Kirjoitin tätä jo ennen peliä, nyt tuli poikkeus Tapparan vahvaan alkuun, kun homma oli täysin päinvastoin kuin aiemmin. Lainaus on 4. välierän ketjusta.
Noista momentumeista en itse kauheasti perusta, vaan joka matsiin lähdetään kuin uuteen peliin. Hetkellisesti flow voi tuoda etua mutta se myös katoaa todella nopeasti. Tästä yksi esimerkki on SaiPan ja JYPin välinen sarja.
Mielestäni tunnusomaista Tapparan pelille tässä Lukko-sarjassa on ollut tosi vahvat otteluiden alut, lukuun ottamatta nyt tätä neljättä peliä, jossa joku voisi sanoa Lukon ratsastaneen lauantain flow'lla jonkun aikaa. Varmasti alku oli Lukolta ihan suunniteltu, sitä ei taas tiedä kuinka paljon lauantain jatkoerävoitto maanantain peliä vahvisti.
Ensimmäisessä kohtaamisessa Tapparan vahva alku näkyi siinä, että Lukko ei saanut pidettyä tunnettaan kurissa, kun Tappara kirjaimellisesti pelasi Lukolta jalat alta. Tilannehan oli ensimmäisen erän jälkeen jo 3-0 ja peli siitä eteenpäin etenkin Lukolta pakotettua tunteen kurissapitoa. Toiseen kohtaamiseen alku oli jälleen vahva, joka johtikin neljän minuutin jälkeen Puistolan johtomaaliin. Lauantain kolmannessa kohtaamisessa Tappara pyöritti miten tahtoi hyökkäyksessä ja puolusti Lukon hyökkäykset tuhnuiksi, kunnes alkoi jäähyrumba, jonka jälkeen peli olikin huomattavasti tasaisempaa. Nyt neljännessä pelissä Lukko tuli kotijoukkueen elkein peliin sisään ja pääsi hetkeksi aikaa pelin päälle, tullen sitten sieltä rymisten alas toisessa erässä.
Mutta yhdistävänä tekijänä kolmen ensimmäisen ottelun aluille on ollut Tapparan vahva pelillinen ote, joka on sitten joko pysynyt yllä tai laantunut pelin sisäisten suhdanteiden mukaan. Pelicans-sarjassa Tapparan pelistä ei oikein tiennyt, mitä sieltä milloinkin on tulossa, kun tässä sarjassa peliin on syntynyt todellinen luotto, luotto, jota runkosarjan tuntuman perusteella osasi odottaakin Tapparan peliä kohtaan. Peliä varioidaan pelin sisällä hyökkäävän ja puolustavan tyylin välillä, hyökkäyksien rakenne on pääosin kunnossa (neljännessä oli parannettavaa) ja puolustuspelinopeus on korkealla tasolla. Vastahyökkäyksistä onnistutaan pelistä toiseen luomaan vaarallisia tilanteita ja kiekollinen varmuus on parantunut Pelicans-sarjasta huimasti, vaikka Lukko käyttää aktiivista karvausta ja jopa maalin taakse ulottuvaa härnäämistä Tapparan viivelähdöissä. Tässä kiekollisessa varmuudessa oli neljännessä pelissä eniten puutteita tähän astisista peleistä.
Peli on tietysti aina suhteessa vastustajaan ja on sinällään väärin puhua kaikkia vastaan pelattujen otteluiden jälkeen syntyneestä "runkosarjan tuntumasta", kun nyt kohdataan vain ne tietyt joukkueet sarjojen sisällä, mutta periaatteena. Pelicans mätsäsi loistavasti Tapparaa vastaan, mutta niin vain Tappara senkin sarjan hoiti käyttämällä hyödyksi Pelsun virheet, totta kai niille virheille oli myös syynsä eikä se syy ollut pelkästään Pelicansin heikkoutta vaan myös Tapparan viisautta. Lukko ei ole ihan vastaavaa vaarallisuuden fiilinkiä pystynyt pääni sisään vielä luomaan, mitä Pelicans onnistui luomaan. Tämä neljännen pelinkin alun ärhentely laantui toisessa erässä melko tehokkaasti.
Vahvat pelien alut kertovat mielestäni todella hyvin pelillisistä suhteista ja Tappara on ollut usein Lukkoa vahvempi otteluiden aluissa. Totta kai pelin kuluessa ero on tasoittunut ja Lukolla on ollut omat hetkensä, mutta mielestäni Lukko on ollut suhteessa Tapparaan "heikommilla jäillä", mitä tulee pelin rakenteeseen, riittävän monipuoliseen peliin ja pitkän sarjan kutsumiin vaatimuksiin. Nyt tilanne on 3-1 ja kaikki on Tapparan käsissä jatkon suhteen.