Ehkei niin hyvä otsikko, mutta mennään sillä.
Käytännössä kausi on siis ohi.
Mitä jäi käteen?
Jostain syystä tappiollinen taloudellinen tulos.
Hieno alkukausi, joka kääntyi pelilliseksi helvetiksi.
Tunne että nostettiin kädet pystyyn.
Tulokseen en suuremmin puutu, kertokoot sitten ne jotka paremmin tietävät. Ja sitten kun sen aika on.
On kai selvää että Saipa pääsi alkukauteen puskista. Ja oli paremmin valmistautunut kuin moni muu. Heti alkuun tuli onnistumisia, jotka ruokkivat itseluottamusta. Liike oli hyvää, uskallettiin pitää kiekkoa, luoda tilanteita "omilla henkilökohtaisilla suorituksilla". :)
Pelattiin selvästi yläkanttiin.
Tuli loukkaantumisia ja muut alkoivat ottaa Saipan vakavasti ja mikä tärkeintä, saivat pelinsä kulkemaan.
Tämä on se kohta joka on minulle arvoitus. Pari peliä penkin alle ja kaikki hyvä katosi. Mitään ei jäänyt. Mikä on se syy mikä sai koko joukkueen itseluottamuksen katoamaan niin nopeasti.
Kokemattomuus? Osaltaan ehkä. Nuoret pelaajat saivat kokemusta. Mutteivät nousseet askelmaa liigaan.
Runkopelaajien onnistumattomuus? Skyttä ja Tirkkonen Kauppisen ohella eivät nousseet tukemaan terävintä kärkeä. Runkopelaajaksi hankittu Cipruss epäonnistui alun jälkeen täysin. Samoin Uusikartano oli luvattoman heikko suurimman osan kaudesta.
Paine kotihallissa hyvän alun jälkeen? Varmasti. Näkyi selkeästi otteluiden aluissa. Odotukset katsomossa olivat kovat. Vieraspelit sujuivat paremmin kauden mittaan.
Pelityylin muutos kesken kauden? En ole varma pitäisikö asiaa miettiä näin. Alussa pelattiin Skrikon haastatteluissa kertomalla tavalla. Pidettiin kiekkoa. Yritettiin hallita pelejä, onnistuttiin. Epäonnistumisten myötä hakeuduttiin tyyliin jossa varottiin virheitä viimeiseen asti. Yritettiin vastaiskuista. Ymmärrettävää, materiaali kun on mitä on. Jossain vaiheessa alkoi kiekko polttaa heti ensimmäisestä minuutista asti. Annettiin täydellinen hallinta vastustajalle. Maalivahtien torjuntamäärät kasvoivat. Samoin vastustajan tekemät maalit. Peli meni alaspäin tasollisesti kovaa vauhtia.
Tilanteen pysäyttäjää/muuttajaa ei löytynyt? Sanojen mukaan haettiin, sopivaa ei löydetty. Tehtiin pari muutosta. Eivät riittäviä, vaikka Bruun olikin hyvä hankinta. Omasta joukkueesta ei noussut tarvittavia johtajia. Ratkaisijoiden puute oli koko maailman nähtävissä. Käytännössä peli oli menetetty vaikka playoff taistelussa mukana oltiinkin.
Mitä hyvää kaudessa sitten oikeastaan oli.
Muutama juniori nosti tasoaan/näytti olevansa potentiaalinen runkopelaaja. Kuokkanen selkeinpänä. Koho toisena, huolimatta miinus-saldosta. Otteet hyviä, asenne kohdallaan. Weckström ei pelannut itseään ulos joukkueesta. Peliaikaa tullee lisää.
Kerman oli mitä Kaarna kauden alussa sanoi hänen olevan. Selkeästi kauden pelaaja.
Hulkkonen nousi ratkaisijaksi puolustuksesta, aina hyvä asia. Ratkaisijoita viivalta ei ikinä ole liikaa.
Vaic, pienen miehen yksinäistä, mutta tehokasta hyökkäystä.
Selkeitä pettymyksiä:
Cipruss, ei kai tarvitse kommentoida.
Skyttä, loukkaantumiset vaivasivat. Ihan totuttua vääntöä ei aina löytynyt. Pisteitä olisi tarvittu lisää.
Pursiainen, huolimatta jatkuvasta peliajasta kehitystä ei näytä tapahtuvan.
Joukkueenjohto, kykenemätön muuttamaan joukkueen kurssia hädän tullen.
Machulda, niin, pisteistä huolimatta. Piti olla se pelaaja joka ratkaisee tärkeitä pelejä. Alkua lukuunottamatta ei odotusten mukainen. Toki joutui taistelemaan vastustajan vartiointia ja hakkaamista vastaan, mutta niinhän muutkin tähdet. Kärsi selvästi muiden tuen puutteesta.
Nyt kun ajatuksia on tekstiksi muutettu, voi jo alkaa odottamaan heinäkuun loppua ja harjoituspelejä.
Edit: jäi se Vaic.
Käytännössä kausi on siis ohi.
Mitä jäi käteen?
Jostain syystä tappiollinen taloudellinen tulos.
Hieno alkukausi, joka kääntyi pelilliseksi helvetiksi.
Tunne että nostettiin kädet pystyyn.
Tulokseen en suuremmin puutu, kertokoot sitten ne jotka paremmin tietävät. Ja sitten kun sen aika on.
On kai selvää että Saipa pääsi alkukauteen puskista. Ja oli paremmin valmistautunut kuin moni muu. Heti alkuun tuli onnistumisia, jotka ruokkivat itseluottamusta. Liike oli hyvää, uskallettiin pitää kiekkoa, luoda tilanteita "omilla henkilökohtaisilla suorituksilla". :)
Pelattiin selvästi yläkanttiin.
Tuli loukkaantumisia ja muut alkoivat ottaa Saipan vakavasti ja mikä tärkeintä, saivat pelinsä kulkemaan.
Tämä on se kohta joka on minulle arvoitus. Pari peliä penkin alle ja kaikki hyvä katosi. Mitään ei jäänyt. Mikä on se syy mikä sai koko joukkueen itseluottamuksen katoamaan niin nopeasti.
Kokemattomuus? Osaltaan ehkä. Nuoret pelaajat saivat kokemusta. Mutteivät nousseet askelmaa liigaan.
Runkopelaajien onnistumattomuus? Skyttä ja Tirkkonen Kauppisen ohella eivät nousseet tukemaan terävintä kärkeä. Runkopelaajaksi hankittu Cipruss epäonnistui alun jälkeen täysin. Samoin Uusikartano oli luvattoman heikko suurimman osan kaudesta.
Paine kotihallissa hyvän alun jälkeen? Varmasti. Näkyi selkeästi otteluiden aluissa. Odotukset katsomossa olivat kovat. Vieraspelit sujuivat paremmin kauden mittaan.
Pelityylin muutos kesken kauden? En ole varma pitäisikö asiaa miettiä näin. Alussa pelattiin Skrikon haastatteluissa kertomalla tavalla. Pidettiin kiekkoa. Yritettiin hallita pelejä, onnistuttiin. Epäonnistumisten myötä hakeuduttiin tyyliin jossa varottiin virheitä viimeiseen asti. Yritettiin vastaiskuista. Ymmärrettävää, materiaali kun on mitä on. Jossain vaiheessa alkoi kiekko polttaa heti ensimmäisestä minuutista asti. Annettiin täydellinen hallinta vastustajalle. Maalivahtien torjuntamäärät kasvoivat. Samoin vastustajan tekemät maalit. Peli meni alaspäin tasollisesti kovaa vauhtia.
Tilanteen pysäyttäjää/muuttajaa ei löytynyt? Sanojen mukaan haettiin, sopivaa ei löydetty. Tehtiin pari muutosta. Eivät riittäviä, vaikka Bruun olikin hyvä hankinta. Omasta joukkueesta ei noussut tarvittavia johtajia. Ratkaisijoiden puute oli koko maailman nähtävissä. Käytännössä peli oli menetetty vaikka playoff taistelussa mukana oltiinkin.
Mitä hyvää kaudessa sitten oikeastaan oli.
Muutama juniori nosti tasoaan/näytti olevansa potentiaalinen runkopelaaja. Kuokkanen selkeinpänä. Koho toisena, huolimatta miinus-saldosta. Otteet hyviä, asenne kohdallaan. Weckström ei pelannut itseään ulos joukkueesta. Peliaikaa tullee lisää.
Kerman oli mitä Kaarna kauden alussa sanoi hänen olevan. Selkeästi kauden pelaaja.
Hulkkonen nousi ratkaisijaksi puolustuksesta, aina hyvä asia. Ratkaisijoita viivalta ei ikinä ole liikaa.
Vaic, pienen miehen yksinäistä, mutta tehokasta hyökkäystä.
Selkeitä pettymyksiä:
Cipruss, ei kai tarvitse kommentoida.
Skyttä, loukkaantumiset vaivasivat. Ihan totuttua vääntöä ei aina löytynyt. Pisteitä olisi tarvittu lisää.
Pursiainen, huolimatta jatkuvasta peliajasta kehitystä ei näytä tapahtuvan.
Joukkueenjohto, kykenemätön muuttamaan joukkueen kurssia hädän tullen.
Machulda, niin, pisteistä huolimatta. Piti olla se pelaaja joka ratkaisee tärkeitä pelejä. Alkua lukuunottamatta ei odotusten mukainen. Toki joutui taistelemaan vastustajan vartiointia ja hakkaamista vastaan, mutta niinhän muutkin tähdet. Kärsi selvästi muiden tuen puutteesta.
Nyt kun ajatuksia on tekstiksi muutettu, voi jo alkaa odottamaan heinäkuun loppua ja harjoituspelejä.
Edit: jäi se Vaic.
Viimeksi muokattu: