En Liten Pingvin
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- #41 & #66
Pittsburgh Penguins 2010-11
Kausi on paketissa ja aivan liian aikaisin. Nyt nopeasti, kun pettymyksen jälkeen lähtee avaamaan kautta, niin kyllähän se jakautuu kahteen osaan: aikaa ennen Crosbyn (ja Malkinin) loukkaantumista ja aikaa loukkaantumisen jälkeen.
Penguins oli idän kuumin joukkue Phillyn jälkeen Crosbyn loukkaantuessa. Joukkue marssi lähes voitosta toiseen ja taistelu konferenssin piikkipaikasta oli hyvällä mallilla. Loppukaudesta ero piikkiin olisi ollut huomattavasti suurempi, ellei Philly olisi perseillyt loppukauttaan. Syksyllä saimme huomata maailman parhaan pelaajan uskomattomia maaliputkia ja tämän päivän NHL:n kovinta pisteputkea.
Winter Classicin piti olla hieno sulka hatussa hienon kauden lisänä. Siitä muodostui painajainen. Ensinnäkin huonon sään takia peli siirrettiin iltaselle, mikä tarkoitti monien kisastudioiden lahoamista koti-Suomessa jo ennen peliä. Penguins-faneilla sydän hyppäsi, kun Crosby törmäsi harmittomasti Steckelin kanssa. Huokasin helpotuksesta, kun Crosby oli muutaman päivän päästä Tampa-pelin kokoonpanossa...
Winter Classicin jälkeen Pens palautti asiat päiväjärjestykseen voittamalla Boltsit kotona 8-1. Seuraavassa pelissä Montrealissa ei nähty enää #87, joka oli vedenjakaja Pensin kaudella. Vähän tämän jälkeen Malkinin polvi meni lopullisesti vaarattomassa tilanteessa Tyler Myersin kanssa. Pens alkoi pelaamaan puolustavammin, Fleury oli oppinut jo tuntemaan puolustuksensa ja joukkue teki töitä enemmän kuin kukaan muu. Se riitti usein voittoon, varsinkin kun vastaan tuli viivan alla olleita joukkueita: nuoria, joiden pelaajat eivät välttämättä aina joka ilta 100-lasissa kentällä painaneet.
Runkosarja päättyi lopulta melko hienosti 4. sijaan ja todella tärkeä kotietu saavutettiin. Vastaan tuli Tampa Bay Lightning, joka minun silmissäni vaikutti kaikkein mieluisammalta vastustajalta Idästä. Spekulaatiot Crosbyn paluusta nousivat ja turhautuminen oli aina yhtä suuri, kun joka ilta luki Bylsman "no timeline"-kommentit Pensin sivuilta.
Tampaa vastaan homma olikin todella selkeä: mikäli jäähyt pysyy vähissä molemmin puolin, oltaisiin vahvoilla ja mikäli Marty St.Louis pystyttäisiin pysäyttämään, oltaisiin erittäin vahvoilla. St.Louis teki lopulta yli piste per peli tahdilla ottelusarjassa ja ylivoimamaalitkin menivät 8-1 Tampalle, vaikka Penguinsillä enemmän ns. opportuneja oli.
Joku puhui, että pettymys on yhtä kova kuin Montreal-sarjan jälkeen viime vuonna. Minulle ei ole. Pitkän aikaa olen tiedostanut, että ilman suurta ihmettä, Penguins ei tulisi pärjäämään pitkälle ilman Crosbya sekä Malkinia. Puhutaan kuitenkin kaksikosta, joka teki reilusti yli 60 pistettä SC-vuotena. Molemmat ovat voittaneet Art Rossin, joten vaikea kuvitella urheilumaailmassa sellaista joukkuetta, joka voisi pärjätä näinkin kovassa kilpailussa (30 joukkuetta, 82 peliä, 4 x best-of-seven -sarja). Kertokaa toki jos joskus on näin aikaisemmin tapahtunut?
Malkin ja Crosby olisivat aivan varmasti pystyneet parantamaan meidän kahta aivan umpisurkeaa tilastoa: Penguinsillä oli näiden kahden superstaran loukkaantumisen jälkeen about 3 maalia yli 85 ylivoimamahdollisuudesta joukkueita vastaan, jotka selviytyivät playoffseihin. Aika pitkä matka ollan tultu niistä ajoista, jolloin jäähyn tullessa Penguins-fanit jo tuulettelivat, kun viisikko Crosby-Malkin-Malone-Hossa-Gonchar lähti kentälle tekemään tuhojaan. Muistan, kun käytiin keväällä MSG:llä kaverini kanssa ja hän muisteli ensimmäistä kertaa NHL-kaukalon nähdessään, että "en enää ihmettele, että Henkke ei niitä kaikkia Malkinin pommeja b-pisteiden välistä ottanut kiinni". Siitä on aikaa.
Pettymys on totta kai tällä hetkellä valtava, mutta jos hiukan raottaa jo tulevaisuuden verhoa, niin aika lupaavalta siellä näyttää. Hienoa nähdä James Neal ensi kaudella Crosbyn rinnalla ja pystyykö Malkin-Staal kaksikko tekemään uudestaan sen 60 maalia, kuten tulokaskaudella. Mutta totuuden nimissä on sanottava, että Pens tarvitsisi toisen todella lahjakkaan kiekollisen pakin. Ylivoima oli tällä kaudella tämän vuoden puolella niin kuraa, että monesti tuli ikävä Alex Goligoskea, jota kauniimpaa luistelijaa ja uskaliampaa puolustajaa hyökkäyspäässä on vaikea etsiä. En kuitenkaan halua tyrmätä Neal-kauppaa, mutta itse olen sitä mieltä, että ei Dallas siinä virheliikettä tehnyt.
Jäsen Bosco, voisi jossain vaiheessa aloittaa uuden kauden ketjun, jossa on kaikki sopimukset lueteltu. Toivotaan, että tuota joukkuetta saataisiin järkevästi rakennettua ensi kaudeksi.
- -
Edit. Olen niin tämän Kris Letangin kommentin takana. Joukkue taisteli, mutta lopulta se näkyi, että rosterista puuttui sitä, millä nämä isot ottelut olisi lopulta ratkaistu:
"We had a great season, guys battled hard, they never took a night off," defenseman Kris Letang said, "but we didn't have all the skill we wanted."
Kausi on paketissa ja aivan liian aikaisin. Nyt nopeasti, kun pettymyksen jälkeen lähtee avaamaan kautta, niin kyllähän se jakautuu kahteen osaan: aikaa ennen Crosbyn (ja Malkinin) loukkaantumista ja aikaa loukkaantumisen jälkeen.
Penguins oli idän kuumin joukkue Phillyn jälkeen Crosbyn loukkaantuessa. Joukkue marssi lähes voitosta toiseen ja taistelu konferenssin piikkipaikasta oli hyvällä mallilla. Loppukaudesta ero piikkiin olisi ollut huomattavasti suurempi, ellei Philly olisi perseillyt loppukauttaan. Syksyllä saimme huomata maailman parhaan pelaajan uskomattomia maaliputkia ja tämän päivän NHL:n kovinta pisteputkea.
Winter Classicin piti olla hieno sulka hatussa hienon kauden lisänä. Siitä muodostui painajainen. Ensinnäkin huonon sään takia peli siirrettiin iltaselle, mikä tarkoitti monien kisastudioiden lahoamista koti-Suomessa jo ennen peliä. Penguins-faneilla sydän hyppäsi, kun Crosby törmäsi harmittomasti Steckelin kanssa. Huokasin helpotuksesta, kun Crosby oli muutaman päivän päästä Tampa-pelin kokoonpanossa...
Winter Classicin jälkeen Pens palautti asiat päiväjärjestykseen voittamalla Boltsit kotona 8-1. Seuraavassa pelissä Montrealissa ei nähty enää #87, joka oli vedenjakaja Pensin kaudella. Vähän tämän jälkeen Malkinin polvi meni lopullisesti vaarattomassa tilanteessa Tyler Myersin kanssa. Pens alkoi pelaamaan puolustavammin, Fleury oli oppinut jo tuntemaan puolustuksensa ja joukkue teki töitä enemmän kuin kukaan muu. Se riitti usein voittoon, varsinkin kun vastaan tuli viivan alla olleita joukkueita: nuoria, joiden pelaajat eivät välttämättä aina joka ilta 100-lasissa kentällä painaneet.
