Playoffs 2007: Itä, 2.kierros, Devils - Senators

  • 5 841
  • 36

Kily

Jäsen
Suosikkijoukkue
Senators, Alfie 1995-2013, HIFK
No niin tooodella suuri voitto Senatorseille ja Devils on ahdistettu pahasti nurkkaan. Se tarvitsee kolme voittoa putkeen mikä on tällä hetkellä Senssejä vastaan lähes mahdotonta. Senssien ykköskenttä oli taas lähes dominoiva, Ray Emery todella vakuuttava ja heidän johdollaan joukkue on marssimassa vakuuttavasti konferenssi-finaaliin jossa vastaan astelee sitten Sabres tai Rangers, jotka molemmat tuntuvat olevan tällä hetkellä vain suupaloja Sensseille.

Edit: Täytyy ehdottomasti nostaa sama asia esille kuin tuossa TML:n viestissä eli nämä huikeat blokit mm. Volchenkovilta.
 

dali

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lamoriellon Enkelit, the Spirit of CBA
TML kirjoitti:
P.S. Osaahan tuo Devilskin (Gionta) häiritä maalivahteja kunnolla. Ainoa vaan että Sens käyttää pikkukoiruudet paremmin hyväksi.

TML:ltä ansiokas kuvaus ottelun kulusta ja näinhän se tosiaan on, että Ottawa tekee tällä hetkellä oikeastaan kaiken paremmin kuin Devils ja johto sarjassa on ansaittu, vaikka kaikki ottelut ovat olleet äärimmäisen pienistä asioista kiinni. Ottawa on ollut onnekas, mutta kuten sananlasku sanoo; onni pitää ansaita.

Senatorsin puolustukselle on nostettava hattua. Wade Redden on isäntä ja jotenkin hänen otteistaan mieleen tulee Scott Stevens: Harkitseva, määrätietoinen, joukkueen eteen pelaava ja oikeilla hetkillä räjähtävä toiminta. Ottawa Sunin ennakkojutussa naureskeltiin, että jopa Jason Spezza on blokannut tässä sarjassa yhden laukauksen. Mutta faktahan on, että pakeista on Emerylle valtava apu, kun iso osa vedoista jää Preissingin, Voltshenkovin ja Meszaroksen suojiin ja hyökkääjät eivät pääse ilman mustelmia maalille.

Ja mitä tulee tuohon maalivahtien häirintään, niin Devils on ilmeisesti viime yönä (peli jäi valitettavasti näkemättä) alkanut toimia samoin kuin Senators, joka jyrää oikeastaan vaihdosta toiseen Brodeuria päin. Tähän pitäisi myös Devils-puolustuksen vastata kovemmalla kädellä. Mitä nyt vähän videonauhaa olen nähnyt viime yöltä, niin Gio ja Clarkson olivat aika lailla Emeryn patjoissa kiinni eli nyt Paholaisetkin ovat koventaneet otettaan ja vastaamaan Ottawan omilla aseilla.

Nyt Devilsin tilanne on jälleen sama kuin viime keväänä: Ensimmäiseltä kierrokselta mentiin kunnialla jatkoon, mutta toisella kierroksella vastaan tulee kivikova vastus, joka ei päästä Devilsiä helpolla. Devilsin penkin takana on nytkin Lou Lamoriello, joka ei ole tehnyt oikeastaan mitään muuttaakseen ketjuja - sinänsä outoa, koska Ottawa pystyy nyt viemään Paholaisia miten tahtoo, koska heidän ei tarvitse miettiä päällystakkeja sen kummemmin, kun Devils jyrää dieselillä. Ehkä nyt olisi aika koettaa alkukaudella koossa ollutta superketjua Parise-Gomez-Gionta silläkin uhalla, että ketjukoostumukset menevät uusiksi. Viime keväänä Devils jäätyi Hurricanesia vastaan eikä Lamoriello saanut tehtyä asian hyväksi oikein mitään. Tätä samaa en haluaisi nähdä tänä keväänä. Pienetkin muutokset voivat auttaa Devilsit voiton tielle. Joukkue pystyy siihen, kunhan sen vahvuudet hyödynnetään.

