Pitäisikö urheilijat vapauttaa asevelvollisuudesta?

  • 3 590
  • 36

Pitäisikö urheilijat vapauttaa asevelvollisuudesta?

  • Kyllä

    Ääniä: 22 32,4%
  • Ei

    Ääniä: 46 67,6%

  • Äänestäjiä
    68

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Laskelmia tai mitään muuta konkreettista näyttöä väitteellesi ei varmaan kannata pyytää?

En voi esittää muita laskelmia tai konkreettisia esimerkkejä kuin tuntemani armeijan käyneet miehet, joista osan armeija jopa pelasti. Ja yhteiskunnan kustannus olemassa olevan järjestelmän kautta oli varmasti pienempi kuin samankaltaisen kokemuksen järjestäminen terveydenhuollon kautta. On kuitenkin selvää, ettei armeijaa voi ylläpitää vain tuon seikan vuoksi, vaikka se hyvä asia olisikin.

Tedin mainitsemat normit voivat olla normeja siksi, että normit ovat rakentuneet sille, että ne on aikojen koettelemuksissa katsottu hyviksi. Vastavirtaan saa puolestani uida ken tahtoo, en kuitenkaan aina pidä siitä, että tietyille arvoille näytetään keskisormea vain sen näyttämisen takia.

Mutta se ei kai kuulu tähän ketjuun.
 
Tämä on hankala tilanne, koska nykyään matemaattisesti lahjakas joutuu käymään intin täysipainoisesti, mutta urheilullisesti lahjakas ei.

Näkisin, että olen jonkin sortin lahjakkuus sekä matemaattisesti, että urheilullisesti, joten olen ehkä oikeutettu tätä kommentoimaan. Puolustusvoimien urheilukoulunkin olen aikanaan käynyt.

Minusta noita kahta ei oikein voi armeijan käymisen kannalta verrata. Väittäisin, että matemaattisesti lahjakas ihminen pystyy kehittämään itseään vallan mainiosti armeijassa, kun taas urheilijalla se on todella vaikeaa, hiukan lajista riippuen toki. Oma kokemus ainakin oli se, että itseään on helppo kehittää matemaattisesti armeijassa, urheilijana kehitystä ei sitten paljon näkynyt, vaikka palvelinkin urheilukoulussa, enkä "matematiikkakoulussa".

Hiukan erillaiset ominaisuudet tässä kuitenkin on kyseessä. On nimittäin hiukan eri asia ottaa jonkun kahdeksan tunnin ryynäyksen jälkeen kirja käteen ja opiskella, kun lähteä tekemään jotain nopeusharjoitusta. Ensinmäisestä on ihan yhtälailla hyötyä, oli sitä ryynäystä siinä alla tai ei, nopeusharjoituksesta puolestaan on lähinnä haittaa. Omalla kohdallani opiskelu iltaisin sujui erittäin hyvin, kun muun päivän sai hiihtää nollat taulussa muiden perässä, eikä aivosoluja paljon tarvinnut käyttää. Kantapään kautta sai puolestaan huomata sen, että treenaamisessa tuollaisten päivien jälkeen ei ole mitään järkeä. En nyt väitä, että tuo intti mikään täydellinen paikka huippumatemaatikolle olisi, mutta huomattavasti parempi, kuin urheilijalle. Eihän tuollanen matemaattinen lahjakkuus muutenkaan missään luennoilla istuisi, kirja kädessä sitä ollaan kotona, joten ei se armeija nyt pahemmin rajoita, muuten kuin ajallisesti jonkin verran.

Ja se urheilukoulu ei ole kaikkien lajien urheilijoille ihan samanlainen paikka, kuin jääkiekkoilijoille. Se palveluksen "kovuus" riippuu todella paljon silloisesta lajivastaavasta. Kiekkoilijat nyt pääsevät melko helpolla, mutta monella muulla lajilla sitä "oikeaa" inttiä on ihan riittävästi. Ja täysin turhahan tuo urheilukoulu on, ainakin vuoden palveluksena. Ensinmäisen kahden kuukauden jälkeen siellä ei oppinut mitään uutta maanpuolustukseen liittyen. Aivan turhaa kitkuttamista se jälkimmäinen 10kk. Monesti sanotaan, että urheilijat oppivat nopeasti nuo asiat, verrattuna muihin ikätovereihin, joten siksi heidän palvelusaikaa voisi lyhentää. Tämä ei kyllä oikeastaan pidä paikkaansa. Urheilukoulussa ei ole käytännössä ainuttakaan jätkää, jota ne pyssyleikit kiinnostaisi ja kaikkeen maanpuollustukseen liittyvää kohtaan asenne on todella surkeaa. Lopputuloksena onkin se, että kukaan ei osaa yhtään mitään. Ei tuosta porukasta ole mitään hyötyä maanpuolustuksellisesti. Ja silti kymmenistä urheilijoista väännetään väkisin vänrikkejä ja alikerstantteja. Maanpuollustukseen liittyen he eivät osaa yhtään mitään verrattuna niihin, jotka motivoituneena käyvät AUK:n tai RUK:n. Täysin silmänlumetta siis tuo sotilaskoulutus. Siinä mielessä urheilukoulun joutaisi poistaa, aivan turhaa resurssien hukkausta. Vapautuksia vaan urheilijoille.

