Playoffs 2014

[Jymäkkä]

Onkos Kankaanperällä jotain vammaa, vai miksi oli pois eilen? Ollut melkoinen isäntä Tapparan takalinjoilla, ja eilenkään ei ehkä olisi tarvinnut jatkoerää pelata, jos Kanki olisi ollut viimeisellä minuutilla jäällä.

 

[Oijennus]

Onkos Kankaanperällä jotain vammaa, vai miksi oli pois eilen? Ollut melkoinen isäntä Tapparan takalinjoilla, ja eilenkään ei ehkä olisi tarvinnut jatkoerää pelata, jos Kanki olisi ollut viimeisellä minuutilla jäällä.

Yle Puheella Tapparan lääkäri kertoi, että oli flunssan kourissa ja siksi sivussa.

 

[Ziran]

Jos keskiviikkona saavutetaan positiivinen lopputulos, niin kaippa sitä täytyy sitten ktorille lähteä meuhkaamaan heti pelin jälkeen. Vai hallin parkkikselle? Johonkin kuitenkin, toivottavasti siellä minne mennään on joku muukin, muuten saattaapi hieman punastuttaa. On tää vaan hienoa aikaa.

Keskustorille. Kantovesi mukaan niin päästään hyppimään suihkulähteessä :D

 

[Oijennus]

Niin sitten taas...

Voin rehellisesti myöntää itkeneeni tänään. Vituttaa todella isosti.

Ensi vuonna taas ja muuta paskaa. Ei kiinnosta vitunkaan vertaa tällä hetkellä. Maalitykki Palola, voi vittu. Vittu, vittu, vittu ja vielä kerran VITTU.

 

[lego]

Ei mahda mitään. Palolalla oli 95/100 -maalipaikka jatkoerässä ja minuuttia myöhemmin Kärpät tekee. Tämä on urheilua. Syvältä ottaa, ei pysty käsittämään.

Täälläkin tuli itku pelin jälkeen Niemisen haastattelun aikana.

Mahdottoman iso kiitos silti koko joukkueelle tästä kaudesta!

 

[El Lude]

Niin sitten taas...
Ensi vuonna taas ja muuta paskaa.

Ilman vittuilua: toivottavasti ensi vuonna se kolmas kerta toden sanoo! Teki niin pahaa katsoa Niemisen haastattelua. Ilman Rautakorpea olisin ollut teidän bänwagonissa.

 

[Doug93]

Jos tämä nyt yhtään lohduttaa, niin näin Ilvesfanin vinkkelistä..
Tappara on noussut Ilvestä heikommista asetelmista, lyhyessä ajassa, yhdeksi Liigan kestosuosikiksi ja kahden viimekauden hopeamitalistiksi.
Tuo jatkoaika nyt sitten oli jo ihan arvontaa...

Kuitenkin, Tappara on mestarisuosikki myös ensikaudella, eikä teidän tarvitse miettiä pääseekö joukkue play offseihin ja mikä on seuran taloustilanne.

 

[Sekera]

Liigakausi 2013-14 sai Tapparan osalta hopeisen lopun. Viime kauden jäljiltä voitiin todeta "rospuuton jälkeen", nyt todetaan vaisummin "toisen kerran peräkkäin". Olo on tällä hetkellä paljon viimevuotista tyhjempi. Tämänvuotinen finaalisarja oli viimevuotista tiukempi ja sai mahdollisimman tiukan ja "jäytävimmän" ratkaisun. Game 7, jatkoerään 0-0-tilanteessa, yhdellä tilanteella on jäätävän kova merkitys.

Miten homma sitten päättyi? Palolalla jäätävä paikka toisessa päädyssä, mutta Karhusen hanska tuli tielle. Hetki siitä, aloitustappio "kentän paremmalla puolen", merkkauserheitä esim. Nieminen kiertää väärälle puolen yrittäen kaapata kiekkoa aloituspisteestä pelaajien jaloista. Liigan virtuoosimaisin yksilö Juhamatti Aaltonen pääsee puskemaan laidasta ja Puistola häviää 1vs1-tilanteensa, Aaltonen pääsee laukomaan ja Metsola päästää kiekon selkänsä taakse. Niin pienet marginaalit, niin pienet marginaalit.

Tapparalla oli saumansa katkaista finaalisarja, toisin kuin viime vuonna kun ei päästy otteluvoitoissa edes katkonpaikalle. Mahdollisuuksia oli nyt kolme, niistä yhtäkään ei onnistuttu käyttämään. Mielestäni hyökkäyspeli jäi loppuviimeksi turhan yksiulotteiseksi ja ratkaisijarintama hyytyi loppua kohden. Ehkä tässä pitää miettiä tarkemmin joukkueen rakennetta, oliko rosterissa kuitenkaan tarpeeksi kylmänviileitä ja mailaa puristamattomia kavereita? Vai oliko syy kuitenkin systeemissä syvemmällä, oliko valittu lähestymistapa esim. runkosarjan pystyyn puskemisjaksojen osalta kuitenkaan järkevää?

Kaikki kunnia esim. Palolan nousulle loistavaksi runkosarjapelaajaksi, mutta valitettavasti ne onnistumiset jäivät Ollin osalta liikaa runkosarjaan. Tapparan viimeiset kolme maalintekijää, eli maalintekijät kahdessa viimeisimmässä pelissä: Voutilainen, Kuusela, Voutilainen. Tukea ei löytynyt kriittisillä hetkillä heidän lisäkseen, se on pakko sanoa. Viimeisimmässä pelissä ylivoimallakin tarjottiin paikkoja ja Kärppien alivoima antoin Tapparan pyörittää, mutta ei onnistunut maalinteko tai edes riittävä laukominen.

Itse aiheesta pää on nyt hieman tyhjä, jatketaan pohdintaa myöhemmin.

 

[Slobo]

Kiitos Tappara, olitte aivan uskomattoman hieno finaalivastustaja! Historian hienoimmat finaalit on takana, hopea ei ole häpeä todellakaan. Täältä todella isot kiitokset Tappara-organisaatiolle ja faneille.

 

[Stevie]

Ei mahda mitäään, että tuo Palolan tilanne mietityttää vieläkin... ei helvetti, mutta jossittelu on turhaa. Ei kyllä nyt lämmitä hopeat yhtään, mutta loppupeleissä jätkät taisteli armottomasti ja ei tässä auta jäädä tuleen makaamaan.

 

[Väsyneet Kädet]

Näinhän se meni. Ratkaisuhetkillä vain Voutilaisen ketju ja Järvinen olivat siinä iskussa kuin suunnilleen pitkin. Kauden komeetat Jormakka ja varsinkin Palola katosivat täysin kuvasta. Niemisellä paukut loppuivat, samoin piiputti Green, joka kuulemma keuhkoputkentulehduksen kanssa veteli näitä pelejä. Olisiko peruja siitä Lukko-sarjan flunssasta minkä takia meinasi olla poiskin yhdestä pelistä?
Nelonen oli energinen, mutta vähän saamaton. Toki yksi tärkeä maali 3. pelissä.

Saapa nähdä millainen joukkue on ensi kaudella ja miten se pelaa. Toivoisin enemmän jatkuvuutta kuin viime kauden jälkeen, ettei paletti menisi taas ihan uusiksi.

 

[Prometheus]

Tämän kauden kaksi ylivoimaisesti parasta joukkuetta pelasivat finaaleissa ja molemmat taistelivat alusta loppuun. Harmi vain ettei Tappara pystynyt ottamaan neljättä voittoa kolmesta ottelupallosta.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Tappara ei viimeisissä kolmessa pelissä pystynyt pelaamaan sillä samalla tasolla, jolla otettiin kolme voittoa neljästä ekasta pelistä. Ja Palola, Jormakka ja Järvinen ei toista ottelua lukuunottamatta saanut mitään aikaiseksi, valitettavasti.

 

[Väsyneet Kädet]

... Ja Palola, Jormakka ja Järvinen ei toista ottelua lukuunottamatta saanut mitään aikaiseksi, valitettavasti.

Mielestäni Järvinen oli hyvä jatkuvasti, mutta kärsi suunnattomasti Jormakan suttaamisesta ja menetyksistä, Palolaa nyt sitten ei näkynytkään. Paitsi tänään, kun piti laittaa kiekko reppuun ja nostella pyttyä. Ei laittanut.

Mutta Järvisen Miksa tekee sen 50 pinnaa ensi kaudella, jos laiturit vain laittavat limppuja uuniin.

 

[PTS]

En jaksa sen kummemmin eritellä, mutta olihan Järvisen ketjun vaisuus yksi suurimmista syistä siihen, miksi marginaalit kääntyivät Tapparaa vastaan. Esimerkiksi eilinen esitys Hakametsässä oli aivan järkyttävä harhasyöttöineen. Tietävät kyllä itsekin, joten turha siitä on sen enempää jauhaa. Voutilaisen kenttä pystyi pelaamaan jotenkin rennommin. Olisivatko Palola ja Järvinen puristaneet kotihallissaan liikaa? Lainamies pystyi pelaamaan vapautuneemmin? No, turhia selityksiä loppuen lopuksi.

 

[Prometheus]

Mielestäni Järvinen oli hyvä jatkuvasti, mutta kärsi suunnattomasti Jormakan suttaamisesta ja menetyksistä, Palolaa nyt sitten ei näkynytkään. Paitsi tänään, kun piti laittaa kiekko reppuun ja nostella pyttyä. Ei laittanut.

Mutta Järvisen Miksa tekee sen 50 pinnaa ensi kaudella, jos laiturit vain laittavat limppuja uuniin.

Järvinen tosiaan kärsi ketjukavereiden näkymättömyydestä. Mutta täytyy tunnustaa, että tykkään Järvisen pelityylistä ja kun limppuja tulee tuohon tyyliin lapaan tilanteesta kun tilanteesta niin sokea Reettakin tekee maaleja :)

 

[Burgerman]

Olo on helvetin tyhjä. Ensin odotettiin pudotuspelejä jostain marraskuusta asti, kun alkoi olla selvää ettei runkosarjan voittoon ole mahdollisuutta. Sen jälkeen tämä puolentoista kuukauden mittainen via dolorosa, jossa koettiin taas kerran uskomattoman hienoja hetkiä, jolloin kaikki tuntui menevän helposti, sitten raastavia epätoivon hetkiä, kun pelkää koko korttitalon sittenkin romahtavan puolivälierissä/välierissä/finaalien katkaisupallossa. Sitten jälleen upeita onnen hetkiä, kun joukkue selättää vaikeuden toisensa jälkeen. Rehellisesti sanottuna en ole koskaan tuntenut samanlaista euforiaa, kuin eilen hallissa Tapparan tasoittaessa. Upein tunne koskaan, ikinä, missään.

