Tämä kausi päättyi playoffien ensimmäiseen kierrokseen, mutta eiköhän laiteta vähän kautta pakettiin päällisin puoli näin heti raskaan tappion jälkeen.
Eihän tässä muuta voi sanoa kuin että olipahan sensaatiomainen kausi. Ennen kauden alkua jälleen kerran kukaan ei uskonut Yotesin playoff haaveisiin. Tuskin edes kaikki faneista. Tippett haukuttiin ennen kuin mies oli ehtinyt vetää edes ensimmäisiä treenejä. Oli kuulemma Maloneyn ensimmäinen suuri huti. Materiaali oli jälleen kerran liian ohut ja veskari liian epävarma jne. Mitä sitten kävi? Alku oli jälleen vaikea, kun talousasiat olivat perseellään. No joukkueella kuitenkin kulki. Tippett vei joukkueen ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2002 pleijareihin ja tulee kauden päätteeksi pokkaamaan Jack Adams Awardin. Joukkue rikkoi organisaation ennätyksiä minkä kerkesi ja hätyytteli jopa divisioonan sekä konfrenssin kärkipaikkaa. Muutenkin kausi oli kaikin puolin ikimuistoinen. Tepon paita hilattiin kattoon ja jälleen kerran Maloney teki mittavia ja aivan mahtavia hankintoja trade deadlinella. Toki tuossa runkosarjan lopuksi hiipi mieliin, ettei tässä nyt ekaan kierrokseen tyydytä, mutta Red Wings oli kuitenkin selvästi parempi. Ehkä nyt voisi sanoa, että vähän paskaa munkkiakin kävi, kun Wings pisteen erolla nousi siihen viidenneksi. Kuitenkin kolmikosta Kings, Preds, Wings, Detroit oli ennakolta kaikista kovin. No kuitenkin todella hieno kausi.
Nyt, kun ollaan tunteiltu, niin pureudutaan vähän enemmän pelillisesti kauteen.
Puolustus. Koko Tippettin pelikirja perustui nimenomaan järkevään ja tehokkaseen puolustamiseen. Aika monta kertaa kauden aikana Yotesin taktiikkaa sanottiin puhtaaksi trapiksi, mutta itse on kyllä tätä allekirjoita. Kauden alla tehtiin muutama täsmähankinta puolustukseen, kun Calgarystä tulivat sekä Aucoin, että Vandermeer sekä Capsistä Lepistö. Puolustus alkoi näyttämään hyvältä, vaikka jo ensimmäisessä pelissä saatiin takapakkia, kun Sauer sai aivotärähdyksen ja oli lopulta koko kauden poissa. Trade Deadlinella joukkueeseen hankittiin vielä Morris ja Schneider ja hetkessä joukkueen puolustus oli koko liigan kärkeä. Runkosarjassa joukkue esittikin todella tyylikästä ja organisoitua puolustuspelaamista. Michalekin puolustuspelaaminen oli jälleen aivan loistavaa ja tuntui ettei mies tee mitään väärin omassa päässä. Jovokin pelasi alun kangertelujen jälkeen varsin mainion kauden. Aucoin pelasi tasaisen kauden ja tuli hieman puskista joukkueen rankkarispesialistiksi. Lepistö pelasi myös ihan ok kauden ja sai tehtyä vielä maalinkin poffeissa. Kauden aikana oli myös selvästi nähtävissä kehitystä, mikä varmasti johtui siitä, että sai pelata nyt koko kauden ylhäällä. Kun vertaa Samia nyt kauden alussa nähtyyn poikaan, niin onhan Lepistö paljon varmempi ja ennen kaikkea fyysisempi. Myös rohkeutta on tullut mukavasti lisää. Vandermeer oli kuitenkin ehdoton pettymys. Todella epävarmaa peliä ja kuitenkin jätkä veti aika kovaa palkkaa, joten Vandy oli kyllä puolustuksen suurin pettymys. Ei päässyt poffeissakaan pelaamaan pelin peliä. Herrat Morris ja Schneider eivät saaneet runkosarjan aikana Yotes-nutussa mitään mainittavaa aikaan, mutta miesten arvo tuli esille playoffeissa. Molemmat olivat YV:n tärkeimpiä osasia ja muutenkin varsinkin Morris otti roolia pleijareiden alettua ja varsinkin, kun Doan loukkaantui. Kuitenkin kauden suurin komeetta pakeista oli ylivoimaisesti Keith Yandle. Uskomattoman hieno kausi joka vain parantui loppua kohti. Toki puolustuspelaamisessa paljon petrattavaa, mutta jo nyt Yandle on hyökkäyspään liideri pakeista. Täydet matsit ja niissä 41 pistettä (12+29) ja +16, joten todella hieno kausi. Tästä jätkästä pidetään aivan varmasti kiinni. Myös fight cardiin muutama merkintä lämmittää ainakin meikäläisen sydäntä. Playoffit menivät myös todella upeasti ja 7 matsissa syntyi 2+3=5 pistettä. Ikävästä koko kauden hyvin toiminut puolustus kuitenkin vähän hajosi playoffeissa eikä enää pystyttä pelaamaan niin organisoituneesti omalla alueella.
