Fantastisesti sujuneen helmikuun jälkeen tuli rankka paluu arkeen. 5 perättäisen tappion putki saatiin onneksi poikki kreivin aikaan, juuri San Jose Sharksia vastaan. Valitettavasti Dallas Starsin nousukiima ajoittui juuri Kojoottien slumpin ajalle. Kun pelejä on kummallakin jäljellä 13, on ero 3 pistettä Dallasin eduksi. Edes normaalitekemisellä Coyotes olisi tällä hetkellä tyynenmeren divisioonan piikkipaikalla, mutta kun ei niin ei. Niistä asetelmistahan voisi huomattavasti rauhallisemmin mielin lähteä kauden tärkeimpiin koitoksiin. Mutta parhaat joukkueet on kuitenkin voitettava jos mielii Cupin tuoda kotiin.
Tässä vaiheessa on kuitenkin turha mainita sanoja "Coyotes" ja "Stanley Cup" samassa lauseessa. Peli on takkuillut laajalla rintamalla. En tiedä onko kusi noussut kypäriin vai onko Tippet laittanut porukan leikkimään piirileikkejä ennen matseja, mutta ilmeisesti otteluihin valmistautumisessa on mennyt joku asia metsään ja pahasti. Viiden pelin slumpin aikana vastustaja vei ensimmäiset erät aika murhaavasti 10-0.
Joukkueen luonteesta ja mahdollisesti myös taidosta kertoo jotain se että toisien ja kolmansien erien maaliero oli Kojooteille 9-7. Eli katastrofialkujen jälkeen peli saatiin jotenkin hallintaan ja peleissä päästiin vielä ihan realistisesti taistelemaan voitoista. Mutta jos kaulaa antaa vastustajalle keskimäärin 2 maalia per eka erä niin ei siinä hirveen vahvoilla olla. Kyllähän näitä Manchesterin ihmeitä nähdään aina silloin tällöin, mutta joka ilta itsensä nostaminen ulos kuopasta, varsinkin tuolla rosterilla, on käytännössä samanlainen ihme kuin se että Coyotesin rosterin cap hit hipoisi palkkakattoa, eikä lattiaa.
Helmikuussa voittoja rapsahteli huonollakin pelillä. Eipähän päästetty silloin kavereita heti karkuun vaan tehtiin jopa itse joskus pelin avausmaali. Nyt maalivahti Smith on osoittautunut tavalliseksi kuolevaiseksi, Vrbatan normaali kevätjäätyminen on alkanut, eikä vanha mies Ray Whitney jaksa kantaa joka ilta joukkuettaan voittoon. Onneksi ei tarvitsekkaan. Sharksia vastaan kauan kaivattu secondary scoring (Boedker, Torres ja Stone) riitti pitämään pisteet AZ:ssä.
Tippet laittoi ketjuja uusiin kuoseihin - osin Hanzalin loukkaantumisen takia (voivittusaatanaperkele) - osin huonosti sujuneen pelailun takia. Vanhat parrat Langkow ja Doan saivat laidalleen ihmiskuula Torresin ja tuleva Selke winner Gordon nostettiin ykköseen Wizardin ja Vrby:n keskelle. Mielestäni hyvä näin. Ainakin Doanerista ja Langkowsta saadaan paras irti suoraviivaisessa "ajetaan maalille ja viedään kiekon mukana pakki+veska maaliin" -pelissä. Ja Gordon hoitaa ykkösessä aloitusten kaapimisen ja puolustamisen jotta VW kaksikko voi hoitaa hyökkäyspään kyräilyn.
Tässä vielä maaliskuun "top gunit", eli osittain jäässä olevat joukkueen kovimmat hyökkäyspään nimet:
Koodi:
[B][U]
Nimi O M+S +/-[/U][/B]
Doan 6 0+4 -2
Whitney 6 2+1 -4
Vrbata 6 0+2 -
Vermette 6 1+1 -2
Hanzal 5 0+2 -2
Korpikoski 6 2+0 -5
Nyt voisi toivoa että Vermette alkaisi tuomaan lisää tehoja. Vrbatan maalitonputki poikki, mieluiten asap. Doan voisi myös alkaa tekemään maaleja jne. Asiaa varmasti helpottaisi jos yv:llä saataisiin joskus kiekko edes vastustajan maalin läheisyyteen. Coyotes on ankkuroitunut melko tukevasti koko NHL:n ylivoimavertailussa sijalle 30. Varsinkin playoffeissa tulee kylmää kyytiä jos edes yv:llä ei saada kiekkoa reppuun. Ja mikä vittukin siinä on että ainakin viimeiset 4 kautta (pidemmälle en jaksanut selata) ollaan tässä tilastossa aina oltu bottom 7:ssa, useimmiten bottom 3:sessa. Voisi harkita vaikka konsultointi avun ostamista Dave Andreychukilta... ainiin, mutta eihän meillä oo ylimääräistä fyrkkaa.
Tsori tää avautuminen. Pitäisi iloita kun iki-ihana särkilauma kaatui puhtaasti 3-0, saatiin slumppi poikki, oli secondary scoringia, maalivahti oli mies paikallaan ja ollaan 7.sijalla konferenssissa. Nää on vain pelonsekaisia tunnekuohuja varmaan....
