Suurimmassa osasta pelaajista ei pysty Pitsin perusteella sanomaan oikein mitään, mutta joistain pelaajista näkee kyllä, onko pelaaasta mihinkään.
Ryan Lasch on hyvä positiivinen esimerkki. Vähemmän harjaantunutkin silmä huomasi heti, että kyseessä on erinomainen pelaaja. Nopea, taitava ja ensiluokkainen peliäly. Meni lopulta voittamaan runkosarjan pistepörssin ja Pelicans meni finaaliin asti.
Päinvastaisina esimerkkeinä tulee mieleen Adam Miller ja Kamil Piros. Milleriä hehkutettiin kovasti etukäteen porilaisten toimesta kun ECHL:ssä oli hakannut kovia tehoja ja muistaakseni voittanut tähdistöottelun luistelukisan. Aamun pelissä jo näki, että oli kevyttä kauraa tähän sarjaan. Pelasi lopulta viisi peliä ja lähti kotiin.
Pirosia hehkutettiin myös kovana hankintana, palkkapussi oli ainakin sitä luokkaa. Jälleen heti aamulla totuus paljastui. Flegmaattinen ja löysä olemus paistoi läpi Penalty Pubiin asti. Hän ei nähnyt jouluakaan kun lähti jo Ruotsiin.