Spezzan ketju on ollut valovuoden edellä Gomezin vitjaa. Loistopoppoo kerrassaan, joka saattaa viedä Senatorsin pitkällekin. Mutta ei nyt nuolaista. Seuraava peli voi taas heilauttaa sarjaa. Tässä sarjassa Devilsillä ei ole yhtään säännöllisesti maalintekoon pystyvää ketjua ja se pitää korjata.

Itse olisin halukas pudottamaan Zajacin tässä tilanteessa neloseen. Nyt vastuuta konkareille, energinen David Clarkson sisään ja toimivaksi tiedetyt ketjut kasaan:

Parise-Gomez-Gionta
- Viime keväänä ja nyt alkukaudesta kasassa ollut Paholaisten syömähammas. Oli todella tehokas ollessaan kasassa, miksei siis nytkin. Gomez saisi kaksi huipputaitavaa ja nopeaa laituria ja ketjussa olisi kaksi pelintekijää ruokkimassa Giontaa. Jos ketjun takana pelaa Rafalski niin hyökkäysvariaatioita on todella paljon.

Elias-Brylin-Langenbrunner
- Konkarit pelasivat viime keväänä erinomaiset pudotuspelit. Patty ja Langs olivat hyvä tutkapari ja tällä ketjulla sujuu myös puolustuspeli. Brylinistä saataisiin tässä ketjussa irti myös tehoja.

Pandolfo-Madden-Clarkson
- Clarkson toisi konkareiden rinnalle valtavasti energiaa ja taklausvoimaa. Toisaalta Clarkson olisi myös hyökkäyspäässä hyödyllinen, koska hänellä on röyhkeyttä ajaa maalille sekä maanmainio laukaus, jota pitää hyödyntää.

Dowd-Zajac-Rupp
- Erikoistilanteiden ketju, jota voitaisiin peluuttaa esimerkiksi oman pään aloituksissa hoitamaan esimerkiksi Spezza ja Fisher pois aloituksista. Ketjussa on kaksi sentteriä ja kokenut Dowd pystyy pelaamaan laidassa. Zajac on hyvä aloituksissa ja ketjussa on myös piilevää maalintekopotentiaalia.

Voiton suuntaan.

edit. East Ruthefordin pormestarin katkeruus Newarkiin muuttavaa Devilsin organisaatiota kohtaan saa aivan uusia muotoja...Miä kannatan nyt Senatorsia, kun te ette olleet mulle mukavia!

http://www.nj.com/devils/ledger/index.ssf?/base/sports-0/1178169909278800.xml&coll=1
 
Viimeksi muokattu:

Pegu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, New York Rangers, HJK, Arsenal, 1. FC Köln
liporiisi kirjoitti:
Juu ainainen vähättely on huomioitu niin kauan kun itsekin muistan.Meillä on hyökkäys,pakit ja MAALIVAHTI,Ottawaa mitenkään väheksymättä tämä on helpompi sarja meille,uskoisin/(toivoisin) 4-1 voittoon.

Metsään menee tämä veikkaus. Devilsin paketti alkaa pikku hiljaa murtua ja nyt en tarkoita tätä kevättä, vaan joukkueen esityksiä ja pelityyliä yleisesti.

Runkosarjan osalta olin todella yllättynyt Devilsin nousemisesta divisioonan voittoon. Devilsin menestyskausien joukkue on pitkälti hajonnut lopetuspäätösten ja seurasiirtojen vuoksi, jonka johdosta en kovin korkealle jengiä noteerannut. Alkukausi menikin omien odotusteni mukaisesti, kun Devils konttasi. Mutta loppupuoliskon ryhtiliike, Rangersin surkean tammi- ja helmikuun sekä Pensin hiipumisen avustamana, toi divisioonan ykköspaikan.

Runkosarjan menestys tällä kaudella ei mielestäni muuta kuitenkaan kokonaisnäkymää: Devilsin menestys NHL:ssä on menneen talven lumia. Romahtaako jengi ensi kaudella vai myöhemmin, on kysymysmerkki. Ketjun aiemmasta Brodeur-huumorista huolimatta joukkueen suurin ongelma on itse asiassa juuri Martin Brodeur. Itselläni on sellainen fiilis, että Brodeurin ura alkaa olla jo hiipumassa ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten käy Devilsille sen myötä. Lamoriello ei ole mv-osastolla panostanut tulevaisuuteen. Kylmä totuus on se, että Devilsillä ei ole divarikilpailijoidensa tasoisia nuoria maalivahteja (Lundqvist, Fleury, Niittymäki, DiPietro).

Toinen Devilsin ongelma liittyy "uuteen NHL:ään". Pelityyli liigassa on muuttunut, mutta Lamoriellon filosofia ei näytä muuttuvan mihinkään. Mies luottaa edelleen vanhaan (lue: vanhentuneeseen) ja tuttuun taktiikkaan: tehdään max 2-3 häkkiä ja sitten vain puolustetaan. Telaketjutyylin keinot ovat kuitenkin kadonneet, kun kaikenlainen kahvaaminen, paidoissa roikkuminen ym. rottalätkä ei ole enää sallittua.

Okei, yllämainitut skenaariot Lamoriello voi välttää pelaajakaupoilla, mutta se ei muuta tosiasiaa: Devilsin on pakko muuttaa pelityyliään. Trap-lätkä alkaa olla menneen talven lumia ja sokea luotto Brodeuriin on uhkapeliä, kun muistetaan, ettei organisaatiosta löydy hänelle seuraajaa. Yksi paha loukkaantuminen ja Brodeurin ura voi olla ohi. Näin paikalliskilpailijan näkövinkkelistä en usko maagisen Martyn pystyvän voittavan veskarin rooliin enää kovin montaa kautta.
 

dali

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lamoriellon Enkelit, the Spirit of CBA
Pegu kirjoitti:
Runkosarjan osalta olin todella yllättynyt Devilsin nousemisesta divisioonan voittoon. Devilsin menestyskausien joukkue on pitkälti hajonnut lopetuspäätösten ja seurasiirtojen vuoksi, jonka johdosta en kovin korkealle jengiä noteerannut. Alkukausi menikin omien odotusteni mukaisesti, kun Devils konttasi. Mutta loppupuoliskon ryhtiliike, Rangersin surkean tammi- ja helmikuun sekä Pensin hiipumisen avustamana, toi divisioonan ykköspaikan.

Voisiko siis sanoa, että tätä viestiäsi ei olisi tullut, jos Devils olisi jatkanut joulun tienoilta alkanutta hyvää kulkuaan ja sarja Ottawaa vastaan olisi esimerkiksi Devilsille 3-1 tai tasan 2-2? Olisitko silloin tullut sanomaan, että Devils on yllättänyt sinut hyvillä otteillaan? Tuskin silloin näitä kuvailemiasi ongelmia olisikaan löytynyt.

Pegu kirjoitti:
Runkosarjan menestys tällä kaudella ei mielestäni muuta kuitenkaan kokonaisnäkymää: Devilsin menestys NHL:ssä on menneen talven lumia. Romahtaako jengi ensi kaudella vai myöhemmin, on kysymysmerkki. Ketjun aiemmasta Brodeur-huumorista huolimatta joukkueen suurin ongelma on itse asiassa juuri Martin Brodeur. Itselläni on sellainen fiilis, että Brodeurin ura alkaa olla jo hiipumassa ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten käy Devilsille sen myötä. Lamoriello ei ole mv-osastolla panostanut tulevaisuuteen. Kylmä totuus on se, että Devilsillä ei ole divarikilpailijoidensa tasoisia nuoria maalivahteja (Lundqvist, Fleury, Niittymäki, DiPietro).

Niin, Brodeur, jonka hiipumista on odotettu hänen tulokaskaudestaan lähtien. Sano nyt vielä perusteet, miten Marty on osoittanut hiipumisen merkkejä? Devils ei enää voita Martyn huonojen otteiden vuoksi? Totta kai se askarruttaa itseänikin, että mitä ajalla Martyn jälkeen, mutta se ei todellakaan ole päivän polttava huoli.

Olet väärässä myös sen suhteen, että Devils ei olisi panostanut maalivahteihin. Joukkue on varannut viime kausina useamman maalivahdin ja Lowellissa ja juniorisarjoissa ovat kypsymässä Jeff Frazee, Jordan Parise (ei nhl-varausta), Jason Smith ja Frank Doyle. Lowellissa nuoria veskareita ohjaa ex-Devils veska Chris Terreri, joka varmaan tietää neuvoa yhtä sun toista.

Kaipaisin tosiaan perusteita väitteellesi, ettei Devils muka ole ottanut huomioon Brodeurin jälkeistä aikaa. Ja kerrotko, miksi jostakin näistä nuorista ei olisi ottamaan ykkösveskarin paikkaa. Brodeur täyttää tänä vuonna 35 vuotta eli hyviä pelivuosia hänellä on vielä edessään. Scott Clemmensen on kelpo kakkonen, joka voi tuurata Martyä, jos hän haluaakin pelata vain 65 ottelua kauden aikana.

Vuosituhannen vaihteen Devils-rungosta ovat poistuneet Stevens, Niedermayer, Daneyko, Holik ja Mogilny. Sykora, Arnott ja McKay vaihdettiin Frieseniin, Nieuwendykiin ja Langenbrunneriin, jotka toivat Devilsille kannun keväällä 2003. Lähteneiden tilalle on myös tullut Brian Gionta ja Zach Parise. On totta, että puolustus on heikentynyt muutaman vuoden takaisesta, mutta mikä joukkue pystyisi paikkaamaan kolmen legendan poistumista parissa vuodessa? Tältä osin Devils on kokenut muutoksia ja joukkue kaipaa toista kiekollista liideriä Rafalskin rinnalle.

Lowellista Devils pystyy nostamaan joka kausi valmiita pelaajia kokoonpanoonsa. Viime kaudella rinkiin tuli Zach Parise, tällä kaudella Travis Zajac, David Clarkson ja Andy Greene. Johnny Oduyaa ei Lowellissa juuri näkynyt. Ensi vuonna vuoron saanevat Chris Minard, Rod Pelley ja Nicklas Bergfors, jos ja kun kokoonpanossa tulee muutoksia. Tässä valossa on vaikea nähdä sellaista, että Devils olisi ukkoutumassa käsiin, kun avainmiehet ovat suurimmaksi osaksi pari vuotta kolmenkymmenen kummallakin puolella. Tulevaisuuteen on tietenkin paha nähdä, mutta Devilsin ja Lowellin pelaajistoa katselemalla en näe mitään sellaista, etteikö edellytyksiä menestykselle ole myös vuosien päästä, kun Marty on jo Hall of famessa.

Pegu kirjoitti:
Toinen Devilsin ongelma liittyy "uuteen NHL:ään". Pelityyli liigassa on muuttunut, mutta Lamoriellon filosofia ei näytä muuttuvan mihinkään. Mies luottaa edelleen vanhaan (lue: vanhentuneeseen) ja tuttuun taktiikkaan: tehdään max 2-3 häkkiä ja sitten vain puolustetaan. Telaketjutyylin keinot ovat kuitenkin kadonneet, kun kaikenlainen kahvaaminen, paidoissa roikkuminen ym. rottalätkä ei ole enää sallittua.

Devilsin tämän kauden pahin ongelma oli valmentaja Claude Julien, joka peluutti joukkueella liian passiivista kiekkoa. Jos katselit Devilsin peliä runkosarjassa ja vertaat näkemääsi joukkueen otteisiin playoffeissa, niin ero on selkeä. Julien ei suosinut kiekon sisääntuomista hyökkäysalueelle, vaan halusi pelata dump&chase-peliä. Se näkyi alhaisina maalimäärinä, koska Julien ei puolestaan antanut pelaajien lyödä päätyyn painetta, vaan päätykiekkoa haki usein vain yksi punanuttu.

