Dagenään nyt useamman kerran nähneenä, ja viimeeksi viime torstaina Ifkiä vastaan, toive oli tauon jälkeen että joku ois kaverin luistimet teroittanut, mutta juu ei. Parhaiten kaverin kissamaista sähäkkyyttä kuvasi kun sai kiekon lapaansa sinisen kulmalla hyökkäyspäässä, nenä maalia kohtia, omasta päästä lähteneet pakit (eikä nekään tuulennopeita) menivät Pierrestä ohi samaan aikaan kun iso-d pääsi liikkeelle, huoh. Jos kaveri olisi yhtään hitaampi niin menisi ajassa taaksepäin. No ei ehkä ihan näin surullista mutta hyvin lähellä.
Ja se legendaarinen laukaus. Nooh, muutama onnistunutta lukuunottamatta täysin tusinatavaraa.
Junnuja kehiin ja kehäraakki ulos.