Runkosarja päättyi lopulta melko hienosti 4. sijaan ja todella tärkeä kotietu saavutettiin. Vastaan tuli Tampa Bay Lightning, joka minun silmissäni vaikutti kaikkein mieluisammalta vastustajalta Idästä. Spekulaatiot Crosbyn paluusta nousivat ja turhautuminen oli aina yhtä suuri, kun joka ilta luki Bylsman "no timeline"-kommentit Pensin sivuilta.
Tampaa vastaan homma olikin todella selkeä: mikäli jäähyt pysyy vähissä molemmin puolin, oltaisiin vahvoilla ja mikäli Marty St.Louis pystyttäisiin pysäyttämään, oltaisiin erittäin vahvoilla. St.Louis teki lopulta yli piste per peli tahdilla ottelusarjassa ja ylivoimamaalitkin menivät 8-1 Tampalle, vaikka Penguinsillä enemmän ns. opportuneja oli.
Joku puhui, että pettymys on yhtä kova kuin Montreal-sarjan jälkeen viime vuonna. Minulle ei ole. Pitkän aikaa olen tiedostanut, että ilman suurta ihmettä, Penguins ei tulisi pärjäämään pitkälle ilman Crosbya sekä Malkinia. Puhutaan kuitenkin kaksikosta, joka teki reilusti yli 60 pistettä SC-vuotena. Molemmat ovat voittaneet Art Rossin, joten vaikea kuvitella urheilumaailmassa sellaista joukkuetta, joka voisi pärjätä näinkin kovassa kilpailussa (30 joukkuetta, 82 peliä, 4 x best-of-seven -sarja). Kertokaa toki jos joskus on näin aikaisemmin tapahtunut?
Malkin ja Crosby olisivat aivan varmasti pystyneet parantamaan meidän kahta aivan umpisurkeaa tilastoa: Penguinsillä oli näiden kahden superstaran loukkaantumisen jälkeen about 3 maalia yli 85 ylivoimamahdollisuudesta joukkueita vastaan, jotka selviytyivät playoffseihin. Aika pitkä matka ollan tultu niistä ajoista, jolloin jäähyn tullessa Penguins-fanit jo tuulettelivat, kun viisikko Crosby-Malkin-Malone-Hossa-Gonchar lähti kentälle tekemään tuhojaan. Muistan, kun käytiin keväällä MSG:llä kaverini kanssa ja hän muisteli ensimmäistä kertaa NHL-kaukalon nähdessään, että "en enää ihmettele, että Henkke ei niitä kaikkia Malkinin pommeja b-pisteiden välistä ottanut kiinni". Siitä on aikaa.
Pettymys on totta kai tällä hetkellä valtava, mutta jos hiukan raottaa jo tulevaisuuden verhoa, niin aika lupaavalta siellä näyttää. Hienoa nähdä James Neal ensi kaudella Crosbyn rinnalla ja pystyykö Malkin-Staal kaksikko tekemään uudestaan sen 60 maalia, kuten tulokaskaudella. Mutta totuuden nimissä on sanottava, että Pens tarvitsisi toisen todella lahjakkaan kiekollisen pakin. Ylivoima oli tällä kaudella tämän vuoden puolella niin kuraa, että monesti tuli ikävä Alex Goligoskea, jota kauniimpaa luistelijaa ja uskaliampaa puolustajaa hyökkäyspäässä on vaikea etsiä. En kuitenkaan halua tyrmätä Neal-kauppaa, mutta itse olen sitä mieltä, että ei Dallas siinä virheliikettä tehnyt.
Jäsen Bosco, voisi jossain vaiheessa aloittaa uuden kauden ketjun, jossa on kaikki sopimukset lueteltu. Toivotaan, että tuota joukkuetta saataisiin järkevästi rakennettua ensi kaudeksi.
- -
Edit. Olen niin tämän Kris Letangin kommentin takana. Joukkue taisteli, mutta lopulta se näkyi, että rosterista puuttui sitä, millä nämä isot ottelut olisi lopulta ratkaistu:
"We had a great season, guys battled hard, they never took a night off," defenseman Kris Letang said, "but we didn't have all the skill we wanted."