Kuten aiemminkin mainittu, on nuo ikävuodet 18-20 todella kriittisiä sen pärjäämisen kannalta. On urheilijalle kova paikka hukata vuosi kehityksessä verrattuna ikätovereihin. Ei tee itsetunnolle tai motivaatiolle kovin hyvää, kun huomaa ikätovereiden (ulkomailla) painavan heittämällä kehityksessä ohi, vaikka kuinka yrittäisi muistaa, että se johtuu armeijasta. Keski-Euroopassa puolustusvoimat tukevat urheilijoiden keihtystä kaikin tavoin, eli heille järjestetään joku "työpaikka", joka tarkoittaa ammattimaista urheilua optimaalisissa olosuhteissa. Armeija maksaa kaiken elämisen. Tästä ollaan Suomessa todella kaukana, vaikka kuinka "urheilukoulu" onkin olemassa.

E: Otin tuossa siis kantaa vain tuohon matemaatikko vs. urheilija -juttuun. On selvä, että on joitakin aloja ja asioita, joita armeija rajoittaa ihan yhtälailla, kuin urheilua. Niihin en nyt ottanut kantaa. Monesti urheilijoita on verrattu niihin, joilla odottaa vastasyntynyt lapsi kotona ja tämä onkin mielestäni hyvä vertaus. Hyvin joutaisi heille antamaan saman verran lomia, kuin urheilijoille urheilukomennuksia.
 
Viimeksi muokattu:

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tedin mainitsemat normit voivat olla normeja siksi, että normit ovat rakentuneet sille, että ne on aikojen koettelemuksissa katsottu hyviksi. Vastavirtaan saa puolestani uida ken tahtoo, en kuitenkaan aina pidä siitä, että tietyille arvoille näytetään keskisormea vain sen näyttämisen takia.
Omat empiiriset havainnot tukee sitä seikkaa, että nuo aikojen koettelemuksissa hyväksi katsotut normit on menettämässä merkitystään. Niistä kuitenkin pidetään kynsin hampain kiinni ja lopputulos on, että nuoriso oirehtii. Monikaan ei enää kuulu niihin menneiden sukupolvien miehiin olemukseltaan kuin henkisestikään. Miehisyys on nykyään muotoutumassa monimuotoisemmaksi kokonaisuudeksi ja siihen ei välttämättä kuulu ne kaikkein äijämäisimmät piirteet, vaan sukupuolien erot hälvenee monessa kohtaa. Samaa varmasti esiintyy omalla tavallaan naismaailmassakin, mutta puhun nyt miehenä miesten maailmasta.

Olen vakaasti sitä mieltä, että iso osa nuorten miesten sopeutumisongelmista ja syrjäytymisistä johtuu juuri siitä, että ollaan kasvamassa ulos niistä normeista jotka on aiemmin epäilemättä päteneet suuremmissa määrin. Siksi en usko, että armeija on mikään ongelmanratkaisu, vaan se voi juuri pahentaa tilannetta jos ei pärjää siellä ja kokee huonommuutta epäonnistumisten johdosta. Näitä tapoja miehistää (jos tota sanaa nyt haluaa käyttää) ja ryhdistää tulisi olla muitakin. Peräänkuulutan vaihtoehtoja. Sivari toki on yksi sellainen, mutta siihenkin edelleen suhtaudutaan juuri helposti "ämmämäisenä" vaihtoehtona ja sivarit totaalikieltäytyjistä puhumattakaan ei ole kunnon miehiä, koska eivät ole niissä konservatiivisen miehen raameissa.

