakin hidasti avauspelinsä Kärppien tasolle, mutta voidaan sanoa että Kärpät onnistui pyrkimyksissään huomattavasti paremmin.
Hidas peli on enemmän Kärppien DNA:ssa kuin Tapparalla, se nähtiin eilen. Kärpät tappoi pelistä tunteen erittäin voimakkaalla kiekkokontrollilla läpi pelin ja Tappara tyytyi odottelemaan. Tapparan täytyisi saada JÄLLEEN kaivettua tunnepeli esiin, muuten on Kärppien sarja. Tapparan vapaus ja vastuu ei tällä hetkellä riitä siinä, että pärjättäisiin yltiökontrolloidussa pelissä Kärppiä vastaan.
Tappara löi liian paljon kiekkoa päätyyn eikä yrittänytkään olla rakentava, vaan kyttäävä ja rikkova. En tiedä mistä tämä ajatus kumpusi, mutta se on selvää, että sillä tavalla Tappara ei kannua nostele. Jos kyse on fyysisestä väsymyksestä, niin sitten kyse on isossa kuvassa epäonnistumisesta joukkueen rakentamisessa/fyysisessä harjoittelussa, jos ei
pystytä pelaamaan niin kuin haluttaisiin.
