Pirkka Antila – koska sieltä tulisi jotain järkevää?

[Familyman]

Pena sen siinä viime hetkillä keksi...
Itselle tulee ensimmäisenä mieleen tästä kaikesta, että sarjatasoja supistetaan ja kärkeä kiristetään koska tästä maasta alkaa pelaajat loppua. Liitto on kykenemätön tai haluton auttamaan seuroja tekemään tervehdyttäviä päätöksiä ja aloittaa aktiivisen jääkiekon maineen ja vetovoiman kasvattamisen, vaan sen sijaan kiristetään kärkeä ja supistetaan sarjoja että totuus hiipuvasta pelaajamassasta ei paljastuisi. Mennään siitä mistä aita on matalin ja toivotaan ettei kukaan osaa katsoa oman hiekkalaatikon ulkopuolelle.

Ongelmana on (ilmeisesti lähinnä pääkaupunkiseutu) kentällä taas se, että saadaksesi seuraan pelaajia pitää olla kiinnostava sarjataso tarjolla. Useampi seura onkin taas hallipuheiden mukaan yrittämässä profiloitua kilpakiekkoseuraksi kasvattajaseurastatuksen sijasta. Uusi Iceforce, evu, karhu-kissat ainakin. Pelaajia tarvittaisiin lisää, niin liitto ja seurat tekevät ainakin ulospäin juuri päinvastaista työtä tällä hetkellä.

e: typo

 

[Arts]

Uudistuksista voi tosiaan olla montaa mieltä. Pidän noiden pienpelien määrän lisäämistä u12-vaiheeseen todella hyvänä ja perusteluina se, että intensiteetti ja lajitaidolliset toistomäärät ihan eri tasolla kuin isolla kentällä. Maalivahtiongelma on sitten se isoin negatiivinen asia ja itselläkin tuoreessa muistissa vielä.

U13 ja U14 sarjojen muutoksista en taas ole samaa mieltä liiton miesten kanssa. Eniten näissä korpeaa se, että päätöksiä tehdessä ei millään tavalla kuunnella pelaajia tai toimihenkilöitä, vaan päätökset tehdään kabinetissa herrojen kesken.

 

[Alavaari]

Tähän maalivahtitilanteeseen, viitaten esim. @upnorth24 sekä @obi-wan viesteihin, asia on pääosin juuri kuten sanotte. Itsekin pidän mv-vaatimusta ongelmallisena. Toki jos 50 pelaajan ikäluokasta ilmoitetaan 5 eri sarjajoukkuetta ("tarve 10 [mokkea pienpeleihin]"), on taidettu ahnehtia vähän liikaa.

Mahdollinen ratkaisu osassa ryhmistä on se, jos esim. jotkut pelaajat pystyvät lainailemaan kamoja ristiin, olemaan osan ajasta kentällä ja osan maalissa. Tämä ei varmastikaan käy laajamittaiseksi ratkaisuksi senkään takia, että oikeastaan tätä rumbaa tulisi olla jo takana jonkin aikaa ettei tarvi U12-vaiheessa kylmiltään mennä maaliin.

Jos itse koutsaisin tulevalla kaudella U12-ryhmää, kartoittaisin yllä kuvattua ratkaisua joukkueessa, tai tarvittaessa hankittaisiin sopivan kokoisia MV-kamoja joukkueen piikkiin. Kumpikin tosiaan vaatisi sen, että kenttäpelaajissa on jonkin verran MV-kokemusta, ja lisäksi näiden tulisi osua vielä kooltaan sopivasti niin, että varusteiden yhteiskäyttö onnistuisi.

Avaan vielä, miksi en kauhistele näitä muutoksia: nykyiselläänhän ainakin pohjoisella alueella käy melko raaka pudotuspeli joukkueiden määrässä koko kentälle siirtymisen jälkeen. Isojen kaupunkien tekeminen dominoi pelaamista niin vahvasti, että maaseudulla kaikki kuivuu kasaan myös sen takia, ettei pystytä yhtään roikkumaan tuloksellisesti mukana. Pidän aivan perusteltuna hillitä hieman alakouluikäisten kipailullista painetta. Toivon, että tämä johtaa myös siihen, että laji pysyy hengissä pienemmilläkin paikkakunnilla.

En vastusta myöskään kilpailullisempaa meininkiä, mutta kuten moni on todennut, tätä joukkueet ja seurat touhuavat aivan itsenäisestikin. En pidä ollenkaan välttämättömänä, että liitto sarjajärjestelmillään ajaa nimenomaan huippupelaajakehityksen asiaa, vaan pyrkii tarjoamaan laajalle joukolle mielekkään harrastusympäristön. Tästä maasta löytyy siihen eliittitoimintaan kyllä ihan riittävästi oma-aloitteisuutta, eikä se mihinkään katoa.

Mutta tässä esiintyy varmaan eri näkökulmia siihenkin, mikä lajiliiton tehtävä on. Eipä se realistista olekaan, että kaikki olisimme tavoitteista ja konsteista samaa mieltä. Minulle tietty maltti lapsuusvaiheessa sopii oikein hyvin.

 

[upnorth24]

Avaan vielä, miksi en kauhistele näitä muutoksia: nykyiselläänhän ainakin pohjoisella alueella käy melko raaka pudotuspeli joukkueiden määrässä koko kentälle siirtymisen jälkeen. Isojen kaupunkien tekeminen dominoi pelaamista niin vahvasti, että maaseudulla kaikki kuivuu kasaan myös sen takia, ettei pystytä yhtään roikkumaan tuloksellisesti mukana. Pidän aivan perusteltuna hillitä hieman alakouluikäisten kipailullista painetta. Toivon, että tämä johtaa myös siihen, että laji pysyy hengissä pienemmilläkin paikkakunnilla.

En vastusta myöskään kilpailullisempaa meininkiä, mutta kuten moni on todennut, tätä joukkueet ja seurat touhuavat aivan itsenäisestikin. En pidä ollenkaan välttämättömänä, että liitto sarjajärjestelmillään ajaa nimenomaan huippupelaajakehityksen asiaa, vaan pyrkii tarjoamaan laajalle joukolle mielekkään harrastusympäristön. Tästä maasta löytyy siihen eliittitoimintaan kyllä ihan riittävästi oma-aloitteisuutta, eikä se mihinkään katoa.

Mutta tässä esiintyy varmaan eri näkökulmia siihenkin, mikä lajiliiton tehtävä on. Eipä se realistista olekaan, että kaikki olisimme tavoitteista ja konsteista samaa mieltä. Minulle tietty maltti lapsuusvaiheessa sopii oikein hyvin.

Tässäkin on hyviä pointteja ja pohjoisempana käykin juuri noin. Pitääkö sen takia pakottaa kaikki alueet samaan muottiin. Ei missään nimessä. Alueellisesti asioita voi ja pitääkin tehdä eri tavoin. Tuota pienpelipuolta olen seurannut useamman vuoden ja en vieläkään käsitä, mitä hyötyä siitä on? Ei niiden kautta tule yhtään kiekollisesti taitavampia pelaajia. Ne pelit ovat suoraan sanottuna jotain ihan muuta kuin jääkiekkoa eli pihalätkää. Sitä saa ja pitää tehdä omalla ajallaan.

Liitto menee myös kaikessa tohinassaan ristiin omien tekojensa kanssa. Jos katsoo maajoukkueisiin U16, U17 ja U18 tällä ja viime kausina valittuja, niin melkein kaikkia pelaajia yhdistää se, että ovat pelanneet huomattavan määrän pelejä eri ikäluokissa U13-U18 välillä. Miksi? Koska pelit ja kilpailu kehittävät. Nyt liitto kuitenkin haluaa rajoittaa pelien määrää juuri näissä ikäluokissa ja vuosien ajan se on yrittänyt estää tai vaikeuttaa nuorempien pelaajien pelaamista vanhemmissa ikäluokissa.

Liitto siis ajaa joka tapauksessa huippukiekon ehdoilla. Sen kertoo sekin, ettei näitä muutoksia päättäneillä ole juuri mitään käsitystä, mitä tuolla ruohonjuuritasolla tapahtuu. Jos olisi, niin nämä muutokset olisivat täysin erilaisia.

Erittäin hyvä nosto on myös tämä Alavaarin mainitsema lajiliiton tehtävä. Sitä(kään) liitossa ei ole ymmärretty. Eihän sillä pitäisi olla mitään muuta tehtävää kuin harrastajien lisääminen ja niistä huolehtiminen. Tämä tarkoittaa, ettei liitolla pitäisi olla juuri mitään roolia huippukiekon puolella, vaan se kuuluisi ammattilaispuolen eli Liigan ja Mestiksen alle. Isommassa kuvassa ongelma liitossa on, että harraste- ja kilpakiekon välistä rajanvetoa ei ole junioripuolella tehty. Tämä johtuu siitä, minkä joku edellä mainitsikin, että seurat joutuvat pienenevien harrastajamäärien maailmassa tarjoamaan kilpakiekkovaihtoehtoa varsinkin U15 alkaen, koska muutoin ei ole sitä alemman tasonkaan toimintaa, sillä se ei itsessään vedä. Miksi? Koska A-tason toiminnasta on pelaajat kadonneet. Miksi? Koska liitto ei ole miltään osin pitänyt siitä huolta. Siellä halutaan vain melkein vuosittain sotkea tätä seuratoimintaa kaikenlaisilla muutoksilla, joiden lopullisia vaikutuksia ei osata mitenkään ennakoida.

 

[upnorth24]

Uudistuksista voi tosiaan olla montaa mieltä. Pidän noiden pienpelien määrän lisäämistä u12-vaiheeseen todella hyvänä ja perusteluina se, että intensiteetti ja lajitaidolliset toistomäärät ihan eri tasolla kuin isolla kentällä. Maalivahtiongelma on sitten se isoin negatiivinen asia ja itselläkin tuoreessa muistissa vielä.

U13 ja U14 sarjojen muutoksista en taas ole samaa mieltä liiton miesten kanssa. Eniten näissä korpeaa se, että päätöksiä tehdessä ei millään tavalla kuunnella pelaajia tai toimihenkilöitä, vaan päätökset tehdään kabinetissa herrojen kesken.

Ehkä ne pienpelit vielä U12 vaiheessa menee, mutta intensiteetti on ensimmäistä varttia lukuun ottamatta melko sama kuin isolla kentällä. Lajitaidollisia toistoja tulee laukauksien muodossa, mutta luistelukilometrit jäävät huomattavan paljon pienemmiksi, mikä on ongelma, koska luistelussa me nimenomaan jäämme jälkeen siellä huippukiekon puolella.

 

[ristoffer]

Ensi kaudella tulee ainakin periferiassa väistämättä olemaan pelejä joissa toisessa päässä pelataan pieniin maaleihin. Ei riitä maalivahdit, ei sitten millään.
Ja nämä pienen kentän pelit on maalivahdille aivan karmeita. Toistoja tulee, mutta myös kymmenittäin maaleja. Se saattaa jopa karsia maalivahdin alkuja.

 

[obi-wan]

Tähän maalivahtitilanteeseen, viitaten esim. @upnorth24 sekä @obi-wan viesteihin, asia on pääosin juuri kuten sanotte. Itsekin pidän mv-vaatimusta ongelmallisena. Toki jos 50 pelaajan ikäluokasta ilmoitetaan 5 eri sarjajoukkuetta ("tarve 10 [mokkea pienpeleihin]"), on taidettu ahnehtia vähän liikaa.

Mahdollinen ratkaisu osassa ryhmistä on se, jos esim. jotkut pelaajat pystyvät lainailemaan kamoja ristiin, olemaan osan ajasta kentällä ja osan maalissa. Tämä ei varmastikaan käy laajamittaiseksi ratkaisuksi senkään takia, että oikeastaan tätä rumbaa tulisi olla jo takana jonkin aikaa ettei tarvi U12-vaiheessa kylmiltään mennä maaliin.

Jos itse koutsaisin tulevalla kaudella U12-ryhmää, kartoittaisin yllä kuvattua ratkaisua joukkueessa, tai tarvittaessa hankittaisiin sopivan kokoisia MV-kamoja joukkueen piikkiin. Kumpikin tosiaan vaatisi sen, että kenttäpelaajissa on jonkin verran MV-kokemusta, ja lisäksi näiden tulisi osua vielä kooltaan sopivasti niin, että varusteiden yhteiskäyttö onnistuisi.

Avaan vielä, miksi en kauhistele näitä muutoksia: nykyiselläänhän ainakin pohjoisella alueella käy melko raaka pudotuspeli joukkueiden määrässä koko kentälle siirtymisen jälkeen. Isojen kaupunkien tekeminen dominoi pelaamista niin vahvasti, että maaseudulla kaikki kuivuu kasaan myös sen takia, ettei pystytä yhtään roikkumaan tuloksellisesti mukana. Pidän aivan perusteltuna hillitä hieman alakouluikäisten kipailullista painetta. Toivon, että tämä johtaa myös siihen, että laji pysyy hengissä pienemmilläkin paikkakunnilla.

En vastusta myöskään kilpailullisempaa meininkiä, mutta kuten moni on todennut, tätä joukkueet ja seurat touhuavat aivan itsenäisestikin. En pidä ollenkaan välttämättömänä, että liitto sarjajärjestelmillään ajaa nimenomaan huippupelaajakehityksen asiaa, vaan pyrkii tarjoamaan laajalle joukolle mielekkään harrastusympäristön. Tästä maasta löytyy siihen eliittitoimintaan kyllä ihan riittävästi oma-aloitteisuutta, eikä se mihinkään katoa.

Mutta tässä esiintyy varmaan eri näkökulmia siihenkin, mikä lajiliiton tehtävä on. Eipä se realistista olekaan, että kaikki olisimme tavoitteista ja konsteista samaa mieltä. Minulle tietty maltti lapsuusvaiheessa sopii oikein hyvin.

Mun ongelma ei ole tässä se, että kilpailua viedään pois. Mun ongelma on se, että ratkaisut ovat pöljiä

 

[Alavaari]

Tuota pienpelipuolta olen seurannut useamman vuoden ja en vieläkään käsitä, mitä hyötyä siitä on? Ei niiden kautta tule yhtään kiekollisesti taitavampia pelaajia. Ne pelit ovat suoraan sanottuna jotain ihan muuta kuin jääkiekkoa eli pihalätkää. Sitä saa ja pitää tehdä omalla ajallaan.

Olen tästä eri mieltä. Perustelut liittyvät siihen pelisuoritteiden keskimääräiseen määrään per pelaaja, mistä löytyykin powerpointteja jostain liiton nettisivuilta. Pelaaja laukoo, harhauttaa, syöttää sekä ottaa syöttöjä vastaan (+ näitä vastaava puolustaminen) keskimäärin selkeästi tiheämmin kuin koko kentän pelissä. Lisäksi kaukalossa on kerrallaan kolmasosa enemmän pelaajia kuin 5v5-pelissä.

Toki samalla tehdään jotain kompromisseja. Yksi kompromissi liittyy tuohon mainitsemaasi luistelukilometrien määrään. Kilometrimäärien eroja tosin kompensoi nähdäkseni aika pitkällekin se, että kiihdytyksiä, suunnanmuutoksia ym. tulee selkeästi enemmän. Jos vähän kärjistää, niin sikäli kuin luistelusta jää pois suoraan liukumista, ei kovin paljoa menetetä. Asia ei tietenkään ole tosielämässä ihan noin suoraviivainen.

A-tason toiminnasta on pelaajat kadonneet. Miksi? Koska liitto ei ole miltään osin pitänyt siitä huolta.

Tästä uskoisin olevani täsmälleen samaa mieltä. Meillä pitäisi olla kaikilla tasoilla selkeästi parempi tuki ja paremmat rakenteet jääkiekolle, jota pelataan harrastemielessä.

Näkisin myös, että 3+ treeniä + pelit / vko -rytmin ja kerta viikossa pelattavan matalan kynnyksen harrastelätkän väliin tarvittaisiin toimintamuotoja. Nimenomaan A-tason tms. tekemistä, jossa tunnustettaisiin se, että nyt ei treenimäärien tai muunkaan tekemisen intensiteetin puolesta edes tavoitella huippupelaajapolkua, mutta annetaan harrastamisesta kiinnostuneille lapsille ja nuorille kuitenkin mahdollisuus touhuta heille tärkeän lajin parissa. Mahdollisesti pelejä maltillisempi määrä, mahdollisesti juuri tuota turnausmuotoisuutta, jne jne. Ja kustannukset maltillisiksi.

Edit: lisätään kuitenkin se, että ymmärrän kyllä miksi tuollaista kepeämpää harrastamista ei ole nyt kunnolla olemassa. Siihen ajaa useampi kysyntään, tarjontaan, vanhempien kunnianhimoihin ja lajikulttuuriin liittyvä ilmiö. Näitä pitäisi lähteä systemaattisesti rakentamaan luultavasti jostain niiden ikäluokkien hujakoilta, missä drop-out kiihtyy, ja alku olisi varmasti takkuinen.

 

[upnorth24]

Olen tästä eri mieltä. Perustelut liittyvät siihen pelisuoritteiden keskimääräiseen määrään per pelaaja, mistä löytyykin powerpointteja jostain liiton nettisivuilta. Pelaaja laukoo, harhauttaa, syöttää sekä ottaa syöttöjä vastaan (+ näitä vastaava puolustaminen) keskimäärin selkeästi tiheämmin kuin koko kentän pelissä. Lisäksi kaukalossa on kerrallaan kolmasosa enemmän pelaajia kuin 5v5-pelissä.

Toki samalla tehdään jotain kompromisseja. Yksi kompromissi liittyy tuohon mainitsemaasi luistelukilometrien määrään. Kilometrimäärien eroja tosin kompensoi nähdäkseni aika pitkällekin se, että kiihdytyksiä, suunnanmuutoksia ym. tulee selkeästi enemmän. Jos vähän kärjistää, niin sikäli kuin luistelusta jää pois suoraan liukumista, ei kovin paljoa menetetä. Asia ei tietenkään ole tosielämässä ihan noin suoraviivainen.

Voi tämän asian nähdä näinkin. Liiton nettisivuilta löytyviin esityksiin en juurikaan luota, mutta varmasti noita osa-alueita siinä kehittyy lähtökohtaisesti enemmän. Se, onko näiden taitojen hiomisesta pienpeleissä hyötyä isommassa kuvassa pelaajatuotannon osalta, ei ole mielestäni selvää tai siitä ei ole vielä mitään näyttöä. Olen sen suhteen skeptinen, mutta mielelläni myös väärässä.

Tästä uskoisin olevani täsmälleen samaa mieltä. Meillä pitäisi olla kaikilla tasoilla selkeästi parempi tuki ja paremmat rakenteet jääkiekolle, jota pelataan harrastemielessä.

Näkisin myös, että 3+ treeniä + pelit / vko -rytmin ja kerta viikossa pelattavan matalan kynnyksen harrastelätkän väliin tarvittaisiin toimintamuotoja. Nimenomaan A-tason tms. tekemistä, jossa tunnustettaisiin se, että nyt ei treenimäärien tai muunkaan tekemisen intensiteetin puolesta edes tavoitella huippupelaajapolkua, mutta annetaan harrastamisesta kiinnostuneille lapsille ja nuorille kuitenkin mahdollisuus touhuta heille tärkeän lajin parissa. Mahdollisesti pelejä maltillisempi määrä, mahdollisesti juuri tuota turnausmuotoisuutta, jne jne. Ja kustannukset maltillisiksi.

Edit: lisätään kuitenkin se, että ymmärrän kyllä miksi tuollaista kepeämpää harrastamista ei ole nyt kunnolla olemassa. Siihen ajaa useampi kysyntään, tarjontaan, vanhempien kunnianhimoihin ja lajikulttuuriin liittyvä ilmiö. Näitä pitäisi lähteä systemaattisesti rakentamaan luultavasti jostain niiden ikäluokkien hujakoilta, missä drop-out kiihtyy, ja alku olisi varmasti takkuinen.

Näistä olen samaa mieltä ehkä sillä erotuksella, että siinä matalan tason toiminnassa pitäisi keskittyä vielä enemmän pelaamiseen eli pelien kautta niitä harrastajia tulee lajin pariin ja pysyy siinä.

Minäkin ymmärrän, miksi tällaista on ollut vaikea luoda. Se johtuu pitkälti siitä, että olosuhteet ovat kalliit, joten niissä toimiminen on yleensä seurausta siitä, että rakennataan pidempikestoista tavoitteellista toimintaa. Toisaalta, jos keskityttäisiin pelitapahtumiin uudelleen luotavassa harrastepuolessa ja otettaisiin sinne ulkoilma- ja koulutapahtumia, niin kustannukset saataisiin minimiin.

 

[upnorth24]

Mun ongelma ei ole tässä se, että kilpailua viedään pois. Mun ongelma on se, että ratkaisut ovat pöljiä

Tämä on myös osa minun ongelmaa.

 

[Ruutuässä]

Edit: lisätään kuitenkin se, että ymmärrän kyllä miksi tuollaista kepeämpää harrastamista ei ole nyt kunnolla olemassa. Siihen ajaa useampi kysyntään, tarjontaan, vanhempien kunnianhimoihin ja lajikulttuuriin liittyvä ilmiö. Näitä pitäisi lähteä systemaattisesti rakentamaan luultavasti jostain niiden ikäluokkien hujakoilta, missä drop-out kiihtyy, ja alku olisi varmasti takkuinen.

Ainakin oman pojan kohdalla olen huomannut sen, että harrastuksella on todella iso merkitys murrosikää lähestyessä sille, missä aikansa viettää. Kun on treenejä, niin menee mielellään sinne, mutta kun treenejä ei ole, pyörii kaverien kanssa tekemässä kaikenlaista ei aina niin järkevää. Vaikka on pelannut pääosin A-tasolla, niin pidän tärkeänä, että treenejä on riittävän usein, jotta myös aikaa pahanteolle jää vähemmän. Ensi kaudella uhkaa käydä niin, että seurassa on kilpajoukkue ja harrastejoukkue, ja jälkimmäinen on sellaista kepeää pari kertaa viikossa pelailua. Siihen joutuminen on pikemminkin pehmeä lasku sille, että lopettaa pelaamisen ja alkaa vaan hengailla kavereiden kanssa ostoskeskuksissa. Ainakin oma kunnianhimoni vanhempana liittyy siihen, että harrastus jatkuisi kunnolla vielä muutaman vuoden, jotta pahin vaihe murrosiän osalta menisi ohi.