Mutta nyt tämä tästä tässä ketjussa lopullisesti. Kun itse aiheeseen ei ole edelleenkään erityisen painavaa sanottavaa.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Mikäli huippu-urheilijat vapautettaisi asepalveluksen suorittamisesta niin miksei samantien vapautusta myönnettäisi muullakin tavalla lahjakkaille henkilöille?

Parantamista nykyinen järjestelmä varmasti kaipaa. Kenties lyhyempi ja intensiivisempi koulutus, muutaman kuukauden mittainen, ja tämä koskien vain todellisia huippu-urheilijoita, ei ihan mitä tahansa SM-tason urheilijaa.

Olen siis sitä mieltä, että niin kauan kuin Suomessa on asevelvollisuusarmeija, yhdelle lahjakkuuden ansiosta poikkeavalle erityisryhmälle ei tule luoda tällaista erityiskohtelua, tai jos luodaan, niin luodaan se koskettamaan muitakin lahjakkaita henkilöitä. Kaikille erityisellä tavalla lahjakkaille vapautus asepalveluksen suorittamisesta.

vlad.
 

Pekkis

Jäsen
Parantamista nykyinen järjestelmä varmasti kaipaa. Kenties lyhyempi ja intensiivisempi koulutus, muutaman kuukauden mittainen, ja tämä koskien vain todellisia huippu-urheilijoita, ei ihan mitä tahansa SM-tason urheilijaa.

Neljä kuukautta ja alkaa heti keväällä pelien loputtua. "Omatoimijaksoilla" ja terasseilla ehtii sitten myöhemmin kyllä notkua. Tämä siis hokimiehille.

"Sonnyshiban" ehdottama siviilipalvelus kuulostaa myös erinomaiselta vaihtoehdolta.
 

Kaulasuoja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kreikka
Vapautetaanko muissa maissa (joissa on asevelvollisuus) urheilijoita?

Tietääkö joku tästä jotain?
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Vastaus kysymykseen: Aivan sama.

Vanha Len
 

Pekkis

Jäsen
Kuten aiemminkin mainittu, on nuo ikävuodet 18-20 todella kriittisiä sen pärjäämisen kannalta. On urheilijalle kova paikka hukata vuosi kehityksessä verrattuna ikätovereihin. Ei tee itsetunnolle tai motivaatiolle kovin hyvää, kun huomaa ikätovereiden (ulkomailla) painavan heittämällä kehityksessä ohi, vaikka kuinka yrittäisi muistaa, että se johtuu armeijasta.

En tiedä tämän päivän käytäntöjä, mutta minun aikana urheilijat kerättiin samaan komppaniaan ja urheiluvalmennus pyöri todella hyvin. Puolet päivästä oli varattu harjoittelulle ja loppupäivä oltiin ruodussa. Treenaamiseen pystyi keskittymään kunnolla, ja ainakin minä nostin sen vuoden aikana selkeästi tasoani.

Sitten tuli tosiaan tilanteita esim. alokasaikana, kun oltiin oltu viikko jossain treenileirillä ja kassulle tultua joutui taistelijakokeeseen, niin eihän sitä ihan tuloslistan kärkipäässä oltu. Herkempi kaveri olisi saattanut jopa hävetä suorituksiaan, but not me...;) AUK:ssa poissaoloista "kärsi" ehkä eniten, mutta kai niistä omista räkänokkamopoista miehiä saatiin tehtyä.

Hyvää pohdintaa kyllä muuten pönikkä!
 

Silkkeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
No ei tietenkään pidä. Jos pitäisi, niin yhtä kestävin perustein pitäisi voida vapauttaa huipputason tiedemiesuraa luovat nuoret kaverit, once in a lifetime -liikeidean parissa askartelevat startup-yrittäjät ja moni muukin.
Siinä on vaan se ongelma, että tiede/liikemiehillä on semmoiset kevyet 60 vuotta aikaa toteuttaa itseään täysi-ikäisyyden jälkeen. Urheilijoilla on täpärästi muutama vuosi aikaa tehdä itsensä tunnetuksi, ja ura loppuu käytännössä viimeistään ikähaarukassa 35-40, useimmiten aiemmin.

