Viestin lähetti Harppa-setä
Jahas. Sun peli(kirjoitus)kielto on näköjään jo päättynyt.
Ei ole olemassa sitä yhtä ainoata oikeaa tapaa hoitaa hallimusiikkia. Jokainen hoitaa homman omalla tyylillään. Oli se sitten instrumentaalipimpelipompelia tai sitten jotain muuta.
Eikös tämä juttu mene niin, että hallimusiikin tehtävä on viihdyttää yleisöä pelin ehdoilla. Tältä pohjalta sitä ainakin täällä on tehty.
Voin kyllä ymmärtää miten paljon Sinua ja muita fanaatikkoja koskee kuulla Nauravaa kulkuria (jota ei muuten ole soitettu taas piiiitttkään aikaan) , sillä se äänihän tarkoittaa sitä, että omiin on paukkunut ja pitää istua tappio niskassa pitkät 160 kilometriä.
Jos haluatte pitää omaa hallianne tämän taiteenlajin mekkana, alfana ja omegana tai alkuna ja juurena, niin ihan vapaasti. Mua ei ainakaan haittaa.
Politiikkomaista "vastustajan" synkästä historiasta muistuttamista ja rivien välistä mielikuvavaikuttamista. Suosittelen kokeilemaan joskus..
Ei ole yhtä ainoaa oikeaa musiikkilinjaa, oikeassa olet. Vaikka musiikkilinja olisi minkälainen, ei se estä vastustajalle arvostuksen antamista. Mikkelin musiikkilinja ei muuten ole jäänyt mieleen, joten siinä tapauksessahan se on ihan ok koska ei ole häirinnyt.
Nämä kuolinäänetkin viihdyttää kansaa "pelin ehdoilla"? Samalla logiikalla voisi viihdyttä pöytäseuruetta pilkkaamalla säännöllisesti yhtä seurueesta. Kumma kun esimerkiksi Vaasassa hallissa on paljon parempi meininki runkosarjassa samalla yleisömäärällä kuin Mikkelissä finaalissa - ja ilman näitä viralliselta taholta tulevia vastustajan puukottamisia.
Jos vertaa Jukuri-kannattajien meininkiä Niiralassa ja KalPan kannattajien meininkiä Kalevankankaalla, ymmärrän tuon fanaattisuus-sanan, sen verran iso ero on. Fanaattisuuteen vaan yhdistetään aika usein ylilyönnitkin - ja niitä saa hakemalla KalPan kannattajien joukosta hakea. Pienenä tarkennuksena etten ole kuullut sellaisia Jukuri-kannattajienkaan suorittavan.
No siitä saat kyllä pienen sulan hattuusi että viime keväänä sekä tammikuun viime sekuntien tasoituksen jälkeen, toisen finaalin selvän voiton sekä viidennen finaalin lopun tasoituksen ja jatkoaikavoiton jälkeen porukka sai varmuudella paremmat vahingonilot kuin paikallinen yleisö näiden Kulkureiden soidessa.
Nimenomaan siitä että siellä oltiin jo levylautanen valmiina, kiekko kulki kohti tyhjää maalia, osuikin vain tolppaan ja kohta jo hulmusi verkko toisessa päässä.
Silloin oli paras meininki ratkaisevan finaalin viimeistä varttia lukuunottamatta mitä Mikkelissä on meillä mielestäni ollut, porukka lauloi ja pomppi keski-eurooppalaiseen tyyliin sen koko jatkoajan.
Siitä vastustajan arvostuksen puutteen kostautumisestahan se fiilis tuli, ei soimannut omatunto kun naurettiin useaan otteeseen muutaman paikallisen nilkan mustalle värille ja vitutuksen määrälle.
Niiralan Monttu on sikäli tämän asian "mekka", että siellä alettiin soittaa näitä Hurriganeseja, Queeneja & co. Ja vähän myöhemmin samaan halliin aloitettiin räätälöimään omaa "Clap your hands -musiikkia". Mutta historia on eri asia kuin tämä hetki, ja tällä hetkellä ei olla ihan "mekan" asemassa.
Itse pidän HIFK:n hallin musiikkia ja atmosfääriä maan tämän hetken parhaana niistä mitä olen ollut kuulemassa/näkemässä, mutta jokaisella on mielipiteensä. Sillä pääsee arvostuksessani jo aika korkealle että vastustajaa kunnioitetaan eikä lähdetään pilkkaamaan. Esimerkiksi Joensuussa ja Nordenskiöldinkadulla tämä kiekkokulttuurista poikiva vastustajan arvostus on hyvin aistittavissa, näissä paikoissa todella viihtyy.
Kuopiossa ja Mikkelissä jäähallien tunnelman vaisuudella ei ole ratkaisevan suurta eroa. Vastustajan arvostuksessa sitäkin suurempi.
Eikun kimppuun vaan...