Lamoriellon suurin ongelma joukkueen kanssa on löytää ensi kaudeksi valmentaja. Onko koutsina sitten Pat Burns, Johnny Mac vai joku muu, jää nähtäväksi. Toivon itse, että Pat Burns asettuu penkin taakse. Hänen käsissään Devils tekee hyvää jälkeä.

Erikoinen on myös tuo kommenttisi, että Devils tekee pari maalia ja sitten puolustaa johtoaan - eikös kaikki joukkueet tee näin, että johtoasemaa puolustetaan ja isketään mahdollisista vastaiskuista? Mikä tekee tästä juuri Devilsin kohdalla niin vanhentuneen ja luutuneen taktiikan?

Ja kun Devils on ollut tällä kaudella niin huono, aikaansa jäljessä ja Brodeurkin on imuri, niin millä ihmeellä joukkue on selvinnyt playoffien toiselle kierrokselle asti ja pelannut tiukkoja otteluita suurta ja mahtavaa Senatorsia vastaan?

Jos et keksi vastausta, niin avitan tämän verran: entisenä suuruutenakin Martin Brodeur on tehnyt sen mahdolliseksi miltei illasta toiseen.

Pegu kirjoitti:
Okei, yllämainitut skenaariot Lamoriello voi välttää pelaajakaupoilla, mutta se ei muuta tosiasiaa: Devilsin on pakko muuttaa pelityyliään. Trap-lätkä alkaa olla menneen talven lumia ja sokea luotto Brodeuriin on uhkapeliä, kun muistetaan, ettei organisaatiosta löydy hänelle seuraajaa. Yksi paha loukkaantuminen ja Brodeurin ura voi olla ohi. Näin paikalliskilpailijan näkövinkkelistä en usko maagisen Martyn pystyvän voittavan veskarin rooliin enää kovin montaa kautta.

Onko niin, että kun Devils puolustaa, se on tylsää trap-kiekkoa ja muilla kyseessä on erinomainen pelisuunnitelma, joka hyödyntää oman joukkueen vahvuuksia ja on valmentajan luoma saumaton pelitapa, joka tuottaa tuloksia?

Tampan pelaajat kehuivat voittaneensa kevään 2004 mestaruuden pelaamalla kuin Devils eli puolustamalla viisaasti ja iskemällä omista paikoista. Miksei kukaan silloin puhunut trap-kiekosta, kun näin tapahtui? Huvittavintahan tässä koko keskustelussa on, että pelaajat eivät valita trapista eikä myöskään valmentajat. Tästä kuvitellusta tai todellisesti trapista valittavat vain ja ainoastaan niiden joukkueiden fanit, joilta toisen joukkueen puolustuksen kautta lähtevä pelitapa riisuu aseet.

Ja totta kai joukkueen pelitapa muuttuu, kun pelaajisto vaihtuu. Jos katsoo nyky-Devilsin pelaajistoa ja sitä kautta pelitapaa, huomataan mahdollisesti, että Devilsin peli perustuu koko kentällisen hyvään liikkeeseen (kuten niin monella muulla paremmalla joukkueella) ja joukkue iskee herhiläisenä vastaan kiekonriistoista. Julienin aikakaudella joukkue ei siis pyrkinyt juurikaan hallitsemaan kiekollista peliä ja playoffien lähestymisen vuoksi Lamoriello (tai siis Johnny Mac) ei myöskään ole lähtenyt tekemään pelillistä remonttia, jolla voitaisiin tuhota kaikki toiveet menestyksestä.

Entä arvioisitko vielä sitä, miten niin joukkue ei voisi luottaa maailman parhaaseen maalivahtiin? Niin ja eikö sama koske ketä tahansa maalivahtia - yksi paha loukkaantuminen ja ura on ohi? Ja edellä kirjoitin jo muutamista nimistä, jotka ovat kypsymässä vähin erin NHL-maalivahdeiksi.

Viestini sävy ei ole kauhean ystävällinen, mutta se johtuu vain siitä, että mielestäni tekstissäsi olevat väitteet ovat suurelta osin katteetonta suunsoittoa, jotka ovat ainoastaan pirujen maalailua seinille.

Ja edelleen: Ottawa on ollut tässä playoffsarjassa toistaiseksi potkun edellä. Pienet asiat ovat ratkaisseet pelejä Senatorsin eduksi. Näiden otteluiden perusteella on aika heikot perusteet lähteä tekemään päätelmiä Brodeurin ikääntymisestä ja Devilsin romahtamisesta.

Muutenkin tämä ketju lienee väärä paikka tälle keskustelulle. Sitä voinee jatkaa vaikka Devilsin kausiketjussa.
 

Kily

Jäsen
Suosikkijoukkue
Senators, Alfie 1995-2013, HIFK
Näinhän siinä sitten kävi että Senaattorit marssivat vakuuttavalla esityksellä konferenssi finaaliin. 4-1, ei jää mitään jossiteltavaa paremmasta joukkueesta.

Emery vs. Brodeur 11-15: Tasaista oli mutta kyllä Emery viimeistään nyt nosti itsensä huippuvahtien joukkoon, todella vakuuttava joka pelissä. Brodeur nyt on Brodeur, hänen merkitystään Devilseille ei voi ylikorostaa, ilman häntä pelit olisivat päättyneet paljo rumempiin lukemiin.

Senssien 1.kenttä vs. NJ:n 1. kenttä
: Senaattoreiden ykköskenttä oli tämän sarjan ratkaisu, sen illasta toiseen jatkunut hurja vire tuotti hedelmää. Kaikki kolme kaveria osaavat sekä rakentaa peliä että ratkaista sen, ja heihin yhdistettynä yv:llä pakkipari Redden-Corvo jotka molemmat osaavat laittaa Murphymäisiä laukauksia maalille joista hyökkääjien on hyvä viimeistellä. New Jerseyn ykköskenttä eli Eliasin johtama viisikko oli ehdottomasti heidän paras kenttänsä tässä sarjassa. Muut kentät, erityisesti Parisen kenttä, olivat pettymyksiä.

Seuraavassa sarjassa vastaan astelee sitten Buffalo tai Rangers, toivottavasti Buffalo. Pitäisin heitä jopa helpompana kuin Rangersia: Rangersin todella kokenut joukkue voisi olla myrkkyä jatkossa ja Buffalon nuoren joukkueen pääkopan kestävyyttä ei tiedä. Eikä Buffalon materiaali ole sen kovempi kuin Ottawan, kallistaisin vaakakupin tässä Ottawalle. Emery tällä hetkellä Milleriä parempi ja puolustuskalustossa Ottawa on hieman edellä. Hyökkäys on aika tasan, mutta jos Senaattoreiden ykköskenttä jatkaa huikeaa peliään on se sitten ehkä jopa parempi.
 

Alkiolainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maajoukkue ja Jokerit
Onnea senaattorien kannattajille! Voitto Devilseistä tiesi suurella todennäköisyydellä sitä, että A) suomalainen voittaa Stanley Cupin tai B) voitto menee vähintäänkin - pitkästä aikaa - jääkiekon synnyinmaahan. Hieno juttu, kausi on omasta mielestäni pelastettu. Nyt tietysti Henrik Lundqvist lukee tämän ja torjuu Rangersin jatkoon... :)
 

Monte-Cristo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Sens, sympatiat Kerholle
Näin. Nyt ollaan taas siinä pisteessä, missä Sens on parhaimmillaan ollut kerran aiemmin. Tällä kertaa tosin New Jersey kaatui jo, ja koko homma on sujunut muutenkin vakuuttavammin. Täytyy sanoa, että Ray Emery on yllättänyt positiivisesti. En olisi uskonut hänen olevan maalivahti, johon joukkue voisi todella luottaa. Tai sitten Ottawan pakisto on hoitanut oman työnsä harvinaisen esimerkillisesti ja luutinut kaiken pois saman tien. Paha sanoa, kun ei ole pelejä nähnyt.

Seuraavaksi onkin sitten vastassa toinen Senatorsin ikiaikaisista playoff-möröistä (Toronton ohella), jos Buffalo nyt tiensä Rangersin ohi selvittää. Jos Sabreskin hoidetaan, uskaltaisin antaa Ottawalle erittäin pienen kertoimen finaaleihin. Sori vaan Teukka ja Detroit.
 

TML

Jäsen
Sensin peli on kieltämättä ollut todella valmiin näköistä tähän mennessä. Puolustus jota Charan lähdön jälkeen olen pitänyt epävarmana, on ollut todella positiivinen yllätys. Nimet Corvo ja Preissing tuntuivat aivan tusina hankinnoilta mutta kappas vain. Loistavaa peliä heiltä. Kun valmiiksi on Wade Redden joukkueessa, sekä loistavat blokkaajat ja puolustavat vastustajien pimentäjät Volchenkov ja Philipps, kuulostaa Sens puolustus aika hyvältä. Niin ja Mejzaros jonka +/- on aina hyvässä tikissä. Viimeisimpänä lukkona Emery.

Hyökkäyksessä materiaali on tehojen osalta aika kapea. Spezzan kenttä painaa paineen aina vastustajan alueelle ja heillä on iso vastuu tehoista. Neloskenttä pääsee harvakselteen jäälle, eikä se ole neloskenttä vertailussa kovinkaan korkealla. 2-3 kentät ovatkin Sensillä puolustavia molemmat. Mike Fisher on yksi liigan aliarvostetuimpia pelaajia. Tekee jokaikisen asian mitä kentällä tarvitsee tehdä. Polkukoneet Kelly ja Vermette. Hanakat taklaajat Neil ja Schaefer (etenkin Neil). Sekä taitava ja älykäs Comrie.

Sensin joukkue on mielestäni heikompi mitä se oli esimerkiksi 04-pleijareissa mutta siinä missä silloin Sens tippui ensimmäisellä kierroksella, on tämä joukkue konfrenssi-finaaleissa. Toki vastustajissakin on eroa nyt ja silloin.
Alfien lupaukset ovat nyt vakavasti otettavissa, sillä niin hyvältä Sensin peli on näyttänyt.


Sitten Devilsiin josta en paljoa aio puhua.
Lähinnä sen että Zajac, joka oli ilmeisesti Devilsin kakkossentteri. Millä järjellä Zajac oli kakkossentterinä?? Mitä hän sai aikaan? En Devilsiä tämän kauden aikana kovinkaan paljoa seurannut, niin mitä Zajac sai runkosarjassa aikaan että sai noinkin "korkean viran" plejareihin? Vai jäätyikö vaan pleijareissa täysin. Nuori kaverihan on kyseessä.

edit. Sen verta vielä, että en Zajacia huonona pelaajana pidä, mutta kakkossentteriksi ei saanut oikein mitään aikaan, ainakaan tässä Sens-sarjassa. Ehkä näin väärät pelit mieheltä mutta ei ainakaan erottunut edukseen tässä sarjassa.
 
Viimeksi muokattu:

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
TML kirjoitti:
Lähinnä sen että Zajac, joka oli ilmeisesti Devilsin kakkossentteri. Millä järjellä Zajac oli kakkossentterinä?? Mitä hän sai aikaan? En Devilsiä tämän kauden aikana kovinkaan paljoa seurannut, niin mitä Zajac sai runkosarjassa aikaan että sai noinkin "korkean viran" plejareihin? Vai jäätyikö vaan pleijareissa täysin. Nuori kaverihan on kyseessä.

Ei NJ mielestäni Zajaciin kaatunut vaan lähinnä siihen, ettei kolmonen pystynyt normaaliin tapaan pimentämään vastustajan huippuja. Normaalisti Pandolfo-Brylin-Madden nollaa vastustajan ykkösen ja tekee sen lisäksi tukun pisteitä. Nyt ketju keräsi yhteensä 6 pistettä ja miinuksia 22 kappaletta. Aika kovat miinukset 11:sta pelistä.

Zajac sen sijaan oli runkosarjassa joukkueen 6. tehokkain hyökkääjä ja sama sija tuli playoffeissakin tehoilla 1+4 ja +4. Runkosarjassa siis pisteet 17+25. Ei tuo nyt ihan huono tulokaskausi ollut.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Pegu kirjoitti:
Devilsin menestyskausien joukkue on pitkälti hajonnut lopetuspäätösten ja seurasiirtojen vuoksi
No ei täysin. Vuoden -95 Stanley Cup-voittajia Devilsissä on edelleen mukana kaksi (Brodeur ja Brylin); kauden 99-2000 mestareita on messissä kahdeksan (edellämainittujen lisäksi Elias, Gomez, Madden, Pandolfo, Rafalski ja White). Millä muulla seuralla on
a) Yhtä pieni vaihtuvuus pelaajistossa (ei epätoivoisia viime hetken hankintoja)?
b) Yhtä paljon omia varauksia kokoonpanossa?
 

dali

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lamoriellon Enkelit, the Spirit of CBA
Mr. Smith kirjoitti:
Ei NJ mielestäni Zajaciin kaatunut vaan lähinnä siihen, ettei kolmonen pystynyt normaaliin tapaan pimentämään vastustajan huippuja. Normaalisti Pandolfo-Brylin-Madden nollaa vastustajan ykkösen ja tekee sen lisäksi tukun pisteitä. Nyt ketju keräsi yhteensä 6 pistettä ja miinuksia 22 kappaletta. Aika kovat miinukset 11:sta pelistä.

Tilastoihin tuijottaminen ei kerro kuitenkaan koko totuutta Maddenin ketjun onnistumisista. Lecavalier´n ja Spezzan ketjut olivat todella hurjassa liekissä ja playoff-sarjaa kohden tuo Maddenin ketjun miinuslukema on -4 per pelaaja eli vajaa maali per ottelu. Koska vastustajan ykkösen vire oli niin hurja, ei Maddenin ketju päässyt pelaamaan hyökkäyssuuntaan kovin paljoa. Tampaa vastaan "Maddenit" onnistuivat kuluttamaan Lecavalier´n ja St. Louis´n parhaan terän pois, mutta Spezza ja Heatley olivat tällä kertaa liikaa, koska Senators pystyi peluuttamaan muitakin ketjuja kuin ykköstään.

Senatorsia vastaan Devils kaatui mielestäni siihen, ettei joukkue oli maalipaikoissa tehoton ja ylivoimapeli varsinkin yskähteli. Emeryä kohti lauottiin paljon, mutta punanutut eivät päässeet riittävän hyvin reboundeille (siitä kiitos osaltaan Senatorsin pakeille) ja rankaisemaan tätä kautta. Ja kuten jo niin moneen kertaa on tullut todettua, Jason Spezza oli aivan maaginen kiekon kanssa. Spezza rakensi miltei jokaisessa vaihdossaan maalipaikan ja tähän taas EGG-ketju ei pystynyt.

Mr. Smith kirjoitti:
Zajac sen sijaan oli runkosarjassa joukkueen 6. tehokkain hyökkääjä ja sama sija tuli playoffeissakin tehoilla 1+4 ja +4. Runkosarjassa siis pisteet 17+25. Ei tuo nyt ihan huono tulokaskausi ollut.

Itse olisin toivonut Loun ja Johnny Macin muuttavan ketjuja jonkin verran, sillä Zajac ei pystynyt samanlaiseen peliin kuin runkosarjassa. Zajac ei missään nimessä pettänyt, mutta hän ei kuitenkaan pystynyt nostamaan omaa tasoaan riittävästi. Jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä ollut kokeilemisen arvoista, että miten aiemmin koossa olleet Parise-Gomez-Gionta ja Elias-Brylin-Langenbrunner olisivat toimineet. Mutta se on jossittelua se.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös