Niinpä. Meissä ihmisissä piilee aina se kostonsiemen, jos jotain sattuu niin sille pitää saada syyllinen, ja sitä syyllistä on sitten rangaistava. Tästä hyvä esimerkki esimerkiksi tuo merentakainen maailman upein maa joka mätkii kaikkea mikä on paikallaan (liikkuvia eivät saisi kiinni).
Samalla periaatteella, aina kun armeijassa kuolee joku varusmies onnettomuudessa, tottakai päitä vaaditaan vadille. Ja ilman muuta, jokainen rauhanajan asepalveluksessa kuollut on 100% tarpeeton uhri.
Samalla periaatteella, aina kun joku kuolee liikenneonnettomuudessa, sille pitää löytyä syyllinen, jota on rangaistava.
Entäs sitten jos vaikka äiti ja poika ovat kävelyllä kylällä, ja äiti päästää sekunniksi irti silmäterästään, kaivaakseen taskustaan soivan kännykän. Poika ryntää suoraan auton alle ja kuolee. Kenen vika tämä on? Äiti oli piittaamaton, vastuuntunnoton, huolimaton, ja itsekäs paska vai? Entäs ne äidit jotka tuuppaavat lapsensa ovesta ulos hiekkalaatikolle eivätkä mene mukaan? Mitä jos sitten jotain tapahtuu, onko sekin äidin piittaamattomuutta/huolimattomuutta/tyhmyyttä?
Työelämä on konkreettisesti opettanut minulle jotain. Kun ensimmäisen kerran kuulin erään varastopäällikön sanovan, että heillä tavoitteena toimituksissa 99,45% toimitusvarmuus, olin hiukan ihmeissäni. Miksi helvetissä ei 100%??? Onpas se tyhmä äijä. Mutta jutun juju on siinä, että jos 99,45% tarkkuuden varmistaminen maksaa vaikkapa 10000 (mitä tahansa valuuttaa), niin täyteen 100% pääsemiseen menisi jopa 10-kertainen määrä sitä rahaa. Tämä ei olisi millään mittapuulla mahdollista, firma menisi nurin alta aikayksikön. Mikä vielä hassumpaa, sittenkään ei voitaisi ihan varmasti taata 100% toimitusvarmuutta. Aina sattuu yllätyksiä, onnettomuuksia, virheitä, hetken nukahduksia, mitä tahansa. Tämä on inhimillistä.
Joskus sitten kun tapahtuu inhimillisiä erheitä, niillä voi olla järkyttävät seuraamukset kuten nyt tässä tapauksessa. Mutta vaikka miten pelataan varman päälle, niin aina jää tilaa onnettomuuksille. Uskoisin että siitä tässäkin on kysymys, tuskin päitä kannattaa sen takia vaatia vadille.
Ja vielä yksi pointti mikä kovasti askarruttaa mieltä, on tämä lasten kasvatus. Minkälainen henkilö mahtaa kasvaa lapsesta, joka olisi koko nuoren elämänsä jonkun aikuisen valvonnassa joka siunaaman sekunti? Aina jos hän on tekemässä jotain väärää, äiti tai muu hoitsu nappaa niskasta kiinni ja sanoo että "äläs nyt, tossa voi käydä huonosti"? Milloin nämä ihmiset oppivat itsenäisiksi?
Itse ainakin sain kasvatuksen malliin; ovesta pihalle, tuu takaisin silloin ja silloin. Ympäri kylää mentiin aamusta iltaan, rakennettiin majoja, lumitunneleita, lauttoja, käveltiin sillan kaiteella, "keulittiin" fillareilla autotiellä, ties mitä. Välillä tultiin huudon kanssa "pää kainalossa" kotiin, ja taas seuraavalla kerralla muistettiin että ainiin, tossa muuten sattu juhaa leukaan.
Jollain noista reissuista olisin hyvin voinut päästä hengestäni, tai joku kavereistani. Varmasti sitten olisi kyselty taas jostainpäin, että ketä tästä voidaan syyttää. En minä vaan tiedä. Maailmaan mahtuu paljon ikäviä ja järkyttäviä asioita joita ei voi mitenkään käsittää, ja se ei tule ikinä muuttumaan. Siksi en ymmärrä miksi aina pitää hakea se joku syntipukki mitä sitten ammutaan tykillä.
EDIT: Ja minultakin syvimmät osanottoni perheen suruun, kuin myös niille päiväkodin hoitajille.
Viimeksi muokattu: