<BR>Silloin tällöin törmään yllättäen nuoruusvuosieni, ennen niin hilpeisiin tuttaviini, ja huomaan ilon sekaista sääliä
<BR>tuntien kuinka rankasti ajanhammas onkaan päässyt kavereita rouhaisemaan. Pojat ovat ukkoontuneet. Vyötärölle on
<BR>kertynyt vuosirenkaita, tukka harvennut, pilke silmäkulmasta kadonnut. Vaikuttavat jollain tapaa alistuneilta.
<BR>Pälyilevät, kuin itseään häpeillen. Mikä nuo velikullat on nöyristänyt? Mikä sammutti sen uusiin kokemuksiin
<BR>pakottavan kulovalkean. Mihin hiipui se elämänjano ja -ilo. Aikoinaan värikkäänä polveilleet väittelyt autoista,
<BR>urheilusta, taikka naisista, ei saa enään tuulta alleen. Puheenaiheensa koskettelevat asuntolainan korkoja taikka viikon
<BR>erikoistarjouksia marketeissa -ei voisi vähempää kiinostaa. En tiedä lainojeni koroista, enkä käy ruokakaupoissa.
<BR>Lainat on tullut ajallaan hoidettua ja möyhdettä on pöydässä piisannut -niistä sitten jotain numeroa tekemään. Selviää,
<BR>että ovat perustaneet perheen, jaa no tietenkin sitten...
<BR>
<BR>Entäs sitten naispuoliset koulukaverini, sekä entiset tyttöystäväni, joita muinoin kotibailuissa vein pili tanassa hitaisiin.
<BR>Heitä sattumoisin ravinteleissa tavatessani vuosittaisen vapaailtansa puitteissa, esittelevät he lastensa kuvia ,joita
<BR>lopakossaan kantavat. Piinaavat tarinoillaan tarhapaikoista, sekä hampaiden lähdöistä. Eivät arvatenkaan usko, ettei
<BR>nappaa. Jännittävät, kuinka se Hannu nyt siellä kotona mahtaa lasten kanssa pärjätä, kun äiti on tälleen
<BR>viihteellä...tosiaankin vähän kyllä minuakin jännittää. Mietin vuodatustaan kuunnellessani ainoastaan, että miltäköhän
<BR>hän näyttää nykyisin alasti. Miten uhkeat rintansa ovat säilyttäneet kuosinsa ilman tukikaarellisia liivejänsä?
<BR>Äänteleekö tuo vielä yhtä autenttisesti Hannunsa kanssa, kuin silloin? Se minua oikeasti kiinostaa, mutten ilkeä asiaa
<BR>ottaa puheeksi...
<BR>
<BR>Toisaalta asia voikin olla niin, että minä olen väärillä raiteilla. Kenties he ovatkin tervellä tavalla kasvaneet
<BR>aikuisuuteen ja vanhemmuuteen. Ehkä onkin suotavaa sysätä elämän muut nyanssit syrjään arkisen pakerruksen tieltä.
<BR>En vain ole sitä ajoissa oivaltanut. Onko jo liian myöhäistä kangistua oikeisiin kaavoihin? Jos nyt lopettaisin
<BR>tykkänään tämän nykyisen pelehtimisen ja ottaisin oikealla tavalla vastuun perheestäni ja muista toimistani.
<BR>Vakavoituisin tykkänään ja olisin kuin oikea isä ja aviomies konsanaan. Murehtisin rypyt otsallani jokapäiväisestä leivästämme.
<BR>Panisin firmani naftaliiniin heilahtelevien markkinoiden vuoksi, ja hakeutuisin turvalliseen kaupungin virkaan. Lopettaisin
<BR>värikuulasodat ja laserpyssy koitokset mökkimaastoissa kakaroiden kanssa, ja kehoittaisin heitä telmimään keskenään.
<BR>Sillä eihän se kai sovi oikean jäyhän isän toimiin? En huijaisi lapsiani enään lautapeleissä, vaan antaisin heidän kokea
<BR>voittamisen riemua isäänsä vastaan. En näpistäisi monopolissa enään kymppitonnia heidän jääkaapilla pistäytyessään,
<BR>taikka uskottelisi heille kiinteistöveron olevan saapaa tuon viheliäisen kortin nostaessani. En muistipeleissä enään
<BR>tavoittelisi livennyttä juustonaksua lasipöydän alta nähdäkseni missä se kirottu nalle lymysi, kun paikka ei muuten
<BR>valjennut. Antaisin kuka ties isoimman supersookkerin asekaapistani muille seuraavaan vesisotaa silmällä pitäen.
<BR>Näyttäisin heille , ettei häviämisessä ole mitään pahaa. Tiedä vaikka lapsenikin esimerkin innoittamana lopettaisi
<BR>huijaamisen pihan lasten kanssa pelatessaan, ja suostuisivat häviämään heille. Lopettaisinko jopa keveän vapaa-ajan
<BR>tissutteluni, ja hylkäisin muutamat vuosittaiset retket oikeiden ystävieni kanssa. Pystyisinkö näillä toimillani
<BR>saavuttamaan sen oikean apatian, jota olen oikeiden isien huomannut vaalivan? Ei tartte kyllä mitään!!! Hyytyköön
<BR>tylsyyteensä pössöt ! Rööri porskuttaa valitsemallaan tiellä hulvattomaan loppuun saakka....
<BR>
<BR>Juohtuipa vaan mieleeni....