Totta puhuen olen hyvin yllättynyt kyselyn nykytilanteesta. Jatkoaikalaisten jos joidenkin kuvittelisin priorisoivan suomalaista huippu-urheilua pyssyleikkien edelle, mutta ei se ihan näin yksinkertaista tietenkään ole.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Siinä on vaan se ongelma, että tiede/liikemiehillä on semmoiset kevyet 60 vuotta aikaa toteuttaa itseään täysi-ikäisyyden jälkeen. Urheilijoilla on täpärästi muutama vuosi aikaa tehdä itsensä tunnetuksi, ja ura loppuu käytännössä viimeistään ikähaarukassa 35-40, useimmiten aiemmin.
Periaatteessa näinkin, mutta otin huipputiedemiehet ja erityisen vahvan bisnesidean kanssa värkkääjät juuri analogiasyistä esimerkeiksi. Molempien tapausten kohdalla kesken kaiken inttiin lähtemisestä on tavatonta hallaa aivan terävimpiin parrasvaloihin pääsemisen kannalta. Tämän väitteen voi helposti kyseenalaistaa, mutta vastaavasti perusteet nostaa urheilija erityisasemaan ontuvat nekin. Lisäksi, miksi miljoonia taalajäillä tahkoavan kiekkoammattilaisen rahankeruun turvaaminen olisi sen arvokkaampaa kuin jonkin kapean alan tutkijahuipun Nobel-tiellä olevan uran tasoittaminen?

Pitää myös huomata, että iät ja ajat on voinut hakea lykkäystä jos palvelukseen astuminen ajoittuisi ylivoimaisen huonoon saumaan. Tämä on mahdollista kaikille, myös urheilijoille.
 

Fordél

Jäsen
Ei pidä vapauttaa niin kauan kuin Suomessa on periaatteessa yleinen asepalvelus. Nykyistä 6kk:n palvelustakin voitaisiin tiivistää vaikka neljään kuukauteen, jolloin vähenisi epätasa-arvo mikkokoivujen ja mattimeikäläisten välillä.

Mitä tulee treenaamiseen armeijassa niin se on tosiaan yksilökohtaista. Yhdessä radio-ohjelmassa tätä asiaa puitiin ja siinä eräs mäkihyppääjä totesi intin olevan aivan loistava paikka eikä häirinnyt yhtään treenausta. Aikoi suorittaa vuoden intin. Sitten oli ralliautoilija, joka ei ollut yhtä tyytyväinen mahdollisuuksiinsa treenailla intin lomassa. Kapiaiset ei kuulemma ymmärtäneet kuinka ralliautoiluun kuuluu paljon muutakin kuin vain sitä ajamista (esim. säätöjen opettelua) ja näihin muihin juttuihin ei harjoitteluvapaata irronnut.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Vapautuksen järjestymisen ohella voi tietysti arvioida sitäkin, mitä erityispiirteitä tai etuisuuksia urheilijoilla on varusmiespalveluksen aikana. Jos laji on vaan yhtään sopiva Puolustusvoimien profiiliin - useimmat ovat vähintään jonkin verran - niin urheilijaa pyritään ymmärtämään melkoisen paljon intissä. Tämä ei edellytä mitään Urheilukoulua, urheilijan tarpeiden kanssa joustetaan suht aika mukavasti ihan tavallisessakin varuskunnassa. Mitä enemmän urheilijalle on ehtinyt kertyä nimeä ja mainetta ennen varusmiespalveluksen aloittamista, niin sitä todennäköisemmin tästä koituu urheilijalle jotakin etua palvelusaikana.

Urheilijoille järjestyy harjoitteluvapaata enemmän tai vähemmän. Jos urheilija on jonkin lajin maajoukkuestara, niin todennäköisesti juuri enemmän. Kaikkea muutakin kivaa voi järjestyä palvelusaikana nimiurheilijalle, kun varuskunta haluaa kiillottaa kilpeään yksikön oman urheilijatähden avulla. Kun muut marssivat suolla, niin varuskunnan huippu-urheilija patsastelee samaan aikaan ties missä kissanristiäisissä. Tällainen ei tietysti kosketa ihan kaikkia urheilijastatuksella inttiä suorittavia. Mutta silloin kun varuskunta haluaa päteä urheilijan tekemisillä, niin urheilijaa käytetään tässä mieluusti. Kaikenlaiset Puolustusvoimien mestaruuskisat ja kv. sotilaiden MM- ja muut kisat ovat tietysti ihan peruskauraa. Tasokkaat yleisurheilijat ja hiihtäjät pääsevät kiertämään kisoja inttiaikana, eikä leireille pääsemistä ihan raivokkaasti estellä. Ja jos olet ampuja, niin varuskunta huolehtii takuuvarmasti että ampumaharjoitteluun löytyy aina aikaa, ja ilmaiset paukut totta kai.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös