Kyllähän Phoenix Coyotesin joukkue on ensi kaudella mielenkiintoinen ja kiehtova seurattava. Paluuta huipulle yrittävät tehdä niin Owen Nolan, kuin Jeremy Roenickin varmasti haluaa baunssata takaisin eliittiin, potentiaalin tiedämme kaikki, harmi että hyppytaklaukset on nykyään karsittu lähes totaalisesti, no ei J.R niihin enää samanlailla kykenisikään. Mutta näiden kahden otteita aion seurata suurennuslaseilla ja binoculaareilla erittäin tarkasti. Puolustuksessa näyttää offensiiviseen peliin ja ylivoimaan todellakin puolustuskalusto riittävän helposti. Jovanovksi, Derek Morris hoitavat myllyttämisen, ja Nick Boyntonin raskasta laukausta voidaan myös hyödyntää tarvittaessa. Mike Riccillä suuri rooli erikoistilanteissa, ja muutenkin kokoonpanossa, loukkaantumisia ei tämä roster oikein kestä, ainakaan avainpelaajien kohdalta. Ja sitten on Wayne Gretzky, jonka tekemisiä viime kauden jälkeen seurataan varmasti P-Amerikassa vielä suurempaa huomiota kiinnittäen. Nolan ja Roenick samassa joukkuessa, pystyn kuvittelemaan jo millainen ilmapiiri on kopissa, vitsit lentelevät kyllä ilmassa, mutta räjähdyksen mahdollisuus on suuri. Nolan ja Roenick tuovat erittäin herkästi jopa kateelliset mielipiteensä koko jääkiekkomaailman kuultaviksi, se on hauskaa ja joskus hämmästyttävääkin nähtävää. Jos Wayne Gretzky saa luotua tähän karaktereita omaavaan joukkueeseen oikeanlaisen ilmapiirin ja tunnelman, pudotuspelipaikka ei ole mahdottomuus. Valmentajan tehtävä on luoda kuhunkin joukkueeseen sellainen raikas ja rento ilmapiiri, jossa kaikenlaiset pelaajat pystyvät työskentelemään, Gretzky laitetaan nyt todellakin todelliseen testiin. Parhaiten aistittavia onnistuneita ilmapiirejä ovat luoneet esimerkiksi herra Pat Quinn, Scotty Bowman, Terry Crisp, Ron Wilson, Mike Keenan, ja rakastettuni Glen Hanlon kansainvälisissä peleissä.