Hyökkäys. Hyökkäys oli ennakkoon ehkä se heikoin osa-alue. Sellaisia todellisia maalintekijöitä ei oikein löytynyt eikä hyökkäys muutenkaan ainakaan paperilla vaikuttanut kovin laadukkaalta. No joukkue kuitenkin osoitti, että kyllä se kuitenkin oli. Hyökkääjistä suurimpana komeettana esille nousi Scottie Upshall. Upshall pelasi todella upean kauden, joka kuitenkin päättyi loukkaantumiseen. 49 peliä ja 18 maalia antavat luvan odottaa ensi kaudesta paljon, jos ja kun mies pysyy Arizonassa. 49 peliä riittivät kuitenkin piste- ja maaliennätyksen rikkomiseen. Juuri pleijareita ajtellen Upsin menetys oli kyllä sääli, koska mies oli oikeastaan Vrbatan kanssa ainoat ”sniperit” joukkueesta. Myös Lombardi pelasi joukkueen ykksösentterinä todella mukavan kauden ja teki piste-ennätyksensä. Lombo muodosti kyllä sellaisen tandemin Upshallin kanssa, että tässä kyllä mielenkiinnolla odottaa jo ensi kautta näiden kahden herran osalta. Suuria muutoksia koettiin, kun treidi takarajalla joukkueeseen hankittiin Stempniak, Nokelainen sekä Wolski. Muut tulivat käytännössä ilmaiseksi, mutta Wolskin eteen jouduttiin tekemään uhrauksia, kun sekä ensimmäisellä kaudella Yotesissa loistanut Mueller sekä AHL:ssä loistanut Porter matkasivat vaihdossa Denveriin. Kuitenkin treidi tuntuu edelleen hyvältä, sillä Mueller oli kyllä saanut näyttöpaikkoja tarpeeksi Yotesissa, mutta ei viime kausina saanut mitään aikaan. Tietenkin sitten Avsin paidassa jälki on ollut kovaa… Kuitenkin Wolski on sellainen vahvistus, mitä tarvittiin jo poffejakin varten, kun Upshall oli kauden lopun poissa. Kaikista kovimmaksi hankinnaksi osoittautui kuitenkin Stempniak, joka iski Yotesissa 18 pelissä peräti 14 häkkiä. Kuitenkin meni aivan jäihin poffeissa, jossa 7 pelissä syntyi 0+2 ja -4. Doan pelasi hieman ehkä alakanttiin tämän kauden. Kauden alku ja loppu olivatkin miehelle todella vaikeita. Maalimäärä jäi aika alhaiseksi ja se olikin alhaisin sitten kauden 1998-1999. Kymmeneen vuoteen ei Doaner ollut jäänyt alle 20 maalin, mutta tällä kaudella jäi. Muuten pelaaminen oli tyypillistä Doania. Repi, raastoi, taisteli, tsemppasi ja taklasi. Ne 2 ja puoli peliä mitä Doaner pystyi playoffeissa pelaamaan olivat kyllä hienoa esitystä kapteenilta. Varsinkin se eka peli ei varmaan unohdu Captain Coyoten osalta koskaan. Mies taklasi aivan kaikkea mikä liikkui ja antoi valtavan buustin koko joukkueelle. Niin kuin nyt on jo miljoona kertaa sanottu, oli todella todella harmi, että Doaner loukkaantui pleijareissa eikä saanut olla joukkueen mukana loppuun asti. Grinder osastolta mieleen jäivät Winnik ja Fiddler, jotka muodostivat trade deadlineen asti aikamoisen parin jarruketjussa. Fidds sai sitten ylennyksen Stempin ja Pyattin rinnalle kolmosketjuun ja varsinkin alku oli ketjulta hieno. Myös Tsekki-ketju löysi kemian heti kauden alusta. Pisteistä silti vastasi lähes yksin Vrbata, mutta ketjun peli oli kyllä todella hienon näköistä. Vielä, kun pyöritys saadaan muutettua tehoiksi, niin ketjusta tulee helvetin vaarallinen koko liigan mittakaavalla. Ketju kuitenkin hajoitettiin poffejen aikana, kun Prucha siirrettiin Lombon ja Wolskin ketjuun. Korpikosken kaudesta jäi todella hyvä fiilis. Näytöt olivat paljon kovemmat kuin mitä pisteet antavat ymmärtää. Lauri pystyy käytönnössä pelaamaan mitä tahansa roolia. Ensi kaudella enemmän tehoja ja miehestä on vielä iloa tulevaisuudessakin Yotesille. Myös Bizz pelasi hienosti oman roolinsa. Pystyy jopa kiekolliseen peliin ja otti mukavan määrän myllyjä.
Maalivahdit. Viimeistään tämä kausi oli Bryzin lopullinen esiin tulo. Henkilökohtaisesti kausi huipentui miehen osalta Vezina-ehdokkuuteen. Aivan upea kausi ja ehdottomasti suurin yksittäinen tekijä menestyksen takana. Piti välillä yksin joukkuetta koossa ja vaikka viimeinen peli hävittiin peräti 6-1, oli Bryz ylivoimaisesti Yotesin paras pelaaja. LaBarbera stunttasi varsin mallikkaasti kauden aikana, kun Bryz tarvitsi lepoa. Lopulta torjuntaprossa runkkarissa oli jopa parempi kuin Bryzillä. Hyvä kakkonen ja kaiken lisäksi pukukoppipelaaja.
Kyllähän nyt monen todella paskan kauden jälkeen suunta on nyt vihdoin oikea. Joukkue pärjää ja AHL:ssä pyörii todella kovan tason prospecteja. Vielä kun tässä saadaan omistaja-asiat kuntoon ja joukkueella rahaa niin tuskin tarvitsee odottaa uutta kahdeksaa vuotta, että joukkue playoffeissa nähdään. Ensi kaudesta ja draftista jotain juttua sitten ensi kauden ketjussa kunhan vähän tämän kauden pölyt laskeutuvat. Kuitenkin ylpeänä voi olla Coyotes-fani tämän kauden jälkeen.
