Pitäisikö jokamiehenoikeuksia rajoittaa?

[ms.qvist]

Vaikka en nyt kannatakaan jokamiehenoikeuksien rajoittamista mutta jos spekuloidaan sillä, että niitä ryhdyttäisi rajoittamaan, niin kohdistaisin rajoitukset vain laajamittaiseen ammattimaiseen toimintaan ilman maanomistajan lupaa ts. jättäisin rajoitusten ulkopuolelle tietty kotikeräämisen sekä pienimuotoisen myyntiin keräämisen eli jos joku nyt kerää muutaman kymmenen litraa ja myy ne vaikkapa tuttaville tai torilla niin sellainen myynti olisi minusta sallittua silloinkin kun muita rajoituksia ammattimaiselle marjankeräykselle on asetettu.

Seuraava kysymys on valvonta ja kuinka se järjestetään? Suurin vastuu on tietenkin marjastusta harjoittavilla yrittäjillä, heidän on teroitettava marjastajille mistä saa poimia ja kuinka metsässä on käyttäydyttävä ja heidän on hoidettava lupa-asiat kuntoon maanomistajan kanssa. Maanomistajalla on sitten oikeus lupien tarkastamiseen ja tarvittaessa virkavallan paikalle kutsumiseen jos ammattimaiset marjastajat ovat luvatta hänen mailla. Tässä on tietenkin olemassa se mahdollisuus, että harrastajapoimijatkin kärsivät, mutta uskoisin, että ohjeistuksella ja riittävällä tiedottamisella myös maanomistajat ymmärtäisivät sen missä kulkee ammattimaisuuden raja ja että jokamiehenoikeudet ovat voimassa harrastetoiminnassa.

Tarvittaessa ammattimaisesti marjastusta suorittavat tahot voidaan vetää rikosoikeudelliseen vastuuseen, esim. jos luvatta ja poistumiskehoituksesta huolimatta jatkavat marjastusta tai jos maanomistaja kykenee todistamaan, juuri tietyn ryhmän aiheuttaneen marjastuksellaan huomattavia vaurioita metsässä, yrittäjä (marjastajat) voidaan asettaa vastuuseen teoistaan. Ongelmallista on tietenkin saada marjastajat kiinni ja kyetä todistamaan, että he ovat ammattilaisia tai jokun toisen palkkalistoilla, tai että juuri he ovat tuhonneet varvikon, kenties aiheuttaneet vahinkoa taimikolle tms. Ymmärrykseni mukaan suurin ongelma kohdistuu juuri ulkomaalaisiin marjastajiin, jotka eivät osaa poimia marjoja oikealla tavalla ja jotka täten toiminnallaan voivat aiheuttaa jopa vuosien mittaisia vahinkoja maanomistajille. Ainakin thaimaalaisia on syytetty siitä monellakin taholla, että he poimivat sillä tehokkuudella (ja rajuudella), että varvikotkin tuhoutuvat. Tavallaan siis ymmärrän, että joku haluaisi suitsia toimintaa mutta en vielä kannata sitä, että ammattimainen marjastus täysin kiellettäisi.

vlad.

 

[ukkometso]

Eilen tuli aiheesta radiosta tietoa. Eli melko veteen piirretty viivahan tuo on. Jokamiehen oikeuksiin kuuluu retkeily, mutta jos joku ohjelmapalvelu vie ryhmän patikoimaan jne eväitä syömään, niin ei enää olla jokamiehenoikeuksien piirissä. Samalla tapaa ammattimainen marjanpoiminta pitäisi rajata pois. Mutta mihin raja vedetään?

Jostain on jäänyt mieleeni, että jos sieniä kerää myyntiin, niin pitäisi olla suoritettuna ns kauppasienitutkinto. Onkohan vielä näin?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Valtiolle tietenkin. Vastineeksi saisi marjastuskiellon mailleen. Toki toimisi ilman maksuakin, jos sen koet ylitsepääsemättömäksi. Merkintä ja -aitausvelvollisuus olisi tällä maanomistajalla toki, tapojahan on monia, vaikka kiinteästä aidasta juuri lappusiin, esim hakkuumerkintöjen tapaan, ei nekään keneltäkään jää huomaamatta.

Aika vaikeaa olisi ymmärtää miksi valtiolle pitäisi maksaa tuollaista maksua, jos valtio ei laittaisi vastineeksi tikkuakaan ristiin. Mutta olipa maksua tai ei, tuollainen systeemi aiheuttaisi vaan helvetisti kaikkea närää ja kuormittaisi viranomaisia ynnä oikeusistuimia. Ei varmasti menisi kauaa kun jonkinlaisia kärhämiä saataisiin aikaan. Kiisteltäisiin mm. siitä olivatko merkinnät selvästi esillä, tai siitä kuinka kauan ja kuinka vahingossa marjastaja hääräsi väärällä alueella, ja kuinka monta marjaa väärältä alueelta ennätettiin poimia. Niin tai näin, tarpeetonta höyryämistä ja nykyisellään niin simppelin toiminnan tarpeetonta monimutkaistamista ja byrokratisointia.

Muiden toimesta jo mainittiinkin ammattimaiseen marjastamiseen mahdollisesti kuuluvat lieveilmiöt. Maanomistajan kannalta on kuitenkin aivan sama aiheuttaako vahinkoja kotimainen harrastajapoimija vai thaimaalainen tuontimarjastaja. Jälkimmäiseltä on hankalampi saada korvauksia, edellyttäen että vahingonteosta jää ylipäätään kiinni. Vaikka ammattipoimijat lienevät teknisesti freelancereita, niin tokihan he käytännössä ovat yhden isännän palveluksessa. Siksi vastuunkin pitäisi olla toimeksiantajan puolella, ja heitä on helpompi valvoakin.

Voi jumalauta, eipä ole ennen liian vähästä metsässä käynnistä syytetty. Voin vakuuttaa että suhteeni metsään on sen verran läheinen, ettei siellä marjojen perässä möyryäminen tuo minulle mitään lisäarvoa.

Sovitaan sitten näin. Lähestymistapasi marjastuksenkieltoon antoi ensin ymmärtää jotakin muuta.

 

[Hippi Hiiri]

Hirveän hyviä näkökulmia! Anteeksi katoamiseni, mutta kuume vie miestä.

Yksi vielä mainitsematon tulokulma asiaan pulpahti mieleen. Jokamiehenoikeushan aiheuttaa maanomistajalle sietämisvelvollisuuden maillaan tapahtuvaan toimintaan. Myyntiin poimivien keräysarmeijoiden tultua osaksi jokamiehenoikeuksien käyttöä, maanomistajan pitää sietää entistä suurempaa haittaa, koska useammat poimijat poimivat tietysti enemmän kuin yksi tai kaksi nuorta miestä. Iso kysymys onkin, missä menee raja. Meneekö se omaan käyttöön tapahtuvassa poiminnassa, omin käsin kerättyjen marjojen myynnissä, useita henkilöitä työllistävässä teollisuudessa vai missä?

Saanko minä myydä perheeni keräämät marjat ja sienet Römppäsen sieni- ja marjalle? Mikäli saan, niin miksi thaimaalaispoimijat eivät saisi?

Ongelman tästä tekee jollekin ulkomaalaiset poimijat ja se, että joku tekee luonnonantimilla bisnestä. Jokamiehenoikeudet pysyköön ennallaan.

Tosiaan ulkomaisten poimijoiden hyväksikäyttö (käytän näin rankkaa termiä, koska jotain keruuoloista ja palkasta kertoo se, ettei suomalaisia juuri löydy ammattimaisten marjayritysten poimijoiden joukosta) on minusta oksettavaa, mutta kuten useammat kirjoittajat ovat maininneet se ei ole jokamiehenoikeuksien vika. Minulla perustavampi vastustus nykyiseen käytäntöön on juuri bisneksen teko jokamiehenoikeuksilla. Se ei ole niiden käyttötarkoitus!

Käsittääkseni homma toimii juuri näin eli poimijat "myyvät" poimimansa marjat/sienet tukkurille.

Sitä voi miettiä, kuinka reilussa sopimisasemassa ulkomailta tuodut ummikot ovat, kun pomo ilmoittaa, että mustikkalitra maksaa X €.

***

Tämä ei ole minusta ollenkaan helppo ja yksiselitteinen aihe.

 

[TosiFani]

...Tosiaan ulkomaisten poimijoiden hyväksikäyttö (käytän näin rankkaa termiä, koska jotain keruuoloista ja palkasta kertoo se, ettei suomalaisia juuri löydy ammattimaisten marjayritysten poimijoiden joukosta) on minusta oksettavaa, mutta kuten useammat kirjoittajat ovat maininneet se ei ole jokamiehenoikeuksien vika. Minulla perustavampi vastustus nykyiseen käytäntöön on juuri bisneksen teko jokamiehenoikeuksilla. Se ei ole niiden käyttötarkoitus!...

Olen kanssasi samaamieltä ulkomaisten poimihoiden hyväksikäytöstä, siihen pitäisi Suomen viranomaisten puuttua. Mutta kuten sanottu, se ei liity mitenkään jokamiehenoikeuksiin.

Marjojen ja sienien kerääminen voisi olla hyvä bisnes suomalaisille, muualla puhtaasta luonnosta saatavat tuotteet käyvät hyvin kaupaksi. Minusta tätä bisnestä pitäisi enemmänkin kannustaa kuin rajoittaa. Säännöt pitää olla selvät, mutta sitä en ymmärrä miksi tämä on ongelma, kun edelleen yli 90%:a marjoista ja sienistä jää metsään.

 

[Hippi Hiiri]

Marjojen ja sienien kerääminen voisi olla hyvä bisnes suomalaisille, muualla puhtaasta luonnosta saatavat tuotteet käyvät hyvin kaupaksi. Minusta tätä bisnestä pitäisi enemmänkin kannustaa kuin rajoittaa. Säännöt pitää olla selvät, mutta sitä en ymmärrä miksi tämä on ongelma, kun edelleen yli 90%:a marjoista ja sienistä jää metsään.

Hyvää asiaa. Minusta maanomistajan vain kuuluu saada osansa kakusta, jos marjoilla tehdään isoja tuloja. Tämän linkin takana kerrotaan, että valtio omistaa 34 % Suomen metsistä. Minusta olisi reilu ja järkeenkäypä kompromissi, että valtion metsät voidaan tyhjentää ammattimaisella poiminnallakin ilman maksua maanomistajalle. Ovathan nämä metsät jossain mielessä yhteiskäytössä. Jo keräämällä nuo tyhjiksi, nostettaisiin sienien ja marjojen hyödyntämisprosentti periaatteessa jonnekin 30 %:n huitteille. Jos sen sijaan yksityisen maanomistajan metsään mennään euronkuvat silmissä vilkkuen, yksityiselle maanomistajalle maksetaan toimista kohtuullinen korvaus. Omaan käyttöön ja pienimuotoiseen myyntiin saisi yhä poimia korvauksetta yksityistenkin mailla.

Ei muuta kuin eduskunta töihin!

EDIT: Kun yhteiskunta monimutkaistuu, oikeudellinen sääntely ulottuu yhä useammalle elämän alueella. Minusta nyt aletaan olla siinä pisteessä, että se on syytä ulottaa jokamiehenoikeuksiinkin.

 

[TosiFani]

... Jos sen sijaan yksityisen maanomistajan metsään mennään euronkuvat silmissä vilkkuen, yksityiselle maanomistajalle maksetaan toimista kohtuullinen korvaus. Omaan käyttöön ja pienimuotoiseen myyntiin saisi yhä poimia korvauksetta yksityistenkin mailla.

Ei muuta kuin eduskunta töihin!

EDIT: Kun yhteiskunta monimutkaistuu, oikeudellinen sääntely ulottuu yhä useammalle elämän alueella. Minusta nyt aletaan olla siinä pisteessä, että se on syytä ulottaa jokamiehenoikeuksiinkin.

Ensinnäkin väittäisin, että ongelma on todellisuudessa aika pieni, on saanut mediassa turhan paljon tilaa. Toiseksi voisin ajatella, että maanomistalla olisi etuoikeus metsänsä satoon, mutta mikäli poimiminen ei kiinnosta niin silloin saavat muutkin poimia.

Poiminen on työvoimavaltaista touhua ja jos pitäisi vielä maksaa maanomistajalle väliraha, niin bisneksestä tulee kannattamatonta ja se kuolee pois. Jokainen maanomistaja voi poimia sienensä ja marjansa, myydäkseen ne tukkurille.

 

[Sanainen arkku]

Eiköhän ainoa järkevä muutos olisi se, ettei yksityinen voisi enää myydä saalistaan veroseuraamuksetta Y-tunnukselliselle osapuolelle.

Mutta mitä siitä seuraisi? Vähintään byrokratiaa ja jos lakia todella noudattaisiin myös kotimaisten pakastemarjojen hinnannousu. Suomalainen keskivertokuluttaja voisi tämän jälkeen tehdä liian usein huonon valinnan joko
-ostamalla ulkomaisia marjoja joista aina silloin tällöin aiheutuu terveyshaittoja
-tai vielä pahempaa: jättäisi marjat syömättä.

Kansanterveyden kannalta on viisainta, ja uskoakseni sitä kautta myös kansantalouden kannalta, että mahdollisimman moni saa syödäkseen kotimaisia marjoja.

Hassua, että varmasti ihan kaikki ovat sitä mieltä että kurjuus maailmasta tulisi poistaa, mutta moni ei sallisi thaimaalaisen ihmisen vähentää omaa kurjuuttaan suomalaisen marjasadon avulla. Onko parempi että keskittyvät ottamaan suihin länsimaisilta turisteilta. Länsimaissakin jää enemmän rahaa kaukomatkailuun kun ei kaupasta pysty ostamaan kallista marjaa. Mahansa saa täytettyä ukrainalaisesta vehnästä leivotulla leivälläkin.

 

[Hemingway]

Ja suurin syy näiden poimijoiden Suomeen tuomiseen on se, ettei Suomesta löydy poimijoita.

Ulkomaalaisten poimijoiden tuntipalkaksi jää 3-4 euroa tunti ja he ovat tunnetusti ahkeria. Tuolla rahalla ei suomalainen lähde metsään hyttysten ja paarmojen keskelle kyykkimään kuin harrastuksekseen. Suomalainen tuskin saavuttaisi edes kolmea euroa tunnilta. Minä en ainakaan, vaikka poimimisesta pidänkin. Kun kaksi tuntia olen kyykistellyt, niin selkä ei kertakaikkiaan oikene kuin ankarasti pinnistellen ja aikaa käyttäen. Ulkomaalaiset tekevät tiettävästi 12 tunnin päiviä.

Ulkomaalaisia myös kusetetaan, koska heidät ohjataan myymään marjansa firmoille sen sijaan he myisivät ne suoraan kuluttajille tai vaikka kauppiaille. Tällöin ansiot nousisivat.

 

[Chambza]

Jotain mätäneviä sieniä ei kai kukaan tervepäinen ihminen metsistä hae, ketjussa voitaisiin varmaan keskittyä vain marjoihin. Minä ainakin olen vakaumuksellinen karnivegaani, ja syön siis vain eläin- ja kasvikunnan tuotteita.

Oliko se nyt noin 5-6 prosenttia maamme metsämarjoista, jotka kerätään ihmisravinnoksi. ...
Jotenkin tuntuu siltä, että tuossa mouhoamisessa on kyse aika pitkälti perisuomalaisesta kateudesta.

Tässä ollaan varmaankin oikeilla jäljillä. Varsinkin Pohjois-Suomessa ne "omat" marjapaikat tuntuvat olevan tarkoin varjeltuja salaisuuksia. Lappi on oma lukunsa, mutta Kainuulainen ukkokin kertoo lakkapaikkansa sijainnin lapsilleen vasta kuolinvuoteellaan... Mielestäni jossain on menty metsään.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Jotain mätäneviä sieniä ei kai kukaan tervepäinen ihminen metsistä hae, ketjussa voitaisiin varmaan keskittyä vain marjoihin. Minä ainakin olen vakaumuksellinen karnivegaani, ja syön siis vain eläin- ja kasvikunnan tuotteita.

Sienestäjät eivät olekaan mitään ameenisia marjanpoimijoita. Mutta jokamiehenoikeuksien näkökulmasta sienet ja marjat ovat pitkälti samalla viivalla. Tosin kaikenlaisia kääpäsieniä ei sovi mennä repimään irti puolihuolimattomasti ihan joka paikasta, mutta harvat kääpäsienet ovat millään lailla ruokasieniä. Lampaankääpä on asia erikseen. Mulla on muuten kotikulmilla ihan vitun pätevä lampaankääpäpaikka josta saa joka vuosi hyvän sadon. Ei tunnu muille kelpaavan, ja ne joille kelpaisi eivät mestaa tiedä. Hähää!

Onkos sitten sieniin päin kallellaan oleva karnivegaani mahdollisesti karnifungivegaani?

 

[Gags]

Käsittääkseni homma toimii juuri näin eli poimijat "myyvät" poimimansa marjat/sienet tukkurille.

Ja juuri tämän toiminnan haluan lopettaa, mutta en yksityisyrittäjyyttä, jos itse myös myy marjat. Tällaista vaihtoehtoa ääänestyksessä ei oltu otettu huomioon, jonka takia pidän äänestystä aivan paskana.