Pensin identiteetti on kyllä muovautunut Sullivanin kanssa varsin selkeäksi. Itse asiassa tässähän on paljon samaa kuin Bylsman varsinkin alussa koutsaamaan iloiseen viisikkohyökkäyskiekkoon, missä riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kun on pakko poimia taas jotain nassutettavaa niin kaksi juttua edelleen vähän nakuttaa takaraivossa.
1) Ylivoima - jumalauta se on huonoa. Ei oo väliä vaikka reppu ei heiluisikaan, kun tasakentällisin homma hoitui. Mutta playoffeissa jos ja kun linja löystyy entisestään, ylivoiman soisi saavan aikaan muutakin kuin sydämentykytyksiä omassa päässä. Kaiken lisäksi noissa tapetaan oma momentum ja annetaan se vastustajalle, niinkuin nyt vaikka Capsia vastaan noilla ylivoimilla päästettiin kotijengi ja -yleisö peliin mukaan aivan ilmaiseksi. Tuo jätön-jätön-jättö sisäänvienti on suoraan jostain vitun mahtiankka-elokuvasta ja johan sille saatana nauraa Pekka Virtankin. Aivan käsittämätön viritys mistä ei ole koskaan seurannut yhtään hyvää tilannetta - paitsi omaan päähän. Ei se voi olla noin saatanan vaikeaa, kun peli on jääkiekko.
2) Jalat, jalat, jalat, jalat. Pensin loppukauden matra. Peli toimii helvetin hienosti, kun jalat liikkuu ja maisema vaihtuu. Pelinopeus on huikeaa ja karvauksen alta päästään heittämällä pois, suunnanmuutokset on salamannopeita ja ylivoimahyökkäyksiä syntyy kiekonmenetyksistä jatkuvasti. Samoin takakarva on helvetin aktiivinen, mikä vaikeuttaa vastustajan rakentelua. Mutta, mitäs sitten jos vauhti loppuu? Seuraa aivan karmea katastrofi, kun painissa ei pärjätä edes vähää alusta ja yhden lenkin pettäessä Pens on ketjureaktiomaisesti sitten aivan kusessa. Eli se vauhti vähän niinkuin kääntyy omaan nilkkaan, jos kiekko menetetäänkin yllättäen kun kaikki ovat menossa pitkällä väärään suuntaan. Lisäksi jokaisen pelaajan on painettava joka vaihdossa sata lasissa, muuten tämä systeemi ei vain toimi. Ne pari katastrofierää ensin Buffaloa ja sitten Ottawaa vastaan osoittivat haavoittuvuuden jos mieli ja keho ei ole täysillä mukana. Mutta tätähän ei tietenkään pudotuspeleissä voi tapahtua, kun keskittyminen on 100% ja vehkeet viritetty huippuunsa. Pitää olla kokoajan vastustajaa aktiivisempi.
Nää nyt tällaisia huomioita peleistä, hyvältähän tuo kokonaisuus on näyttänyt ja luojan kiitos siellä on nyt neljä kentällistä joita uskaltaa peluuttaa käytännössä koska vain. On loistavaa että esim. Cullenit voi heittää kentälle sekä hyökkäys- että puolustuspään aloituksiin ja aina tapahtuu hyviä asioita.
Tuohon Malkin-kysymykseen on pakko kyllä sanoa että vaikka Bonino on ihan mukiinmenevästi pelannutkin ja homma toimii Hagelinin/Kesselin välissä, niin kyllä mun silmään B on silti selkeästi ketjun heikoin lenkki, jonka kiekollinen rajallisuus tulee esiin hyökkäyspäässä. Jos tuota peliä katselee hieman kriittisten lasien takaa ja kuvittelee Malkinin Boninon tilalle noihin tilanteisiin, niin väittäisin että tulos olisi paljon parempaa. Eikä tässä nyt ole tarkoitus ottaa mitään Boninolta pois, koska on täyttänyt loistavasti kakkossentterin roolinsa mutta kyllä Malkin tuo keskikaistalle väistämättä sellaisen ulottuvuuden mitä siellä nyt ei ole. Nyt kun Pensin pelaamisessa kiekko liikkuu nopeasti muutenkin, ei ole myöskään pelkoa että Malkinin kiekonrakastelu aiheuttaisi ongelmia koska se kyllä osaa jakaa tuulennopeille laitureille kun vaan käsketään. Kivasti nyt on testattu myös tuollaista kakkosketjua, jotta tarvittaessa voi huoletta heittää Malkinia ja Crosbyä yhtäaikaa jäälle ilman että muiden peli romahtaa täysin.
Vähän tässä alkaa kutkutella mahanpohjassa playoffit, täytyy varmaan hakea jotain beetasalpaajia että pysyy elossa päätyyn asti.