Jotenkin tuntui, että joukkue oli ajoittaisista upean suvereeneista otteista huolimatta koko kauden ajan keskeneräinen. Viime kaudella Rautakorven projekti oli selvästi kesken: joukkueen rakennus oli ollut vuosikausia retuperällä, ja joukkueessa oli vielä "löysää" (esimerkiksi oli alusta asti selvää, että vaikkapa Jussi Makkonen ei riitä täyttämään Rautakorven vaatimaa roolia). Tämä kausi lähti yskien liikkelle oman tulkintani mukaan erityisesti siksi, että kukaan ei varmaankaan odottanut ei vain yhden, vaan kahden kärkisentterin lähtevän rosterista. Tämän vajeen paikkausta saatiin mielestäni odottaa oikeastaan Kalpan tyhjennysmyyntiin asti, kun Voutilainen saatiin naarattua. Kyllä, Green hankittiin jo aiemmin ja voi pojat, miten loistava äijä saatiinkaan. Keräilin leukaani runkosarjan loppupuolella, kun tajusin miehen hiipineen ihan salaa maalipörssin viidenneksi. Tämän lisäksi vahva vääntäjä, joka vei aloituksia suvereeniin malliin - runkosarjassa. Anyhoo, Voutilainen oli se viimeinen tarvittava palanen, joka mielstäni tarvittiin mestaruudesta taistelevaan palettiin tarvittiin. Mies pelasi suurella sydämellä ja toi mielestäni joukkueesta puuttuneita ominasuuksia (riittävä taitotaso, ihan napakka laukaus ja suht hyvä aloitustaito). Voi helvetti sentään, kun pitikin pelata niin suurella sydämellä, että täysin merkityksettömässä höntsässä Tepsiä vastaan monen maalin johdossa lähti vielä syömään kiekkoa - käsi paskaksi, Tapparan peli pitkäksi aikaa sekaisin ja Voutilaisen pleijaripanos jäi valitettavasti tämän vuoksi pahasti vajaaksi, vaikka hyvin pelasikin.

Tuntuu tyhmältä russuttaa tässä kohtaa tällaista mutta mielestäni kääpiöketjun pelin loksahtaminen joskus runkosarjassa huipputehokkaisiin uomiin oli lopulta aikamoinen karhunpalvelus. Oon iloinen Opan runkosarjaläpimurrosta, ihan oikeasti. Valitettavasti oon koko tämän ajan nähnyt Opan äärimmäisen yksipuolisena pelaajana, joka elää nykyisessä, melko heikkotasoisessa liigassa yksinomaan maailmanluokan rannaristaan. En sitten tiedä hävisikö pleijareissa ensin nöyryys ja sitten rentous, vai vähenikö tila yksinkertaisesti niin paljon, että koko ketju hyytyi. Mielestäni jo joulukuussa oli otsallakin nähtävissä, että tämä ketju ei tule keväällä pääsemään oikeuksiinsa. Jormakka ei koskaan oikein päässyt irti Jukan pelitavassa. Miten lie jatkuu ensi kaudella - itse näkisin mieluusti, että jos Jormakka jää, hän pääsisi oikeaan laitaan ketjussa, joka ei muodostu jokseenkin samantyylisistä pienikokoisista pelaajista. Mies vaikuttaa kovalta taistelijalta, joka oikeanlaiseen pelityyliin päästessään tekee yksittäisistä irtiotoista kovaa jälkeä mutta tällä kaudella hän jäi pahasti limboon. JMJ on oma suosikkini ketjun jäsenistä, oikeastaan ainoa puhdas pelintekijä Tapparan tämän kauden miehistössä. Valitettavasti estopelin sallimisen lisääntyessä hänkin katosi keväällä kuvasta. Oikeanlaisella peluutuksella ja erityisesti ylivoimalla loistava seppä mutta liian epätasaisia esityksiä, ja ne tuhannet aloitustappiot, voi pojat.

Aloitukset. Miten jumalauta voi olla, että runkosarjassa joukkueen selkeäksi vahvuudeksi luettava aloituspelaaminen oli koko playoffien ajan selkeä murheenkryyni? Hajosiko sekä Greenilla, Plihalilla että Voutilaisella vuoronperään kädet? Tänäänkin, muutenkin hankalassa viimeisessä pelissä urakkaa hankaloitti entisestäänkin useat kriittiset aloitustappiot. Ja voi helvetti sentään, miten katkeralla tavalla tämä asia kiteytyikään Siinä Viimeisessä Aloituksessa.

Jukka on jääräpää. Tämän voi vaikkapa todeta omien suosikkien (tai "suosikkien", eihän kukaan meistä aidosti tiedä hänen mielipiteitään) peluutuksesta. Esimerkiksi Pasi Puistola, Puistolan Pasi, maailmanmestari takaa vuosien, oli mulle suurin pettymys tällä kaudella. Aluksi arvelin, että kyseessä on sopeutumisvaikeudet Ruotsin pelien jälkeen liigamenoon, kuten Saravollakin. Kuitenkin mitä pidemmälle kausi eteni, sitä selvemmäksi kävi, ettei Pasi tarjoa sitä mitä häneltä toivottiin. Haluan nyt myös alleviivata, että se aivan silmitön rekan alle heittäminen ei ole aiheellista, hän oli itsellenikin pettymys nimenomaan odotuksiin nähden. Silti on sanottava, että Tuukka Mäntylää oli todella monta kertaa ikävä tällä kaudella. Pääsin silti omin silmin todistamaan sitä ihmettä, että Teemu Aalto on poppareilla Jukan joukkueessa.

Haluan omistaa oman kappaleen Pekka Saravolle. Sarajevo (tai Sarasvuo) nimittäin pelasi mun mielestäni vahvan kauden. Ajoittaisista kiekon hukkaamisista ja aivopieruiluista huolimatta poissa oli se viime kaudelta tuttu, kiekon kanssa haavanlehden tavoin tärisevä Pekka, joka oli jatkuva riski omilleen. Tiedä sitten saiko pelata ehjänä, vai auttoiko Juha Leimun viereltä pääseminen näin paljon peliä. Oli miten oli, täältä iso käsi Saravolle, joka taisteli koko kauden läpi alivoimien ykkösvaihtoehtona Kankaanperän kanssa.

Minä pidän Antti Erkinjuntin pelistä. Ei, se ei manifestoidu pisteinä valotaululle mutta mies on aivan järisyttävän vahva kulmissa. Vastapainoksi saadaan toki koko valtakunnan surkein one-timer mutta sen hinnan olen valmis maksamaan. Vielä kun hänet saataisiin ensi kaudelle samanlaiseen moodiin kuin viime kaudella parhaimmillaan Connollyn ja Koskirannan kanssa, niin huh. Toinen heppu, josta todella pidän, on Kristian Kuusela. Suhtauduin hieman kulmia kohotellen ilmoitukseen Kuuselan Tappara-sopparista, koska en ollut koskaan varsinaisesti seurannut hänen uraansa. Tiesin miehen olevan entinen Tappara-junnu ja muistin hänen paukuttaneen häkkejä Marko Kivimäen rinnalla joskus vuonna 2006, kun aikuisten miesten mielestä oli hienoa leikata mohikaaneja ja värjätä ne mustiksi. Kuitenkin olin käsityksessä, että hänen uransa olisi mennyt ainakin tulosyksiköissä pärjäämisen kannalta huonoon suuntaan. Mitä vielä, saatiin monipuolinen, syöttötaitoinen ja laadukkaan laukauksen omaava pelaaja. Ja mitä helvettiä, pienestä varrestaan huolimatta varmaan joukkueen paras pelaaja taklausten vastaanottamisessa. Eikä ne taklauksetkaan huonoja olleet, voi kun joku saisi opetettua Granlundin Mikaelille, miten pienellä varrella taklataan kovaa ja oma pääkoppa kasassa pitäen. Vaikka kevät meni pitkään nollatehoilla, niin fakta on se, että kolmessa viimeisessä finaalissa Kuusela oli kait yhtä maalia lukuunottamatta kaikissa Tapparan maaleissa mukana. Julman ironisesti jokainen näistä otteluista kuitenkin päättyi Tapparan häviöön.

Metsola saa aivan liikaa vittuilua ja niskakuraa osakseen. Henkilökohtaisesti totean, etten pidä tippaakaan Metsolan pelityylistä. Hän on pieni maalivahti, joka ylikompensoi kokoaan levottomalla, jos kohta äärimmäisen nopea sivuttaisliikkeesään. Kuitenkin aggressiivinen pelityyli yhdistettynä melko huonoon rebound controliin (en oikein tiedä kunnollista suomenkielistä vastinetta tälle) tekee hänestä valitettavasti epävarman kortin. Lisäksi kun ajoittaisen jumalmoodin vastapainoksi tuppaa uppoamaan vähän pehmeitä maaleja, niin haluaisin mieluiten nähdä Tapparan maalilla toisenlaisen maalivahdin. Tapparan joukkuepuolustus on niin laadukasta, että paras vaihtoehto olisi mielestäni isokokoinen, rauhallisesti peittävä maalivahti vähintään kohtalaisella rebound controlilla. Ymmärrän toki, että nämä kaverit tuppaavat pelaamaan vähän isommissa liigoissa. Joku huuteli Säterin Harrin perään, ja hän olisi kyllä myös ihan mieluisa vaihtoehto. Metsola muistaakseni vei Säteriltä joissain nuorten kisoissa ykkösvahdin paikan, menisikö ensi kaudella Tapparassa toisin päin. Meniskö joohan pliis? Korostan kuitenkin yhä edelleen, Metsolaa lyödään aivan vitusti liikaa. Valitettavasti on silti myös niin, että Metsola teki tänäkin keväänä joukkueen laadukkaat yritykset muutaman kerran tyhjiksi pehmeillä maaleilla. Tämä on vain oma mielipiteeni, en osaa analysoida peliä hienosti ja veskaripeliä vielä vähemmän mutta valitettavasti finaaleissa maalivahdin paikka vain on raadollisen julma: joka pelissä on melkeinpä pakko ottaa pari gamesaveria ja sen päälle pelattava muuten virheettömästi. Mulla on fyysinen huono olo ja vitutus varmaan kuukausien ajan siitä Opan miljardin dollarin paikasta tänään, joka päätyi suoraan Karhusen rällään. Ei helvetti.

Tyhjä olo. Todella tyhjä olo. Jotenkin lohduttoman onttoa lähteä ensi kauteen toivoen samanlaista ihmettä, kuin vuosituhannen vaihteessa, eli että Tappara nousisi kolmannen kerran putkeen finaaleihin ja veisi lopulta mestaruuden. Pahin pelko on, että Rautakorpi lähtee kuitenkin lätkimään ensi kauden jälkeen, ja että joukkue romahtaa samanlaiseen alennuksen tilaan kuin esimerkiksi muutama Rautakorpea edeltävä vuosi olivat. Valitettavasti viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Rautakorpi on ainoa valmentaja, joka on onnistunut johtamaan Tapparaa vähintäänkin kohtuulliseen menestykseen. Okei, Urama otti pronssia mutta häntä en pysty siltikään pitämään voittavana valmentajana. Kunnioitan valtavasti Rautakorpea, ja toivon että hän pystyy johtamaan Tapparan menestykseen. Edes ensi kaudella. Mä pyydän, rukoilen, antakaa meille vielä kolmas finaalisarja putkeen. Vielä enemmän pyydän, antakaa meidän vihdoin voittaa.

Jatkuu...

 

[Burgerman]

Loppuun vielä itsestäänselvyys: todella upea joukkue, josta voi olla ylpeä harvoja heikkoja lenkkejäkin myöten. Uskomattoman paskaa mäihääkin jo, että viime kaudella Ässät sai pysäyttämättömän hurmoksen päälle, ja että Kärpät oli yksinkertaisesti niin jumalattoman kova nippu tällä kaudella, että Tapparan kultatrilogia on tässä vaiheessa kutistunut kahdeksi toinen toistaa karvaammaksi tappioksi. Oikeasti, ei tähän koskaan totu, eikä varsinkaan halua tottua.

Onneksi tulee melkein puoli vuotta taukoa liigasta, nyt on oikeasti surkea ja tyhjä olo. Kolme ja puoli tuntia oon ollut pala kurkussa ja nieleskellyt kyyneliä. Tämä tajunnanvirtani olkoon manifesti menneelle kaudelle.

Kiitos ja anteeksi.

 

[Burgerman]

Vielä oma, erillinen Jatkoajan postaussäädöksistä riippumaton viestinsä Ville Niemisestä. Niin kuin miehen omaan ketjuun on jo kirjoitettu useamman henkilön toimesta, niin pelillinen panos jäi valitettavasti vähäiseksi tällä kaudella. Upea henkilö, joka elää ja hengittää Tapparaa, ja joka toivottavasti liittyy mahdollisimman pian jossain valmennusroolissa rinkiin: Nemosta saadaan varmasti todella kova valmentaja. Surettaa, ettei Ville päässyt nostamaan kannua Hakametsän kattoa kohti pelaajana, toivottavasti hän pääsee tekemään sen mahdollisimman pian valmentajan pikkutakki päällä.

 

[Mac^]

Kiitos, Burgerman. Upeaa tekstiä, ja jaan kaikki mielipiteesi ja kokemuksesi.

Yhtä lukuunottamatta.

Minä uskon vielä ihan oikeasti Juha Metsolan olevan voittava maalivahti - se maalivahti, joka tuo Tapparalle sen seuraavan mestaruuden. Ensi vuonna se tulee. Ensi kausi on Juha Metsolan kausi.

Silti toivon Metsolalle varteenotettavaa kilpakumppania kauden alusta alkaen ja hieman tasaisempaa maalivahtipeluutusta, mutta Tukka-Jukan tuntien... Harri Säteri - Juha Metsola olisi hieno kombo... aina saa unelmoida.

 

[Virveliä kainaloon]

Tyhjä olo. Se hyvä työ, mitä seurassa on viimeiset kaksi vuotta tehty – toivottavasti se ei huuhtoutunut pois tänään. Näitä pelejä varten on käyty 2011 helmikuussa katsomassa antilätkää. Nämä ovat niitä hetkiä, miksi tätä lajia seurataan. Ja monoa vaan tulee päähän, ensin toiseen poskeen ja nyt toiseen. Vuosi sitten, yksi jatkoaika. Siitä voitto ja olisi ollut kaksi mahdollisuutta. Nyt tuli kyseenalainen jatkoaikavoitto, kolme mahdollisuutta. Kolme maalin peliä, viimeinen jatkoerässä. Palolan paikka, suoraan räpylään. Hävitty keskialueen aloitus, Nemo pelaa itsensä ulos. On tämä julmaa touhua.

Ketään en halua heittää bussin alle. Puistola oli isoin epäonnen soturi kahdessa viimeisessä finaalissa, ratkaisumaaleissa lähinnä maskimiehenä. Nemo oli tarinan surullisen hahmon ritari. Tämä kalvaa miestä varmasti niin syvältä. Väsynyt vaeltaja riutui matkan varrella kuin varjoksi entisestä. Heitä oli tarinassa kaksi, puolet heistä, joiden pelinumero päättyi numeroon neljä. Yksinäinen ratsastaja heitettiin susille, tai oikeastaan pienpedoille. Jatkoaikaa hän onnistui voittamaan, mutta lopulta joutui antautumaan. Lopulta kävi kuitenkin taistelua tuulimyllyjä vastaan, eikä kaikkea vaan voinut torjua.

Nyt vain odotamme tarinan päättävää kolmatta osaa. Saammeko vielä onnellisen lopun, vai oliko tämä urhojemme viimeinen mahdollisuus?

Olkoon kuinka kulunutta hyvänsä, mutta tämä joukkue oli aivan hel-ve-tin hieno joukkue, ja se olisi ansainnut enemmän. Eilen sanoin, luonnollisesti pettyneenä, että minulle on aivan sama kumpi voittaa, kunhan joukkue ei lähde pelkäämään. Eikä se jumalauta lähtenytkään. Mutta valehtelin. Jos tämä olisi kirje, olisi se lukukelvoton. Nimittäin kyllä se raapii laidan tälläkin puolella.

Loppuun haluan jälleen korostaa J. Peltolaa, joka on kentällä jumankauta kaiken sen ruumiillistuma, mikä on kiakossa hianoo. Aivan käsittämätön äijä. Pelkästään playoffien aikana loukkaantui/nilkutti tai liukui kaksinkerroin vaihtoon arviolta kymmenen kertaa. Lähinnä herää kysymys, onko Jukissa enää ehjää paikkaa ollenkaan? Jos Nemo lopettaa ja Tuukka jatkaa naapurissa, niin siinä on Tapparalle kapteeni. Sarajevolle myöskin erityiskehut ja -kiitokset.

Me ei oltu vielä tänäkään vuonna valmiita, mut ens vuonna me ollaan!

 

[Burgerman]

Loppuun haluan jälleen korostaa J. Peltolaa, joka on kentällä jumankauta kaiken sen ruumiillistuma, mikä on kiakossa hianoo. Aivan käsittämätön äijä. Pelkästään playoffien aikana loukkaantui/nilkutti tai liukui kaksinkerroin vaihtoon arviolta kymmenen kertaa. Lähinnä herää kysymys, onko Jukissa enää ehjää paikkaa ollenkaan? Jos Nemo lopettaa ja Tuukka jatkaa naapurissa, niin siinä on Tapparalle kapteeni. Sarajevolle myöskin erityiskehut ja -kiitokset.

Unohdin omassa möyhyämisessäni mainita Peltolan mutta oon tästä pätkästä sanasta sanaan samaa mieltä. Hieno mies, moderni Tappara-ikoni.

 

[Elbowing]

Kyllähän Jormakka oli ehdottomasti suurin pettymys. Missä oli energinen eteenpäinvievä liike, joka aiheuttaisi maalitilanteita tai jäähyjä vastustajalle?? Jormakka on pelannut maajoukkueessakin varsin liikkuvaa peliä, ja ollut myös kulmatilanteissa vahva, vaikka pieni onkin. Nyt finaaleissa Jormakka muistutti lähinnä vanhaa tiskirättiä. Puhditonta ja laiskaa nuohoamista, ilman mitään järkevää tekemistä. Joskus nähtyä vaarallista laukaustakaan ei nähty, vaan vedot olivat järjestäen roikkoja syllin tai muita tuhnuja. Palolakin vajosi lopussa varjojen maille, mutta yritystä sentään vielä näkyi.

Taisi molempien MM-haaveet kariutua heikkoihin esityksiin.

 

[PTS]

Jormakka ei ollut loukkaantumisensa jälkeen oma itsensä kuin ajoittain. Sitä edeltävä vire hävisi valitettavasti jonnekin. Saa nähdä, lähteekö silti KHL:ään vanhoilla näytöillä.

 

[Sean #19]

Tämä Tappara oli omasta mielestäni yksi kautta aikojen hienoimmista joukkueista seuran historiassa. Niin lähellä... Mahtavia persoonia, loistavia taistelijoita. Niin kentällä, kuin vaihtoaitiossakin penkin takana.

Eilinen häviö oli karmea shokki. Pikkuhiljaa sitten katseet tulevaan. Oli hienot 37 päivää. 11 voittoa 9 tappiota. Nyt on pakko kannattajana ottaa etäisyyttä jääkiekkoon, esimerkiksi vaikka puolen vuoden ajaksi.

Kiitos Tappara!

 

[eriatarka]

Tämänvuotinen finaalisarja oli viimevuotista tiukempi ja sai mahdollisimman tiukan ja "jäytävimmän" ratkaisun. Game 7, jatkoerään 0-0-tilanteessa

Ei pidä unohtaa, että myös välieräsarja Lukkoa vastaan oli mennä jatkoajalle 7. ottelussa. Että ei se finaalipaikkakaan helpolla tullut.