Olisi ollut mahtava nähdä mihin asti tuo eilen uusia sfäärejä saanut hieno tarina olisi kantanut, jos 3-0 tappioasemasta nousu olisi pitänyt vielä sekunnin pidempään.
Jossittelu täysin turhaa, mutta aika pelottava ajatus kävi kyllä eilen pelin loppuminuuteilla mielessä, että tässäkö on sarjan käännekohta. Voisin kuvitella, että Patrikainen olisi voinut hyvinkin aloittaa huomenna maalissa, ja kun ei olisi siinä tilanteessa päästänyt vielä maaliakaan Tapparalle pelaamiensa finaalierien aikana, niin olisi voinut muodostua jonkinlaiseksi peikoksikin Tapparalle ja samalla nostanut Patrikaisen ja muiden Pelicansien hurmosta. Ja päälle vielä hieno nousu eilisen pelin voittoon, niin kuka tietää, mitä olisi seurannut.
Mutta jääkiekko kun on niin arvaamaton laji, että sekunnillakin voi olla se isokin merkitys, niin samaan aikaan näin Tappara-fanina onneksi, ja toisaalta jännityksen kannalta harmittavasti pelit loppui eiliseen jännitysnäytelmään. Vaikka korkealla eilen olikin, niin ihan niin korkealle ei kuitenkaan oma syke eilen noussut kuin game-7 jatkoaikojen aikana Kärppiä vastaan. Johtuen ihan siitä, että tiesi pelien kuitenkin vielä jatkuvan, vaikka tappio olisi tullutkin.
Tapparasta puhutaan konemaisena joukkueena, mutta mielestäni Pelicans se konemaisempi jengi näissä finaalipeleissä kuitenkin oli. Paljon tasaisemmalla tasolla suorittamista kuin Tapparalla, jolla omaan tasoon nähden pelit ja pelien sisällä erätkin vaihteli ylös-alas paljon enemmän. Vaikka eilen kolme meni Pelicansilla heti pelin alkuun omiin, niin ne Tapparan maalitkin tuli enemmänkin yksittäisten pienien hetkien seurauksista, kuin mistään isommassa kuvassa tapahtuvasta Pelicansin "huonosta" pelaamisesta. Tapparan etuna toki se, että parempina jaksoina se taso oli huonompiin jaksoihin nähden niin korkealla, että niinä parhaimpina jaksoinaan pelaavaa vahvaa Tapparaa oli kenenkään todella hankala, ellei jopa mahdoton voittaa.
Pelejä ajatellen kyllä kaiken kaikkiaan iso kunnioitus, ja ehkä itselle se isoin yllätys, että miten Pelicans jaksoi näissä peleissä erästä toiseen taistella, riistää ja raastaa, eikä mitään varsinaisia koomailuja, esim. pahoja harhasyöttöjä, kentällä juurikaan näkynyt, Tapparalta näitä tuli enemmän. Samoin se, kuinka hyvin osasivat levittää peliä laidalta laidalle ja hakea ne vapaat väylät hyökkäysalueelle tulemiseen. Niitä puolustaessaan Tappara useammankin jäähyn otti. Onneksi Tapparan alivoima eiliseen asti toimi hyvin ja niitä hyvän pelaamisen jaksoja oli muutenkin riittämiin, jotta sarja saatiin ansaittuun lopputulokseen, eikä paremmasta jäänyt lopulta isommin jossiteltavaa.
Mutta kiitokset vielä Pelicanseille pelillisesti vahvasta vastuksesta, ja onnittelut "voitetusta" hopeamitalista, joihin tässä tapauksessa olisi hyvinkin sen toisen puolen mitalista valaa kultaiseksi. Ei muuta kuin hyvillä mielin kohti seuraavaa liigakautta. Toivotaan, että se kaukalossa tekemisen taso pysyy ensi kaudellakin laadukkaana, puolin ja toisin.
