Heitetäänpä omakin lusikka soppaan ja analysoidaan alkavaa kautta. Omistajarintamalla alkaa vihdoin olemaan mustaa valkoisella. Coyotes pelaajien työsulkuretket eurooppaan sujuivat tehokkaasti ilman merkittäviä loukkaantumisia. Kokeneet karpaasit ovat saaneet varmasti kauan kaivattua lepoa eritasoisiin vaivoihinsa ja työsulun ajan on Phoenixissa ollut lukemani mukaan hyvä treenejä, joihin on osallistunut jatkuvasti yli kymmenen pelaajaa. Kauteen lähdetään siis lapsen innolla, hyvin levänneenä, kemiat sovitettuna, ilman loukkaantumisia ja mikä tärkeintä – suuremmalla itseluottamuksella. Viime kauden menestys motivoi aivan varmasti kohtuullisen hyvin yhdessä pysynyttä runkoa. Sen lisäksi Tshekin liigassa, SM-liigassa ja AHL:ssä on nähty kojootteja aiempaa isoimmissa roolissa ja myös aiempaa paremmilla tuloksilla.
Uskon kriittisimmäksi asiaksi menestymisen kannalta Ray Whitneyn korvaamisen. Whitney pelasi kuitenkin erinomaisen kauden.
- Täysi kausi 0,93 pisteen keskiarvolla (77 pistettä).
- 24 maalia.
- Ruokki ja siivitti ketjukaverinsa Radim Vrbatan uransa kauteen(35 maalia / 77 ottelua).
- Oli joukkueen ykkönen ylivoimapisteissä. Ja Coyotesin yv:hän oli viime kaudella koko liigan toiseksi huonointa.
Aiheestahan on täällä jo keskusteltukin. Maloney kalasti laihoilta FA markkinoilta pienikokoisen, loukkaantumisherkän ja ailahtelevan Steve Sullivanin. Sullivanilla on takana kelvollinen kausi, mutta hän ei tule missään nimessä korvaamaan Whitneyn jättämää tyhjiötä hyökkääjien TOP 6:sta. Ylivoiman dynamo, paras pistemies ja joukkueen paras pelintekijä – yhdelle miehelle melkoisesti korvattavaa.
Sullivan saanee näytönpaikan Whitneyn tilalla. En itse usko tämän entisen taskuraketin korvaavan ongelmaa. Vaikka Boedker-Vermette-Doan vitja toimikin ajoittain erinomaisesti pudotuspeleissä, niin näkisin Boedkerin soveliaampana vaihtoehtona ”kakkoseen”. Täten ”ykköseen” voitaisiin siirtää Sullivan tai esim. erinomaisesti tepsissä rusikoinut Korpikoski. Villinä korttina heitän Whitneyn korvaajaksi Andy Mielen. Toissakauden Hobey Baker voittaja ja viime kauden AHL:n AllStar pelaaja on jatkanut pistetehtailuaan farmissa. Hän toisi kaivattua arvaamattomuutta, pelisilmää ja pehmeitä käsiä kakkoseen. Tsiigatkaa nyt herranjumala näitä käsiä (youtube video:
Andy Miele for 2011 Hobey Baker).
Uskon että Smitty jatkaa tasollaan maalilla ja puolustus toimii kuten viime kaudella: tämä tarkoittaa että joukkueen ykköstykistä ja hyökkäyksen isoimmasta voimavarasta Radim Vrbatasta on saatava kaikki tehot irti – läpi kauden. Veikkaan että nyt on Mielen aika vallata nahilan kaukalot.
Vielä lyhyesti – kuka auttaa Whitneyn pistetehtailun korvaamisessa
- Mikkel Bödker tulee nostamaan piste ja maalitehtailuaan. Jo viime kauden playoffeissa nähtiin näytteitä tulevasta. Sen lisäksi kulunut kausi Lukossa antoi vain lisää bensaa liekkeihin. 21 maalia 29 ottelussa ja suoranaista dominointia ajoittain.
- Lauri Korpikoski tulee Bödkerin tavoin nostamaan pistetiliään. Tepsissä 6+11, 11 otteluun. Suurempaa ja hyökkäävämpää roolia oli tarjolla – Lauri otti sen vastaan ja ylitti varmasti omatkin odotukset – nyt on aika näyttää sama änärissä.
- Oliver Ekman-Larsson. Viime kausi ja playoffit olivat maagiset. AHL:ssä 20 otteluun 8+12 joukkueen ykköspakkina. Moni varmasti älähtää kohtuullisen kovasta vertauksesta, mutta minä sanon että tässä on tuleva Lidström ja Norris Trophy voittaja.
- Martin Hanzal. Kolossi pelasi isännän ottein ja pudotuspelit toivat kauan kaivattua kokemusta sekä myös itseluottamusta. Työsulku meni Tshekin liigan HC Ceske Budejovicessa tehoin 8+11=19, 18 ottelussa
- Kutospakki. On se sitten kauden alkaessa Schelmko (109 peliä vyön alla NHL:ssä ja lock-out CHL:n Arizona Sundogseissa 14 otteluun 3+7), Stone (AHL:ssä 31 ottelussa 22 pistettä) tai Runblad (AHL:ssä 32 ottelussa 22 pistettä), niin pisteitä tulee enemmän kuin Roszivalilla viime kaudella. Ei toki puolustuspelaamisen kustannuksella.
Mikä huolettaa
- Shane Doan. Tunnettu hitaista starteistaan. Nyt viimeisestä ottelusta on kulunut tarkalleen jo 246 päivää. Kauden alkaessa 252 päivää. Pitkä aika kenelle tahansa, etenkin 36-vuotiaalle konkarille. Kaiken lisäksi valmistautumista ovat haitanneet useat eri asiat. Kesällä koira hyökkäsi Doanin 7-vuotiaan tyttären kimppuun. Hengenlähtö ei ollut kaukana ja Karysin kasvoihin tarvittiin peräti 150 tikkiä. Tämän lisäksi ensimmäistä kertaa uralla koetut FA markkinat, seuran epävarma tulevaisuus ja vielä tulevan lock-outin uhka pistivät miettimään jopa uran lopettamista. Luojan kiitos päätös oli erilainen, mutta syksyn ja talven mittaan Doan on ravannut neuvottelemassa muiden pelaajien puolesta uutta CBA:ta, joka on varmasti muuttanut ja vaikeuttanut treenaamista. Doanin panosta ei mitata pelkästään pisteiden valossa, mutta varsinkin tässä lähtötilanteessa onnistumisia, voittoja ja pisteitä tarvitaan heti alusta alkaen.
- Mike Smith. Ei nyt varsinaisesti huoleta, sillä viime kausi oli niin tasaisen vahva. Mutta koko joukkue lepäsi niin paljon Smittyn harteilla, että pakostikin mieleen hiipii kauhuskenaario siitä että Smith onkin vain hyvä, eikä erinomainen kuten viime kaudella totuttiin näkemään – tai että hän loukkaantuu. Toivotaan että taso säilyy ja että mies pysyy aggressiivisesta tyylistään huolimatta terveenä *KOP KOP. Muuten playoff haaveille voi sanoa bye bye.
Tässähän jorinoita kerrakseen. Tervetuloa Coyotes ketjuun kaikki Bödkerin ja Korpedon otteista ihastuneet Lukko ja TPS fanit. Pidetään yhdessä melua yllä ;)
ps. alkais jo!
