Eipä edellä mainittuihin kommentteihin AHL-miehistä ole paljon lisättävää, päteviä alaketjujen energiamiehiä kaikki tyynni.
Conor Sheary - Alkukaudesta perustehoton pörrääjä, mutta kauden mittaan mies on onnistunut tekemään vähäisistäkin tilanteista maaleja.
Bryan Rust - Kasvanut kauden mittaan ihan oikeaksi NHL-tason mieheksi. Liike riittää komeasti ja tämä yhdistettynä periksiantamattomuuteen oli mm. taannoisen Rangers-voiton lopullinen sinetti.
Tom Kuhnhackl - Hyvää ja järkevää peruspelaamista ja liike riittää taas kerran juuri sen verran, että on välillä vastustajille päänvaivaksi.
Dominik Simon - Ennakkoon täysin kirjoittamanton kortti, mutta ensimmäisissä otteluissaan mies on osoittanut hyvää kulmapelaamista ja ennakkoluulotonta tilanteisiin menemistä.
Kaikkia näitä herroja yhdistää se, että loppuun saakka yritetään ja se tekee Penguinsin bottom-6:sesta laadukkaan. Pikakiiturinippu järjesti eilenkin usean ketjun voimin n. 3 minuuttia kestäneen kestopyörityksen Islanders-päätyyn, mutta valitettavasti maalia ei saatu aikaan. Consolilla oli käytännössä joka sorkka penkistä pystyssä, enkä ole tuollaista pyöritystä nähnyt tasakentällisin missään ihan hetkeen. Vielä, kun näiden äijien seassa mukana on Matt Cullenin (joka oli eilen todella loistava Islandersia vastaan) ja Eric Fehrin kaltaisia veteraaniseppiä, niin sen puolesta ei ole mitään hätää. Bonino ja Cullen pystyvät yhdessä paikkaamaan Malkinin tyhjäksi jättämää ruutua, ja tämä onkin erityisen tarpeen, kun pudotuspelit ovat käytännössä jo (taas) alkaneet. Myös alivoimapelaamisessa erityisesti kaksikko Cullen-Fehr on aivan älyttömän vaarallinen, eilenkin oli maali enemmän kuin tarjolla pelkästään ihan sillä, miten hyviä kummatkin herrat ovat laitanahinoissa ja lukevat toinen toisiaan erinomaisesti.
Schultzilla on saattanut hommat mennä Edmontonin vuosinaan vihkoon, mutta Penguinsin puolustukseen ja nopeuteen nojaavaan pelisysteemiin mies on ollut oivallinen haku. Kiekolliset taidot ovat hyvät, mies nousee tukemaan hyvin hyökkäyksiä ja on kulmissakin riittävän taitava, vaikka nyt ei välttämättä juuri se maailman vahvin jyrä olekaan.
Paljon (syystäkin) parjattu Phil Kessel oli eilen mies paikallaan. En sitten tiedä, oliko edellismatsin pelailun jälkeen saanut hieman motivaatiopuhetta isoilla kirjaimilla, mutta eilinen Islanders-matsi oli tulostaululla näkymättömyydestä huolimatta parhaita, mitä olen nähnyt miehen pelaavan. Jatkoajallakin kelpasi takakarvaus sen verran mallikkaasti, että Tavaresilta jäi viime sekunnin maali tekemättä, ja aivan ottelun alkusekunneillakin jäi todella vaarallinen paikka Islandersilta leipomatta sisään. Nyt täytyisi vain löytää se potku ja itseluottamus, että verkot alkavat soida miehen potentiaalin osoittamaan malliin.
Ensi lauantaina on taas päiväpeli ja sillä kertaa Flyersia vastaan. Kyseessä on samalla myös viikon tärkein ottelu, mutta jostakin syystä Penguinsilla on tällä kaudella nämä päiväpelit sujuneet varsin mukavasti. Detroitin esitys oli eilen sen verran aneeminen kokonaisuudessaan, että väittäisin näiden villien korttien menevän Penguinsille ja Flyersille, toivon mukaan juuri tässä järjestyksessä, jotta ei ainakaan heti kärkeen tarvitsisi Washingtonia vastaan pelata. Jos tässä nyt oikein hyvin käy Halakin poissaollessa, niin ehkä Islanders on tuolta mahdollista ohittaa, mutta tämä korkeampi wild card spot olisi joka tapauksessa ihan hyvä lähtökohta pudotuspeleihin.
Pelataanpa nyt ensin runkosarja kuitenkin loppuun.