Ihmellinen tappiomieliala täällä vallalla, vaikka jatkoonpääsyyn ei tarvitse voittaa kuin kolme peliä putkeen, joista kaksi kotona. Varsinkin, kun vaikka Kärpät on kuinka parantanut, ei ole siltikään päässyt lähellekään sitä tasoa, mitä Pelicans esitti ensimmäisessä ottelussa. On sieltä ennenkin noustu, ja tullaan tulevaisuudessakin nousemaan. Nauttikaa näistä peleistä. Ei ne teille mitään arkipäivää ole, vaikkakin uskon että pleijarikiekosta tulee Lahessaki jokakeväinen traditio alkaen vuodesta 2012.
Käsittääkseni Kaitsu on puskenut suunnilleen samalla sapluunalla läpi koko kauden. Mikäs siinä, toimiva, viihdyttävä ja heittämällä yli 200:n maalin sapluuna on kyllä hieno juttu rämpineelle lahikiekolle. Nyt vaan on niin, että jekkulaatikosta pitää löytyä jotain muuta. Aravirta on lukenut läksynsä todella huolella, ja on ensimmäisen matsin jälkeen ollut Suikkasta yhden pelin edellä.
JP Haataja sanoi radiohaastattelussa eilen, että tarkoitus oli antaa Pelicans-puolustukselle kovaa painetta hurjalla liikkeellä. Mainitsi myös, että Pelsu-pakit olivat rättiväsyneitä pelin loppupuolella. Lisätään tähän vielä omassa päässä vaikeuksissa ollut ja enemmän tai vähemmän viltitetty Brocklehurst (peliaika 10.55). Ei siinä paljon himmailu-trap auta kun Ara käskee laittamaan kiekkoa suoraviivaisesti päätyyn ja ajokoirat pakkien niskaan vaihto toisensa jälkeen. Seikola & Järvinen jumalattomalla kuormalla jatkuvasti perse hyökkäyssuuntaa kohti. Liekö olisi Viuhkola päässyt edes koskemaan kiekkoon (3-1 -maali) tuoretta Järvistä vastaan.
Ei Pelicans mitään ole vielä hävinnyt, mutta voittaakseen sarjan Suikkasen täytyy löytää jotain uutta juttua, joka raikastaa ilmettä. Tunkkaiseksi on Kärpät saanut tylsistettyä Pelsujen pelaamisen.