Mä en muista mitään Huhtalan tappoyritystä ennen tämän päivän peliä. Ja tuskin siinäkään ketään yritettiin tappaa. Ei vaan jaksa tuossa jengissä pelaajat keskittyä olennaiseen. Ja ihan omalla kausaripaikallani tämän pelin todistin. Nurmi kuuluu tähän kroonisesti vempassa pyörivään osastoon, jolla ei kunnon reenipohjaa ole. Sehän siinä on, että kun joukkueen kokoaa kaiken maailman nivusvammaisista yms. turkulaisista reliikeistä niin sillä saadulla kokemuksella on kääntöpuolensakin. Hyvin huomaa, että huonosti reenanneena, kun oikein piiputtaa niin ei se pää vaan enää pysy kasassa.
Huhtala taklaa puhtaasti kaverin ekassa erässä ja Nurmi ei angsteistaan pääse eroon, vaikka kerkesi jo ennen lopullista tämän kauden finaaliaan kerran huitaisemaan Huhtalaa mailalla kasvoihin ja kerran vetämään kyynerpäällä. Uskon, että Nurmi on mentaalisesti ja fyysisesti niin väsynyt, että siksi jahtinsa aloitti. Toiset pelaa voitosta ja toiset yrittää kostaa puhdasta taklausta.
No kolmas kerta sitten osui ja lopetti tämän Nurmen turhakkeen kauden. Ihan tätä sarjaa katsoen kannattaisiko joukkueen keskittyä mieluummin pelin tasoittamiseen kuin väkisin ottamaan jäähyä ja sekoittamaan myös ulosajolla jo valmiiksi omaa piiputtavaa jengiänsä? Ihan jos vaikka todennäköisyyksiä mietitään.
Se nyt on puhdasta sattumaa, että tuo tilanne hetkellisesti kääntyi Lukon eduksi. Bluesin eduksi se näytti kääntyneen sillä tavalla, että sarja on nyt tasan. Eipä ollut väsyneellä Lukolla paljon sämpylää jatkoilla, jossa Bluesilla oli varaa vielä turhatakin kolmisen avopaikkaa ennenkuin kiekko kenenkään estelemättä maalissa oli.