Jarmo Tolvasen kisavalinnat ovat olleet ainakin tämän vuosituhannen typerimmät. Jopa typerämmät kuin Risto Dufvan muinoin tekemät.
Aikuisten SM-liigapelejä ei ole arvostettu lainkaan, pois on jätetty 1,5 kautta _säännöllisesti_ ja _oikeasti_ pelanneita pelaajia (Huhtala&Korhonen) ja tänä syksynä esiin nousseita (Heikkinen) MIESTEN pelejä pelanneita pelaajia.
Samaten on aliarvostettu Pohjois-Amerikan juniorisarjat. Mukaan on otettu kaikennäköisiä sopasia, joilla ei ole pienimmässäkään määrin edellytyksiä pelata kovia otteluita kovia maita vastaan. Suomen joukkue on täynnä kohloja koheltajia, kun kanadalaiset ovat pieniä ja nopeita. Miten tässä näin pääsi käymään?
Tolvanen oli alusta pitäen aivan väärä valinta U20-maajoukkueen päävalmentajaksi. Ei U20-ryhmän vetäjä voi olla henkilö, joka ei koskaan jaksa ajaa Hämeenlinnasta 100 kilometriä pidemmälle ja joka luottaa täysin liiton politisoituneisiin ja seurojen valmennuspäällikköjen nuoleskelemiin valmentajiin.
Jääkiekkoliitossa vallitsee muutenkin ihan käsittämätön menttaliteetti junioripuolella. Jos seuran valmennuspäällikkö nuoleskelee ikäluokkamj-valmentajia, niin paikka aukeaa melko heppoisin keinoin. Pohjola-leirit ovat oksettavaa katseltavaa, kun isot äijät käyvät kuin presidentinvaalikampanjaa. Jos seuran valmennuspäällikkö ei kuulu tähän perseennuoleskelijasakkiin, tai mikä pahempaa, on saattanut sanoa jotain kriittistä liitosta, niin aut armias miten käy sen seuran pojille.
On ihan turha ihmetellä ja puhua myöhäisheränneistä, jos joku nousee aikuisten maajoukkueeseen ilman minkäänlaista kokemusta nuorisomaajoukkueista. Aika usein se johtuu siitä, että poika on pitänyt Pohjola-leirillä annettua Suomi-lippistä väärinpäin...