<BR>
<BR>terv. Rööri
<BR>
<BR>
<BR>tuntien kuinka rankasti ajanhammas onkaan päässyt kavereita rouhaisemaan. Pojat ovat ukkoontuneet. Vyötärölle on
<BR>kertynyt vuosirenkaita, tukka harvennut, pilke silmäkulmasta kadonnut. Vaikuttavat jollain tapaa alistuneilta.
<BR>Pälyilevät, kuin itseään häpeillen. Mikä nuo velikullat on nöyristänyt? Mikä sammutti sen uusiin kokemuksiin
<BR>pakottavan kulovalkean. Mihin hiipui se elämänjano ja -ilo. Aikoinaan värikkäänä polveilleet väittelyt autoista,
<BR>urheilusta, taikka naisista, ei saa enään tuulta alleen. Puheenaiheensa koskettelevat asuntolainan korkoja taikka viikon
<BR>erikoistarjouksia marketeissa -ei voisi vähempää kiinostaa. En tiedä lainojeni koroista, enkä käy ruokakaupoissa.
<BR>Lainat on tullut ajallaan hoidettua ja möyhdettä on pöydässä piisannut -niistä sitten jotain numeroa tekemään. Selviää,
<BR>että ovat perustaneet perheen, jaa no tietenkin sitten...
<BR>
<BR>Entäs sitten naispuoliset koulukaverini, sekä entiset tyttöystäväni, joita muinoin kotibailuissa vein pili tanassa hitaisiin.
<BR>Heitä sattumoisin ravinteleissa tavatessani vuosittaisen vapaailtansa puitteissa, esittelevät he lastensa kuvia ,joita
<BR>lopakossaan kantavat. Piinaavat tarinoillaan tarhapaikoista, sekä hampaiden lähdöistä. Eivät arvatenkaan usko, ettei
<BR>nappaa. Jännittävät, kuinka se Hannu nyt siellä kotona mahtaa lasten kanssa pärjätä, kun äiti on tälleen
<BR>viihteellä...tosiaankin vähän kyllä minuakin jännittää. Mietin vuodatustaan kuunnellessani ainoastaan, että miltäköhän
<BR>hän näyttää nykyisin alasti. Miten uhkeat rintansa ovat säilyttäneet kuosinsa ilman tukikaarellisia liivejänsä?
<BR>Äänteleekö tuo vielä yhtä autenttisesti Hannunsa kanssa, kuin silloin? Se minua oikeasti kiinostaa, mutten ilkeä asiaa
<BR>ottaa puheeksi...
<BR>
<BR>Toisaalta asia voikin olla niin, että minä olen väärillä raiteilla. Kenties he ovatkin tervellä tavalla kasvaneet
<BR>aikuisuuteen ja vanhemmuuteen. Ehkä onkin suotavaa sysätä elämän muut nyanssit syrjään arkisen pakerruksen tieltä.
<BR>En vain ole sitä ajoissa oivaltanut. Onko jo liian myöhäistä kangistua oikeisiin kaavoihin? Jos nyt lopettaisin
<BR>tykkänään tämän nykyisen pelehtimisen ja ottaisin oikealla tavalla vastuun perheestäni ja muista toimistani.
<BR>Vakavoituisin tykkänään ja olisin kuin oikea isä ja aviomies konsanaan. Murehtisin rypyt otsallani jokapäiväisestä leivästämme.
<BR>Panisin firmani naftaliiniin heilahtelevien markkinoiden vuoksi, ja hakeutuisin turvalliseen kaupungin virkaan. Lopettaisin
<BR>värikuulasodat ja laserpyssy koitokset mökkimaastoissa kakaroiden kanssa, ja kehoittaisin heitä telmimään keskenään.
<BR>Sillä eihän se kai sovi oikean jäyhän isän toimiin? En huijaisi lapsiani enään lautapeleissä, vaan antaisin heidän kokea
<BR>voittamisen riemua isäänsä vastaan. En näpistäisi monopolissa enään kymppitonnia heidän jääkaapilla pistäytyessään,
<BR>taikka uskottelisi heille kiinteistöveron olevan saapaa tuon viheliäisen kortin nostaessani. En muistipeleissä enään
<BR>tavoittelisi livennyttä juustonaksua lasipöydän alta nähdäkseni missä se kirottu nalle lymysi, kun paikka ei muuten
<BR>valjennut. Antaisin kuka ties isoimman supersookkerin asekaapistani muille seuraavaan vesisotaa silmällä pitäen.
<BR>Näyttäisin heille , ettei häviämisessä ole mitään pahaa. Tiedä vaikka lapsenikin esimerkin innoittamana lopettaisi
<BR>huijaamisen pihan lasten kanssa pelatessaan, ja suostuisivat häviämään heille. Lopettaisinko jopa keveän vapaa-ajan
<BR>tissutteluni, ja hylkäisin muutamat vuosittaiset retket oikeiden ystävieni kanssa. Pystyisinkö näillä toimillani
<BR>saavuttamaan sen oikean apatian, jota olen oikeiden isien huomannut vaalivan? Ei tartte kyllä mitään!!! Hyytyköön
<BR>tylsyyteensä pössöt ! Rööri porskuttaa valitsemallaan tiellä hulvattomaan loppuun saakka....
<BR>
<BR>Juohtuipa vaan mieleeni....
<BR>
<BR>terv. Rööri
<BR>
<BR>