Nyt pleijareissa pitäisi löytää se viimeinenkin pykälä, mikä voi olla vaikeaa, etenkin jos kauden etenemisen hienoinen laskusuuntaisuus on jättänyt joukkueeseen pienen epäilyn siemenen.
Voin luvata, että tätä ei tule tapahtumaan. Kärpät tiedostavat varsin hyvin, että mistä nyt aletaan pelaamaan ja kunhan tosipelit alkavat, niin kukaan ei jää kylmäksi. Kun Kärpät lyö kutosvaihteen silmään, niin alkaa tapahtua!
Runkosarjan voitto tuli kohtuu helpolla, jos näin voi sanoa ja loukkaantumiset ovat sekoittaneet hieman pakkaa viime viikkojen aikana, mutta toisaalta se avasi lisäpeliaikaa ja vastuuta monille pelaajille. Aika hyvin esimerkiksi Karhunen vastasi tähän huutoon, kun Rynnäksellä on ollut vaivoja.
Syy siihen, miksi Kärpät on kyennyt loukkaantumisistakin huolimatta pelaamaan melkoisen hyvää kiekkoa löytyy pelitavasta, jonka Late adjutantteineen on luonut. On upeaa seurata, kuinka jokainen pelaaja, joka Kärpissä on treenannut ja pelannut, kykenee toteuttamaan samanlaista peliä vaihdosta toiseen. Monet muut seurat olisivat joutuneet antamaan periksi omasta pelaamisestaan, jos heidän rosteristaan olisivat puuttuneet aaltoset, kemppaiset, rynnäkset ja lehtoset. Tuleeko kenellekkään mieleen jatkuvia tilanteita, joissa pakit eivät olisi tienneet, että mihin kiekkoa voi avata, vaan olisivat joutuneet lyömään kiekkoa pleksin kautta alueelta ulos? Miksi niemelät, emingerit ja vallinit kykenevät avaamaan peliä vaihdosta toiseen laadukkakasti? Kenttätasapaino pysyy ihailtavasti kasassa, syöttösuunnat ovat kaikilla tiedossa ja niitä on aina useita. Lähdöt omista on treenattu erinomaiseen kuntoon ja niitä on useampia. Jos tulee aktiivista prässiä, niin siihen löytyy lääkkeet. Jos taas tulee träppiä, niin siihenkin pystytään reagoimaan. Pelitavasta löytyy nopeaa ja hitaampaa pelaamista, kiekkoa pyritään hallitsemaan, mutta sen hallussa pitäminen ei ole kuitenkaan itsetarkoitus. Tuntuu käsittämättömältä, että mitä siellä ollaan Alatalon, Haapakosken ja Aravirran aikana tehty viimeiset neljä-viisi vuotta, kun pelaaminen on ollut kertakaikkiaan sekavaa, eikä sitä punaista lankaa ole todellakaan ollut.
Ara kiteytti muuten Kärppien pelaamisen eilen hyvin yhdellä lauseella:
"Kärpät on omalla tavallaan konemainen, mutta siellä on myös paljon luovuutta".
Tuossa on totuuden siemen. Kärpät on konemainen joukkue, joka pelaa aina tunnistettavasti, omalla tavallaan. Mutta vaikka pelitapa on vaativa ja "orjuuttava", niin pelaajilla on silti lupa olla oma-aloitteisia ja luovia. Donskoit ja kumppanit saavat toteuttaa itseään etenkin hyökkäyspäässä, jossa pelaajat saavat tehdä myös omia ratkaisuitaan selkäytimellään.
Playoffit ovat toki oma maailmansa ja pelaaminen muuttuu väkisinkin tarkemmaksi ja kovemmaksi. Virheet kostautuvat ankarammin ja niitä pyritään toki välttämään viimeiseen asti. Usko Kärppiin on tällä hetkellä äärimmäisen kova. Pelitapa on kunnossa, valmennus on asiansa osaava, pelaajistosta löytyy riittävästi ratkaisuvoimaa (etenkin, kun saadaan sairastupa tyhjäksi), kokemusta voittamisesta löytyy riittävästi, kuten myös menestymisnälkää useamman heikon vuoden jälkeen. Kannattajat ovat jälleen lähteneet kunnolla touhuun mukaan, katsomot ovat olleet täynnä koko kauden ja koko toiminnassa on positiivinen vire, joka pitää nyt vaan realisoida menestykseksi. Kärpillä on kaikki eväät ottaa se kirkkain palkinto tälle keväälle, mutta se vaatii jokaisen osa-alueen onnistumista.