Pikkukaupungin pissaliisat.
Jatkoajan vapaassa keskustelussa on viestiketju "Hyvät naurut netisitä". Viime aikojen parhaat naurut allekirjoittaneelle on kuitenkin kirvoittanut tämä Pissaliisa-ketju. Tämä pääasiassa isojen taajamien keskustoissa parveileva, holtittomasta virtsan erityksestään ja alatyylisestä kielenkäytöstä tunnettu ihmislaji ei kuitenkaan ole täysin vieras näky täällä länsirannikon pienessä, mutta elinvoimiasessa satamakaupungissakaan.
Pissis-havaintoihin Raumalla lienee paras aika ja paikka viikonloppu-iltaisin paikallisliikenteen bussiterminaalin liepeillä, jota täällä myös Savilanpuistoksi kutsutaan. Samaan muottiin mahtuu täkäläisetkin pissikset, kuin muissakin kaupungeissa, eli kesällä narutoppi, vyötäröfarkut, napakorut, lävistykset, väriaineilla sotketut hiukset ja käytös lievästi sanoen välinpitämätöntä. Ruokottomuudet kaikuvat vanhan kaupungin puutalojen seinistä takaisin ja perry siideristä haetaan vahvistusta langan ohuelle egolle. Paras kaveri pissiksellä näyttää usein olevan oma kännykkä, jota hipelöidään herkeämättä.
Pissis-populaatio ei luonnollisestíkaan ole täällä mikään kovin suuri, mutta ainakin pari kertaa vuodessa kyseiset olennot kokoontuvat laumoittain yhteen. Nimittäin keväällä ja loppukesällä, siis koulujen päättymistä ja alkamista edeltävinä viikonloppuina pissiksiä voi bongailla nyt jo purkutuomion saaneen maauimalan eli makiksen nurkilla Otanlahdessa. Samalla paikalla, joka nykyisin tunnetaa Suomen suurimpien juhannusfestarien pitopaikkana.
Mielestäni oman ketjun tällä palsatalla ansaitsisi pissaliisan urospuolinen vastine, jonka joku taisi ristiä täällä "vittumarkoksi". Näitä lökäpöksyjä hilluu riesaksi asti yleensä samoilla seuduilla kuin pissiksiä, joten kai luontoäiti on suuressa viisaudessaan tarkoittanut että vittumarkot ja pissaliisat löytävät toistensa seuraan, siksi että parinmuodostus ja näin ollen lajin säilyminen olisivat mahdollista. Mene ja tiedä...
E-M