Philadelphia Flyers (7.) vastaan Montréal Canadiens (8.) Itäisen konferenssin finaali

[Kuival]

Avataanpa sitten tämäkin ketju niin päästään fiilistelemään.

Itäisessä finaalissa taitaa kohdata kaksi joukkuetta joita kukaan muu kuin fanit eivät odottaneet, nimittäin Itäisen konferenssin 7. ja 8. sijoilta kauden lopussa löytyneet Philadelphia Flyers ja Montréal Canadiens.

Joukkueiden matka finaaleihin

Philadelphia

1. kierros

PHI@NJD 2-1
PHI@NJD 3-5
NJD@PHI 2-3 (OT)
NJD@PHI 1-4
PHI@NJD 3-0

Philadelphia jatkoon voitoin 4-1

2. kierros

PHI@BOS 4-5 (OT)
PHI@BOS 2-3
BOS@PHI 4-1
BOS@PHI 4-5 (OT)
PHI@BOS 4-0
BOS@PHI 1-2
PHI@BOS 3-4

Philadelphia historiallisesti jatkoon voitoin 4-3.

Montréal

1. kierros

MTL@WAS 3-2 (OT)
MTL@WAS 5-6 (OT)
WAS@MTL 5-1
WAS@MTL 6-3
MTL@WAS 2-1
WAS@MTL 1-4
MTL@WAS 2-1

Montréal jatkoon voitoin 4-3.

2. kierros

MTL@PIT 3-6
MTL@PIT 3-1
PIT@MTL 2-0
PIT@MTL 2-3
MTL@PIT 1-2
PIT@MTL 3-4
MTL@PIT 5-2

Montréal jatkoon voitoin 4-3.

----------------------------------------------------------------------------

Molemmilla joukkueilla on siis oma tuhkimotarinansa tänä keväänä, nyt jommankumman täytyy päättyä. Runkosarjassa voitot menivät tasan 2-2, Montréalin voittaessa ensimmäisen ja viimeisen kohtaamisen. Edessä on siis tiukka ja tasainen tahtojen taisto, joka tullee päättymään niukalla marginaalilla.

Tarkastellaanpa nyt hieman eri osa-alueita

Maalivahdit

Tämä osasto menee kirkkaasti Montréalille. Halak on ollut aivan fantastinen läpi tämän Post-Seasonin. Mies on voittanut pelejä välillä yksin, tehden tusinoittain huippupelastuksia otteluissa.
Sen sijaan Flyersin vahtiosasto on huvittava. Ensin oli Boucher, nyt on Leighton. Ei ole jälkimmäinen oikein vakuuttanut näissä muutamassa ottelussa jotka on pelannut.

Puolustus

Tämä on mielestäni Flyersin heiniä. Carle, Coburn, Timonen ja Pronger nelikko on ollut suorastaan maaginen läpi Playoffsien ja on onnistunut pitämään maalinedustan puhtaana koko ajan. Blokkaavat paljon laukauksia ja osaavat tehdä peliä hyvin.
Montréalin puolustuksen kivijalka, Markov on sivussa mutta olen kuullut että olisi tekemässä paluuta? Joka tapauksessa tämäkin on aika tasainen osa-alue. Flyersin nelikko on nimekkäämpi ja muodollisesti pätevämpi.
Odotan myös innolla näkeväni miten PK Subban onnistuu Philadelphiaa vastaan.

Hyökkäys

Tasaista, niin tasaista. Joukkeiden parhaat pistemiehet ovat Mike Cammalleri (12+6=18) ja Mike Richards (5+12=17) joilla on molemmilla avut voittaa pelejä omin avuin. Molemmilla joukkueilla on myös muita kovia pistemiehiä, Canadiensilla Gomez, Gionta ja Plekanec, Philadelphialla Brière, Giroux, Pronger ja Gagné. Molemmilla on siis useampi pisteiden tekoon pystyvä ketju.

Erikoistilanteet

Montréal YV 21,6% ja AV 85,5%
Philadelphia YV 21,7% ja AV 83,6%

Aika tasaista taasen. Erikoistilanteet nousevat jälleen arvoon arvaamattomaan ja onnistuminen ylivoimalla voi ratkaista koko sarjan suuntaan tai toiseen.
Philadelphian ylivoima on ollut välillä kauheaa katseltavaa vaikka maaleja onkin syntynyt. Viime peleissä se on näyttänyt hieman paremmalta.

----------------------------------------------------------------------------

Millainen sarja sitten on? Luultavasti Flyers yrittää horjuttaa Canadiensin pieniä miehiä kovalla fyysisyydellä ja rouhinnalla. Lisäksi Halak tuskin tulee torjumaan 35-45 laukausta ottelussaan niin kuin edellisillä kierroksilla. Edessä on siis aika tasainen sarja jossa pääasemaan nousevat puolustuspään tiiviys ja erikoistilanteet.

Pienenä kauhunmuistoja takaraivossa jyskyttää joukkueiden viimeinen kohtaaminen runkosarjassa missä Halak näytti taitojaan Canadiensin 1-0 voitossa Wachovia Centerissä. Toivottavasti nyt ei lyödä koko peliä päätämme muuriin nimeltä Jaroslav Halak.

Otteluohjelma

Ma 17.7. klo 2:00 Philadelphiassa
Ke 19.5. klo 2:00 Philadelphiassa
Pe 21.5. klo 2:00 Montréalissa
Lauantai 22.5. klo 10:00 Montréalissa

--------------------------------------

Ti 25.5. klo 2:00 Philadelphiassa (tarvittaessa)
To 27.7. klo 2:00 Montréalissa (tarvittaessa)
La 29.5. klo 2:00 Philadelphiassa (tarvittaessa)

Let's play hockey!

 

[tomageeni]

Puolustuksen vertailusta sen verran, että Phillyn puolustus on varmasti hyvä, unohtamatta sitä että Pronger on edelleen yksi maailman parhaista puolustajista. Silti täytyy huomauttaa että myös Montrealin puolustus on toiminut näissä pudotuspeleissä erinomaisesti, huolimatta ykkösmiehen, eli Markovin puuttumisesta. Pimennetty on tähän mennessä Crosby, Malkin, Semin, Bäckström, Ovechkin. Tähän on auttanut Martinin peluuttama erinomainen viisikkopuolustus, mutta myös muutama nimi pitää kaivaa esille. Hal Gill, Jaroslav Spacek ja Josh Gorges.

Erityisesti mainitsisin vielä nimenomaan Josh Gorgesin, sillä tämä mies on yksi liigan aliarvostetuimmista pelaajista. Gorges on Markovin poissaolleissa pelannut keskimäärin eniten Montrealin pakeista. Miestä tuskin huomaa kentällä ollessaan, eikä näy myöskään pistestilastoissa. Mutta mystisesti omissa ei vain yksinkertaisesti soi, jos Gorges luutii omassa päässä. Uskallan väittää Josh Gorgesin olevan yksi liigan parhaista puolustavista puolustajista, vaikka kokoakaan ei mitenkään häävisti ole.

Ja sitten tietysti P.K. Subban, voisi luulla että Markov ei oikeasti ole edes loukkaantunut, vaan maalannut naamansa mustaksi ja kääntänyt numerostaan 9:n ympäri.


Ei siinä, tasainen sarja tulossa joka tapauksessa. Montrealin smurffihyökkäys on tähän mennessä ollut erittäin hyvä, mutta nyt punnitaan miten se pärjää pykälää kovempaa puolustusta vastaan. Nimittäin mielestäni sekä Capitalsilla että Pittsburghilla heikkous oli nimenomaan puolustuspeli omassa päässä.

 

[tinkezione]

Tasaista, niin tasaista. Joukkeiden parhaat pistemiehet ovat Mike Camalleri (12+6=18) ja Mike Richards (5+12=17) joilla on molemmilla avut voittaa pelejä omin avuin. Molemmilla joukkueilla on myös muita kovia pistemiehiä, Canadiensilla Gomes, Gionta ja Plekanec, Philadelphialla Brière, Giroux, Pronger ja Gagné. Molemmilla on siis useampi pisteiden tekoon pystyvä ketju.

Kun nyt kerran noiden aksenttien kanssa hifistellään, niin kirjoitetaan ne muutkin nimet sitten oikein. Cammalleri. Gomez. Ei kestä kiittää.

Pienenä kauhunmuistoja takaraivossa jyskyttää joukkueiden viimeinen kohtaaminen runkosarjassa missä Halak näytti taitojaan Canadiensin 1-0 voitossa Wachovia Centerissä. Toivottavasti nyt ei lyödä koko peliä päätämme muuriin nimeltä Jaroslav Halak.

Jos Halak on jo näissä pudotuspeleissä pysäyttänyt herrat Ovechkin, Bäckström, Semin, Crosby ja Malkin, niin epäilisin urakan olevan Philadelphian kalustoa vastaan jopa helpompi. Ainoa asia, millä Phillyllä on mahdollisuuksia päästä Halakin ihon alle on luoda maalille hillitön trafiikki ja sitä kautta kiekkoja rysään.

Tästä tulee äärimmäisen mielenkiintoinen sarja. Philly pystyy vyöryttämään tasaisuudellaan, mutta Montreal on tosiaan pitänyt luukut kiinni jo Washington-sarjan viidennestä ottelusta lähtien, jolloin tämän kevään tuhkimotarina sai oikeastaan alkunsa. Miten pitkälle bensa riittää? Noin yksinkertaisella ja toistaiseksi hyvin toimineella pelisysteemillä päätyyn saakka, mikäli Halakin vire kestää. Cammallerilla on erinomaiset mahdollisuudet passittaa Leachin ja Kurrin änäriennätys (19 pudotuspelimaalia samana keväänä) historiaan. Pelit ovat varmasti tiukkoja, mutta Montreal vie nämä karkelot kuudessa.

 

[M@thieu]

Erityisesti mainitsisin vielä nimenomaan Josh Gorgesin, sillä tämä mies on yksi liigan aliarvostetuimmista pelaajista. Gorges on Markovin poissaolleissa pelannut keskimäärin eniten Montrealin pakeista. Miestä tuskin huomaa kentällä ollessaan, eikä näy myöskään pistestilastoissa. Mutta mystisesti omissa ei vain yksinkertaisesti soi, jos Gorges luutii omassa päässä. Uskallan väittää Josh Gorgesin olevan yksi liigan parhaista puolustavista puolustajista, vaikka kokoakaan ei mitenkään häävisti ole.

Komppaan. All hail the Gorgeous Josh! Miehen nimellä ja numerolla varustettu pelipaita lähti tilaukseen toissapäivänä, toivottavasti ehtii perille ennen kuin pelit loppuvat (eli eihän tässä vielä muutamaan viikkoon ole mittään kiirettä ;).

Tällaiseen konferenssifinaalikaksikkoon tuskin kukaan uskoi. Runkosarjan seitsemäs vastaan kahdeksas. Jos playoffeihin mentäisiin pelkästään pisteiden perusteella konferenssirajoista piittaamatta, kumpikaan näistä ei edes olisi mukana pudotuspeleissä. Ja tiukillehan se playoff-paikan saavuttaminen molemmilla menikin. Montreal varmisti paikkansa post-seasonille viimeisessä pelissään väännettyään pakollisen pisteen Torontolta, Philly puolestaan lunasti jatkopaikkansa päivää myöhemmin rangaistuslaukauskilpailussa Rangersia vastaan. Kummallakaan joukkueella "ei pitäisi" olla mitään asiaa lähellekään Stanley Cup-finaaleja, mutta niin vain jompikumpi sinne tiensä selvittää.

 

[Kuival]

Kun nyt kerran noiden aksenttien kanssa hifistellään, niin kirjoitetaan ne muutkin nimet sitten oikein. Cammalleri. Gomez. Ei kestä kiittää.

Joo, kiitoksia vuan. Minä korjailin niitä pois. Olevinaan vielä tarkistin ne, perkele. Ei voi mitään. (Muutenkin tuli kauhea Deja vu kun Hyttynen syytti Habs-faniksi siksi että "leikin" noilla ´-merkeillä.)

Jos Halak on jo näissä pudotuspeleissä pysäyttänyt herrat Ovechkin, Bäckström, Semin, Crosby ja Malkin, niin epäilisin urakan olevan Philadelphian kalustoa vastaan jopa helpompi. Ainoa asia, millä Phillyllä on mahdollisuuksia päästä Halakin ihon alle on luoda maalille hillitön trafiikki ja sitä kautta kiekkoja rysään.

Tästä tulee äärimmäisen mielenkiintoinen sarja. Philly pystyy vyöryttämään tasaisuudellaan, mutta Montreal on tosiaan pitänyt luukut kiinni jo Washington-sarjan viidennestä ottelusta lähtien, jolloin tämän kevään tuhkimotarina sai oikeastaan alkunsa. Miten pitkälle bensa riittää? Noin yksinkertaisella ja toistaiseksi hyvin toimineella pelisysteemillä päätyyn saakka, mikäli Halakin vire kestää. Cammallerilla on erinomaiset mahdollisuudet passittaa Leachin ja Kurrin änäriennätys (19 pudotuspelimaalia samana keväänä) historiaan. Pelit ovat varmasti tiukkoja, mutta Montreal vie nämä karkelot kuudessa.

Joo, näinhän siinä voi käydä. Muutaman Canadiensin pelin olen nähnyt ja aika karua hommaa tuo Halakin ohittaminen on ollut. Pitää vaan toivoa että kiekko sinne menisi, vaikka Hartnellin perseen kautta kun mies on parkkeerannut maalin eteen. Carterin poissaolo alkaa oikeasti sattua tässä vaiheessa kun vastaan tulee todella kovassa tikissä oleva veskari. Maskia, maskia, maskia. Siinäpä on Flyersin ainoa todellinen mahdollisuus.

Cammallerista sen verran että nyt tarvittaisiin Chris Prongerin ja Kimmo Timosen kykyjä pitää porukka pimennossa. Pronger Physics, anyone? Cammalleria ei saa päästää laukomaan hyvistä paikoista. Leighton ei niitä nimittäin nappaa pois ja Mike-boy pääsee naatiskelemaan.

 

[Hyttynen]

Tuhkimot kohtaavat, toisen tarina päättyy 7-14 päivän päästä. There can be only one.

Kumpi on ennakkosuosikki? Suurin osa väestä tuntuu veikkaavan Montrealin voittavan, mutta onko se todella noin selvää? Flyers maalivahdille vain nauretaan, mutta ovatpahan he tähänkin asti selvinneet. Ja mielestäni Leighton on parempi maalivahti kuin nyt loukkaantuneena oleva Boucher.

Veikkaisin, että sarjasta tulee oikea tahtojen taistelua. Se kumpi loppujen lopuksi enemmän haluaa sitä voittoa, voittaa. Joukkueet ovat paperilla melko tasaiset, kuten yllä jo analysoitiin. Montreal saa selkeää etumatkaa maalivahdista, mutta Flyers on ehkä hitusen verran edellä muussa. Mutta tärkeintä ei ole se mitä paperilla on nimiä, vaan se kuinka pelaajat pelaavat joukkueena. Joukkuepelillä molemmat ovat nytkin tähän tilanteeseen saakka edenneet.

Washington oli Ovechkin, Pittsburgh oli Cindy, Montreal on joukkue. Devils oli Brodeur, Boston...no Boston oli jo enemmän joukkue kuin nuo muut, mutta Flyerskin on nimenomaan joukkue. Vaikka lännessä irvaillaankin, niin kuitenkin on niin kaksi parasta joukkuetta kohtaavat nyt tässä konferenssifinaalissa.

Halak on ollut hyvä ja voittanut pelejä yksin, mutta varmasti häntä on joukkuekin paljon avustanut. Samaten Halakin hyvät otteet ovat auttaneet hyökkäyspeliä, kun ei ole tarvinnut olla niin peloissaan puolustuksesta. Flyersillä tilanne on ollut samanlainen ja kuitenkin ihan päinvastainen, maalivahdin on tiedetty olevan vähän mitä sattuu, mikä on sitten innostanut pelaamaan puolustusta tiiviimmin. Seurauksena pahoja paikkoja ei ole päässyt tulemaan. Ja tämän seurauksena maalivahdin itseluottamus on kohonnut ja kun se paha paikka onkin tullut, niin se kiekko onkin otettu kiinni.

Näitä joukkueita analysoidessa tulee kuitenkin Flyersin näkökulmasta pieni huoli. Montreal on taitanut trappaamisen jalon taidon näissä sarjoissaan erittäin hyvin ja keskusta on ollut tiiviisti kiinni. Flyersin suurimpia ongelmia koko kauden ajan on ollut pelin avaaminen. Avaukset ovat yleensä lähteneet hitaasti, jolloin karvaajat ovat usein päässeet ahdistamaan kiekollista liian nopeasti, tai sitten avaukset ovat menneet suoraan vastustajan lapaan. Tämä seikka huolettaa ja mietityttää, kuinka Lavi aikaa tuon ongelman avata. Laviolette Flyersin valmentajana on kuitenkin tehnyt nyt kahdessa sarjassa hyvää työtä ja osannut tarvittaessa muuttaa pelitapaa, niin että Flyers on onnistunut murtaamaan vastustajan muurit.

Veikkausta sarjan voittajasta en uskalla tehdä. Katsotaan edes tuo yksi peli ensin. Flyersin kotietu vaatisi Flyersiä tuon ensimmäisen voittamaan, mutta se ei vielä sarjaa päätä. Jos Habs tuon ensimmäisen ottaa, niin se tulee vahvasti siirtämään ainakin momentumia heidän puolelleen ja varmasti nostaa heitä yhä enemmän ennakkosuosikin asemaan. Mutta ei vielä ennakointia minun osaltani.

Ja mitä tulee vielä lännen irvailuihin, niin sovittanee nyt, että se joka voittaa tämän sarjan menee ja pistää luun lännenmiesten kurkkuun ja hakee se Kannun Itään, minne se kuuluukin.

 

[anatsu]

En tiedä onko tätä, jo pohdittu ylempänä, mutta kerronpa silti. Eli ainoa keino miten Philadelphia voi Montrealin kaataa on se, että Philly alkaa pelamaan Montrealin tyylistä peliä. Eli luottaa vastaiskuihin ja hyvään puolustukseen. Halak saadaan näin myös pois vireestä. Mieshän on sen takia kuuma, kun saa paljon vetjoa kohti per peli, kuten Pens- ja Caps-sarjoissa. Jos Halakia kohden ei ammuta kauheita määriä, väittäisin miehen olevan helpommin ohitettavissa.

Itse veikkaisin Montrealin kumminkin vievän tämän parin. Mutta tiukka sarja tulee, koska molemmat joukkueet ovat erittäin kuumia tällä hetkellä. Cammallerin huippuvire siivittää Habsin jatkoon.

 

[Eager]

Hyvä avaus Kuivalilta.

Kuten jo todettu niin on kyllä sellainen kaksikko idän finaaleissa että kukaan siis kukaan ei varmasti tätä ole veikannut. Sitten kun vielä katsoo millä tavalla tähän on tultu niin ei voi kuin ihmetellä. Habs kaatoi kahdessa seitsemän pelin sarjassa ne kaksi suurinta ennakkosuosikkia idän mestareiksi ja niin tulemalla takaa ohi. Niin Pensiä, mutta varsinkin Capsia vastaan. No Flyers ei jäänyt pekkaa pahemmaksi. Ensimmäinen kierros sujui vielä yllättävänkin helposti Devilsejä vastaan ja ehkäpä sitten liiankin helposti sillä sitä parasta tatsia ja Flyersia ei vain Bruins-sarjan alussa nähty. No herääminen tapahtui ja se lopulta johti kuin johtikin aina idän finaaleihin asti. Upea nousu 3-0 tilateesta 3-4 voittoon ja historiaa tehtiin jälleen sitten 70-luvun ja Islandersin.

Tässä kun nyt rupeaa pikku hiljaa keskittämään katseita Habseja vastaan niin herää eittämättä kysymys että mitä sellaista Flyers pystyy tarjoamaan mitä Capsit ja varsinkaan Pens eivät kyenneet tarjoamaan? Maalissa on tulikuuma Halak ja Cammallerin johdolla Habs hyökkäys paukuttaa maaleja paikasta kuin paikasta. Niin ja joukkueen ylivoimakin on ollut näin Flyers laseilla katsottuna turhan hyvää. Nopeasti tulisi mieleen että tuonne maalille vyöryminen olisi se Flyersin työteliään ja fyysisen hyökkäyksen ase. Sinne vain ja kiekkoa maaliin vaikkapa Halakin kanssa jos ei muuten. Muutenkin pitää pelata fyysisesti ja iskeä varsinkin pakkeihin kovia pommeja, joskin kyllähän Gillit ja Gorgesit niitä ottavat vastaan hymyssä suin. Tätä kuitenkin vaaditaan sillä omassa päässä pyörimisellä ja kyttäilyllä Flyers ei ainakaan tule voittamaan varsinkaan kun maalissa on melkoisen epävarma Leighton.

Leighton on siis paljon vartijana. Nyt vain pitää nostaa sitä tasoa varsinkin viime öisestä sillä niitä helppoja lahjamaaleja ei vain ole varaa antaa sitten ensimmäistäkään kun toisessa päässä kaveri seisoo päällään. Paha paikka siis kaverilla tulla suoraan lasaretin puolelta kehiin ja heti pitäisi pelata sillä maksimaalisella suoritustasolla. Olen siis hivenen skeptinen tämän suhteen. Flyersin viimeistelyn on myös sujuttava parhaalla mahdollisella tavalla sillä Halak kyllä nappannee niitä kiekkoja aivan tarpeeksi muutenkin. Niin ja se ylivoima sen yksinkertaisesti pitää kulkea. Se jo hivenen parani tuossa Bruins sarjan edetessä, mutta jos laukaukset paukkuvat järjestäen pääty plekseihin niin ei niitä maalejakaan liiemmin tule.

Tuosta puolustusten vertaamisesta sen verran että mielestäni (yllätys?) Flyersin top-4 on nimekkyyden lisäksi myös parempi ja ennenkaikkea monipuolisempi kuin Habsin vastaava (joskaan ei paljoa), mutta Habsin kolmospari on puolestaan Flyersin vastaavaa edellä, joten varsin tasaiselta vaikuttaa tälläkin saralla. Nämä kuitenkin ovat sarjassamme arvioita, joilla ei sitten tehdäkkään yhtikäs mitään kun kiekko putoaa jäähän. Paperilla ei näitä pelejä voiteta sen jo lienee tämä kevät idän osalta osoittanut.

Habsin puolustuksen etuna on myös jo mainittu hyökkääjien aivan valtaisa tuki (mikä siis ehkäpä tekee puolustukesta hivenen paremman kuin mitä se jonkun muun joukkueen ja hyökkäyksen takana olisi). Kyllä se oli vain upeaa seurattavaa niin Caps kuin Pens sarjassakin miten ja millä asenteella Habs hyökkääjät painoivat kotia kohti. Lisäksi niitä helppoja kiekonmenetyksiäkään kriittisissä paikoissa ei Habs hyökkäykseltä liiemmin nähdä vaan tilanteet pelataan ihailtavan huolellisesti ja varmasti. Tähän kun lisää sitten saatanan kuuman kassarin ja yhtälailla tulikuumat kärkihyökkääjät niin saadaan paketti, jonka kaataminen on todellakin melkoinen haaste.

Flyersin kannalta yksi keskeinen asia on myös se miten avainmiehet ja varsinkin top-4 pakit jaksavat. Tähän mennessä on menty siten että kaverit ovat pelanneet niin paljon kuin sielu ja jalat vain ovat sietäneet ja Krajicek-Parent osasto on pelannut vaihdon siellä ja toisen täällä. Nyt on raskas seitsemän pelin sarja alla ja tovin lyhyempi lepotauko kuin Habseilla edessä, joten saas nähdä.

Summa summarun siis tulikuuma Halak ja Flyersin aika ajoin esiinpuskeva tuttu ja turvallinen paikkojen tuhlailu ja surkeahko ylivoima sekä ainakin toistaiseksi varsin epävarmasti esiintynyt Leighton ja Habsin kuumat hyökkääjät muodostavat yhtälön, joka ei Flyersin kannalta ole näin ennakkoon ainakaan liian hyvä. Flyersin puskiessa Halakkiin Habs käy tuikkaamassa maalit? Siinä ehkäpä se ikävin skenaario. Habs lähtee tämän vuoksi ainakin omissa papereissani pienoisena suoksikkina liikkeelle vaikka Flyersilla kotietu onkin, mutta Habs on osoittanut jo sen ettei silläkään ole liiemmin väliä.

Kova ja armoton taistelusarja siis lienee tästäkin tulossa ja toivotaan että Flyers pelaa aivan saatanan hyvin ja että ne tähdet ovat myös oranssipaitaisille suotuisessa asennossa jolloin ken tietää...

 

[Eager]

En tiedä onko tätä, jo pohdittu ylempänä, mutta kerronpa silti. Eli ainoa keino miten Philadelphia voi Montrealin kaataa on se, että Philly alkaa pelamaan Montrealin tyylistä peliä. Eli luottaa vastaiskuihin ja hyvään puolustukseen. Halak saadaan näin myös pois vireestä. Mieshän on sen takia kuuma, kun saa paljon vetjoa kohti per peli, kuten Pens- ja Caps-sarjoissa. Jos Halakia kohden ei ammuta kauheita määriä, väittäisin miehen olevan helpommin ohitettavissa.

Ongelmana on vain se että Flyesilla on maalilla aika epävarma tapaus. Lisäksi en usko että lisävedot Leightonia kohtaan korreloisivat sen kanssa että syttyisikin aivan mahtaviin liekkeihin vaan...toki jos puolustus toimii ja vedot tulevat kaukaa ja ilman maskia niin ehkä sitten.

Toinen ongelma on sitten se että Flyers ei vain oikein osaa voittaa peruttelemalla ja iskemällä niistä harvoista paikoista maalit. Se ei vain ole Flyersia ja mikä ollaan jo tämänkin kauden osalta nähty vaikka poffeissa tässä parannusta on tullutkin. Vaan Flyersin pitää päästä Habs pakkeihin kiinni ja kuskin paikalle ja siten möyryttää sitä omaa tuttua peliään mikä joko tuottaa tulosta tai sitten ei. Näin saadaan pelaajiston vahvuudet käyttöön. Lisäksi Flyers on hyvin emotionaalinen joukkue, joka elää kovasta tunteesta ja tunnetilasta ja kovista taklauksista ja peruuttelevan sekä kyttäävän pelin seurauksena näiden vähentyessä uskoisin myös sen pelin kärsivän. Fakta vain on että silloin kun Flyers ei pelaa sitä kiekkoa mitä parhaiten osaa niin voittaminenkin on aika vaikeaa.

Sinänsä ihan järkeenkäypä ajattelumalli, mutta käytännön kanssa voi olla hivenen vaikeampaa. Tai mistä minä varmaksi tiedän, mutta tältä vain tuntuu.

edit. Eli tiivistetysti. Mielestäni Flyersin pitää pelata siten miten se on tähänkin asti pelannut ja mikä samalla sopii joukkueen vahvuuksiin parhaiten. Se riittää sitten mihin riittää.

 

[M@thieu]

Flyersin kannalta yksi keskeinen asia on myös se miten avainmiehet ja varsinkin top-4 pakit jaksavat. Tähän mennessä on menty siten että kaverit ovat pelanneet niin paljon kuin sielu ja jalat vain ovat sietäneet ja Krajicek-Parent osasto on pelannut vaihdon siellä ja toisen täällä. Nyt on raskas seitsemän pelin sarja alla ja tovin lyhyempi lepotauko kuin Habseilla edessä, joten saas nähdä.

Peluutuksen osalta joukkueiden valmennuksilla on kyllä kovin erilaiset ideologiat, osittain tietysti pelaajamateriaalista johtuen. Flyers pelaa melkeinpä kahdella pakkiparilla ja kaikki hyökkääjät näyttävät pääsevän ainakin lähelle kymmentä minuuttia lähes joka pelissä. Montrealilla puolestaan kolmosparikin saa ihan kohtalaisesti vastuuta, mutta hyökkäyksen osalta monessa ottelussa nelosketjulaiset ovat saaneet tyytyä muutamaan hassuun vaihtoon. Kummatko sitten jaksavat paremmin, Flyersin top4-pakisto vai Habsin eturivin hyökkääjistö, se jääpi nähtäväksi.

Canadiensin puolustuksen koostumus on vielä osittain epäselvä. Kaksi ensimmäistä paria ovat varmastikin lähtökohtaisesti Gill-Gorges ja Hamrlik-Spacek, joskin valmennus tykkää noita pareja kovasti sekoitellakin. Myös Subbanin paikka takalinjoilla on taattu, mutta kuudennen miehen osalta tilanne on vielä auki. Penguins-sarjan viimeisessä pelissä Bergeron oli tuo 6. mies, mutta pääasiassa yv-osaamisensa takia kokoonpanossa olevan tykittäjän voi helposti siirtää myös nelosketjun jämäminuuteille tasakentällisin. Ryan O'Byrne toisi puolustuspäähän varmuutta ja olisi etenkin alivoimalla tärkeä palanen varsinkin silloin, kun Gorges tai Gill joutuu jäähylle, mitä tapahtuu aika usein varsinkin Ison Halin kohdalla. Paul Marakin on ilmeisesti kohtapuoliin kunnossa, mutta kuukausia sivussa ollutta pelaajaa ei ole järkeä tässä vaiheessa kehiin heittää, etenkään kun hän ei kovin häävi ollut alkukaudestakaan. Todellisena jokerikorttina olisikin tarjolla Andrei Markov, jonka pelikuntoisuudesta ei liene varmaa tietoa kenelläkään. Martin kertoi medialle, että vaikka Markov pystyisikin pelaamaan, niin sataprosenttista panosta hän ei missään nimessä pysty antamaan. Joukkuetreeneissä Markov on jo ollut mukana monta kertaa, mutta TSN:n videon perusteella luistelu on melko vaikeaa.

Kuten puolustuksessa, myös hyökkäysvitjojen osalta kentällä nähdään useita erilaisia kolmikoita. Oikeastaan parissa viime pelissä pysyvin trio on ollut erinomaisesti pelannut Pyatt-Lapierre-Moore, jonka osasia näissä matseissa harvoin nähtiin muualla. Gomez-diilissä ylijäämäpalaseksi nähty Pyatt on osoittautunut erinomaiseksi alivoimapelaajaksi, ja hoiteleekin tuota vastuuta Plekanecin kanssa ensimmäisessä av-nelikossa. Nyt kun noita game 7:n tilastoja katsoo, niin Pyatt pelasi peräti 18.59, joista kolmasosa alivoimalla. Lapierre ja Moore saavat myös jonkun verran alivoimavastuuta, mutta heidän paras osaamisensa, hillitön karvaus- ja puolustustyö tulee esiin tasakentällisin. Rankka työ on palkittu maalien muodossakin, ketju on jäänyt ilman maalia vain kerran viimeisissä neljässä pelissä.

Kaksi ensimmäistä ketjua noudattavat peluutukseltaan Martinin perusfilosofiaa rakentaa toimiva kaksikko ja vaihdella kolmatta lenkkiä tarpeen mukaan. Gomez & Gionta sekä Plekanec & Cammalleri ovat yleensä yhdessä kentällä, mutta Cammaa nähdään kyllä GG-ketjussakin kolmantena lenkkinä. Penguins-sarjan loppua kohden pelissään monta askelta eteenpäin ottanut Andrei Kostitsyn häärää yleensä Plekanecin vieressä. Gomezin vasemmalla puolella riittää kuhinaa, sillä paikalla voi ottelun aikana havaita neljäkin eri pelaajaa. Aiemmin pudotuspeleissä Martinin jippo oli nostaa Pyatt tuohon ketjuun kolmanteen erään lisäämään energiaa, mutta nyt tuo kolmosketju vaikuttaisi vakiintuneen. Yleensä tuossa ex-Devils -duon laidalla aloittaa fyysisyyttä tuova Moen, ja illan vireestä riippuen kiekollisen aspektin tarjoava Pouliot.

Tämän sekavan selityksen jälkeen voidaan todeta yksinkertaisesti, että Canadiensin kenttäkoostumukset elävät paljon.

Ja mitä tulee vielä lännen irvailuihin, niin sovittanee nyt, että se joka voittaa tämän sarjan menee ja pistää luun lännenmiesten kurkkuun ja hakee se Kannun Itään, minne se kuuluukin.

Näin on!

 

[Hyttynen]

Flyersin ketjut yleensä pysyvät voittopeleistä toiseen samanlaisina, jos loukkaantumisia (tai harvinaisemmin palautumisia sairastuvalta) ei tapahdu. Lavilla on tosin ollut tapana aina silloin tällöin sekoitella ketjujaan, myös pelin aikana, mutta nyt playoffseissa tätä ei ole tapahtunut kovinkaan usein. Game 1:een Flyers siis melko varmasti lähtee samoilla kentillä, kuin millä viimeöinen Game 7 hoidettiin:

Gagne-Richards-Carcillo
Hartnell-Briere-Leino
Van Riemsdyk-Giroux-Asham
Nödl-Betts-Powe

Bruinsia vastaan Flyers käytti Richardsin kenttää pelaamaan Bergeronin ykköskenttää vastaan. Richards ja Gagne siinä samassa iskivät myös hyvät tehot, joten ihan puhdas jarrukenttä tämä ei ole ja tuskin on jatkossakaan. Lavioletten ajattelulla hyökkäys on paras puolustus.

Jos tulee tarvetta käyttää puhdas jarrukenttää, heitetään Bettsin neloskenttä jäälle. Betts ja erityisesti Powe ovat olleet Flyersin näkymättömiä sankareita hyvällä puolustus- ja energiapelaamisella. He olivat Laperrieren kanssa pelatessaan suuremmassa roolissa Devilsiä vastaan kuin Bruins-sarjassa, mutta kuitenkin pelasivat hyvin. Pisteet vain puuttuivat. Lappyn putoaminen tietenkin hieman vaikutti rooliin, mutta Phantoms-stuntti Andreas Nödl on hoitanut oman tonttinsa hyvin, ainakin energian suhteen. Betts on Flyersin paras aloittaja ja aina kun tulee tärkeä aloitus, varsinkin omassa päässä, on nelosketju jäällä. Alivoimasta puhumattakaan.

Niin, ja Richardsin kentästähän löytyy myös Dan Carcillo. Carcillo kyllä raatoi Bruinsia vastaan, mutta ei päässyt yhtä ikävästä heidän ihan alle kuin miten hän onnistui Devilsiä vastaan. Carcillo osaa hyvin tuon hämmentämisen, jos hänen rähinöintiin aletaan vastata. Tässä voi olla yksi ratkaiseva tekijä, ainakin Flyersin puolesta, jos Montrealin pelaajat lähtevät mukaan Carcillon leikkeihin.

Hartnell-Briere-Leino oli Flyersin vahvin hyökkäyskolmikko Bruinsia vastaan ja jatkanee kaikkein puhtaimpana hyökkäysjoukkona. Leino pyöritteli ajoittain Bruins-puolustusta miten tahtoi ja Flyersissä toivotaan, että hän pystyy jatkamaan samaan tapaan. Briere oli hyvin vaarallinen Bruins-peleissä ja nyt Montrealia vastaan hänellä on varmaankin jonkinlaista kostonhaluakin fanien kohtelun seurauksena. Hartnell tuo ketjuun suoraviivaisuutta ja rouhintaa. Tosin, jos Hartnellille tulee paha päivä, niin hänellä voi olla todella negatiivinen vaikutus Flyersin pelaamiseen.

Hartnellista puheenollen, eräässä artikkelissa kerrottiin kuinka hän oli käynyt pitkän keskustelun Lavin kanssa hänen peluutuksestaan ja otteistaan Bruins-sarjan kolmannen pelin jälkeen. Hartnellin otteet muuttuivat suuresta positiivisempaan suuntaan tuon keskustelun jälkeen, joten taas on syytä kehua Lavia. On se kova.

Flyersin "junnuketju" JVR-Giroux-Asham on rooliltaan varmaan vähäisin. Kenttä on pelannut ihan hyvin, mutta pisteet ovat puuttuneet. JVR on ollut pikkuisen hermostuneen oloinen, poislukien tämän seitsemännen pelin jossa hän pelasi loistavasti. Giroux on pelaa paremmin kuin pisteet osoittavat ja ehkä hieman kärsii "kädettömistä" ketjutovereistaan. Giroux tulee varmasti saamaan lisävastuuta erikoistilannepelaamisessa.

Flyers-pakistossakaan tuskin tulee muutoksia:

Pronger-Carle
Timonen-Coburn
Krajicek-Parent

Seitsemäntenä puolustajana, valmiina korvaamaan Krajicekin tai Parentin, nurkissa pyörii Latvian ihme Oskars Bartulis. Kolmonen onkin, kuten edellä on mainittu, Flyersin suurin ongelma. Sen peli ei ole oikein missään koostumuksessa vakuuttanut ja kun peli on ollut ratkaisematta ei näitä poikia ole juurikaan jäälle uskallettu päästää.

Tämän seurauksena sitten Prongerin ja Timosen -parit pelaavat hirmuisia minuutteja. Edellisestä pelistä olin yhdessä vaiheessa huomaavani hassun tilanteen, jossa ensin Pronger pelasi vaihdon Carlen kanssa, sitten Carle meni vaihtoon ja Coburn tuli tilalle ja Pronger pelasi vaihdon hänen kanssaan. Sitten molemmat vaihtoivat ja Timonen pelasi Coburnin kanssa. Coburn vaihtoon, Carle tilalle ja Timonen pelasi molemmat vaihdot. Sitten toisi kolmospari käväistä äkkiä jäällä ja taas oli sen jälkeen Pronger pelaamassa. Kertoo vain, että ketkä siellä saavat suurta roolia.

Suurin ero Flyersin ja Montrealin puolustuksissa taitaa olla se, että Flyers-puolustajat ovat selkeämmin kiekollisia kuin Montrealin. Flyersin ainoa puhtaasti puolustava puolustaja on Parent, joka ei sitten paljoa pelaakaan. Prongerista lähtien kaikki muut ovat kiekollisia. Flyers puolustuksesta uupuu myös kova fyysisyys, ainoa joka voi heitellä Montrealin mikkihiirejä seinille on Pronger. Coburn periaatteessa pystyisi samaan, mutta hän on liian kiltti.

Flyers-puolutuksen kiekollisuus voisi olla pelottaavaa ylivoimalla, jos Flyers-YV vaan toimisi. Mutta kun se ei toimi, niin eipä siitä sen enempää.


(tulipa pitkä romaani tästäkin, ihan Eager-tasoa...ja mitähän kaikkea unohtuikaan sanoa, kirjoitusvirheitäkin varmaan sata)

 

[dana77]

Pari pientä kommenttia. Ensinnäkin yhdyn arvioihin, että Montrealin puolustus on tällä hetkellä kovempi, kuin mitä kukaan olisi osannut ennakoida. Ei nuo Halakin huikeat esitykset ihan pelkkää hänen omaa huikeuttaa ole, vaan kyllä siinä on tukea saatu puolustukseltakin.

Toinen juttu on, että mielestäni Flyersin hyökkäys on myös tällä hetkellä aliarvostettu. On totta, että Monteal on pysäyttänyt sekä Crosby-Malkin ja Ovechkin-Bäckström kaksikot. Vaikka Flyersiltä ei vastaavia tähtiä löydykään, niin heillä on mielestäni tällä hetkellä kaksi todella toimivaa ja vaarallista hyökkäävää ketjukokonaisuutta eikä kolmonenkaan huono ole. Sellaisia on kuitenkin vaikeampi pysäyttää kuin yksinäisiä pelaajia.

 

[tomageeni]

Vaikka Flyersiltä ei vastaavia tähtiä löydykään, niin heillä on mielestäni tällä hetkellä kaksi todella toimivaa ja vaarallista hyökkäävää ketjukokonaisuutta eikä kolmonenkaan huono ole. Sellaisia on kuitenkin vaikeampi pysäyttää kuin yksinäisiä pelaajia.

Olen tässä samaa mieltä. Phillyn valtti voi piillä juuri siinä, että siellä on 5-6 tasaisen hyvää, taitavaa kiekollista hyökkääjää. Pittsburghia ja Washingtonia vastaan Montreal keskittyi ainoastaan pimentämään ne pari supertähteä. Phillyllä näitä supertähtiä ei ole, mutta sen sijaan hyviä hyökkääjiä on mielestäni laajemmalla rintamalla.

Montrealia pidetään mielestäni liiankin vahvasti "ennakkosuosikkina". Ennemminkin näkisin että puntit ovat lähtökohtaisesti aika tasan. Molemmat ovat erinomaisia nimenomaan joukkueina, mutta yksittäisiä tähtiäkin löytyy.

Luulen että kaikki tulee loppupeleissä kulminoitumaan maalivahtipeliin:

a) Pitääkö Halakin hirmuvire? Toivotaan ja uskotaan, mutta parhaimmallekin tulee joskus heikkoja hetkiä.

b) Leighton pystyy pelaamaan hyviä pelejä tarvittaessa. Jos ei päästä yhtään helppoja, niin Philly on vahvoilla.

 

[Ben Marco]

Tämä ottelupari on vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen, kuin ekaa kertaa post seasonilla kohtaavat Särjet-Haukat.

Flyers & Habs elää unelmaa molemmat ja tippui sitten kumpi tahansa tästä parista, voi alkuharmituksen jälkeen sanoa kauden olleen uskomaton sisukkuuden, taistelun, me-hengen, ylpeyden etc ilmentymä. Molemmat joukkueet opettelivat voittamaan sarjojaan selkeästi kuristuslenkki-tilanteesta altavastaajina, selviten kuitenkin eteenpäin. Toisen taival päättyy kuitenkin ennen SC-finaalia.

Jotenkin tästä parista tulee kutina, että jatkoaikoja tullaan näkemään, tai sitten Habs luistelee Lentäjien yli, aika näyttää. Toivottavasti Leinon hyvä vire saa jatkoa.

 

[Osmo Rapeli]

Montrealia pidetään mielestäni liiankin vahvasti "ennakkosuosikkina". Ennemminkin näkisin että puntit ovat lähtökohtaisesti aika tasan. Molemmat ovat erinomaisia nimenomaan joukkueina, mutta yksittäisiä tähtiäkin löytyy.

Minusta pikakatsaus etenkin NHL-medioihin pitkin Pamerikkaa listaa jokaisessa Flyersit jatkoon. Mielenkiintoista sikäli, että monet arviot teksteinä menevät jotenkin Habsiin kallellaan ja sitten lopussa "Flyers in seven".

Yhtä kaikki, leveämmin siellä on nyt ratkaisijoita kokeilemassa. Oli toisaalta Capseilläkin, mutta ei riittänyt. Se tarkoittaa siis sitä, että siinä missä puhutaan Montrealin vastahyökkäyksistä, ei virheitä saa nyt sattua PK Subbanillekaan. Tai Hamrlikille, kuten eka kiekalla.

Flyersin onni olisi, jos se saisi jotenkin käännettyä Habsit nyt aktiivisemmaksi osapuoleksi, siis pelaamaan "ennakkosuosikin tavoin". Jos se saisi Habsit kaivamaan kiekkoa omasta päädystään, ja painimaan. Jos Habs ei saisi kytätä, vaan sen pitäisi hyökätä jatkuvasti.

Minä en usko että Stanley Cupin finaaliin mennään toipilaalla Michael Leightonilla. En usko.

 

[Pica]

Jännä nähdä saako Flyers painettua tilanteet aivan Halakin nenän alle kuten tekivät Raskille. Hyvin pelanneella Habs-pakistolla on varmasti taas kovat paikat etenkin kun tällä kertaa yhden pelaajan sijaan pitää peitota toimivia hyökkäysvitjoja. Erityisesti Hartnell-Briere-Leino on ollut hirveässä vireessä. Uskon että Philadelphian hyökkäys ajaa joka tilanteessa runnomaan irtokiekkoja voimalla sisään jolla voidaan saada Halakin virettä horjutettua.

Canadiensin hyökkäyksestä löytyy paljon enemmän taitoa ja nopeutta kuin Bruinsilta ja jos Flyersin puolustuksen top-4 ei jaksa edellisten sarjojen malliin niin Leightonilta tullaan vaatimaan onnistumista tolppien välissä. Sarjan suurin kysymysmerkki seisoo Philadelphian maalilla.

 

[eleven]

Se, mikä minua eniten huolettaa Canadiensin puolesta on se, kuinka suuri osa maalinteosta lepää Cammallerin ja Giontan harteilla. Muistaakseni tilasto oli, että Camma & Gio ovat tehneet 19 Montrealin 39 maalista. Luulisi, että tuolla Philadelphian pakistolla pystyisi pysäyttämään nämä pikkumiehet. Saa nähdä ketä Laviolette peluuttaa Cammalleria vastaan, kenties Prongeria?

Itse jatkan hyväksi havaitulla linjalla, eli en uskonut Canadiensin mahdollisuuksiin kahdella ekalla kierroksella, joten en usko Canadiensin mahdollisuuksiin nytkään. ;)

 

[M@thieu]

Canadiensilta post-seasonin huonoin esitys ja aivan hirveät lukemat. Typerät jälkipelaamisesta saadut jäähyt (Gomez, Lapierre) kostautuivat vastustajan maaleina, kun alivoimakaan ei tänään ottanut toimiakseen. Hyvä, että eletään tunteella, mutta tuollaisiin jäähyihin ei ole varaa. Gomezin pelin "huipensi" satanolla-aloitustappio Giroux'lle omassa päässä toisen erän alussa, minkä seurauksena vanRiemsdyk pääsi laittamaan lukemiksi 2-0 Subbanin haroessa tyhjää. Subbanilta tänään ensimmäistä kertaa semmoinen peli, jossa hän näytti vasta liigaan saapuneelta pakilta.

Halak ei pystynyt huonosti esiintynyttä joukkuetta pelastamaan ja hänet vaihdettiin neljän maalin jälkeen Priceen. Molemmissa aiemmissakin sarjoissa Halak on otettu maalilta yhdessä ottelussa, eli eipä tästä vielä kannata huolestua. Penguins-sarjan ensimmäisessä pelissä slovakialainen yllätettiin niin ikään neljä kertaa, mutta seuraavissa kuudessa hän päästi yhteensä vain 11 kiekkoa taakseen.

Liekeissä tähän mennessä ollut Cammalleri kohtasi melkein joka kerta jäällä ollessaan Prongerin, joka nollasi maalikunkun täysin. Jossain artikkelissa olikin tästä hyvä pointti ennen peliä; aiemmissa sarjoissa Habsin vastustaja on vain kyennyt saamaan parhaat hyökkääjänsä jäälle sopivina aikoina kiinnittämättä läheskään vastaavaa huomiota siihen, keitä laittavat Habsin ykköstykkiä vastaan. Nyt tilanne on toinen ja ainakin tässä pelissä Flyersin valmennusjohto onnistui peluutuksessaan täydellisesti.

Erikoistilanteissakin Montreal sai isän kädestä. Ylivoimalla joukkue ei osunut kertaakaan neljällä yrittämällä, Philly puolestaan teki kaksi maalia kuudella yv:lla. Flyersin alivoimanelikko teki todella hyvää työtä tukkimalla keskustan ja pakottamalla täten Habsin siirtelemään kiekkoa hyökkäysalueen reunoilla. Kun myös kaikki laukaukset tulivat noilta etäisyyksiltä, ei toivoa maalinteosta juuri ollut.

Kukapa olisi uskonut pari vuotta sitten Habsin poimiessa Leightonin siirtorajalla varavarakassariksi, että hän vielä joku päivä tulee vastaan konferenssifinaaleissa? Ja pitää vielä kaiken kukkuraksi nollat ensimmäisessä pelissä.

Turpaan tuli niin että tukka lähti. Tästä ei voi kuin parantaa.

 

[Eager]

Jos konferenssin finaalissa kohtaavat joukkueet, joita ei sinne odotettu niin yhtälailla kukaan siis kukaan ei varmasti odottanut tälläistä ensimmäistä kohtaamista. Flyersin puolella niissä ihanimmissa päiväunissa (joskaan ei omissani) varmaan näin unelmoitiin, mutta oikeasti 6-0 eikä maaliakaan ole liikaa niin paljon parempi Flyers vain oli.

Flyers siis pelasi kolme todella ehjää ja hyvää erää. Karvaus toimi, jolla saatiin Habsin kiekollisesti jonkinverran rajoitteinen puolustus ongelmiin, maalille ajettiin surutta, liike oli hyvää, hyökkääjät puolustivat upeasti, ensimmäistä erää lukuunottamatta paikoistakin iskettiin kohtuu kivasti maaleja, YV toimi pitkästä aikaa, alivoima oli rautaa jne. Lisäksi on mainittava että hyökkäyksiin lähdöt sujuivat todella hyvin, jonka seurauksena niitä hyviä rintamahyökkäyksiä oli pilvin pimein. Niin ja ne päät pysyivät hyvin kylminä (poislukien Carcillon kuumeneminen, johon siihenkin Lavi reagoi hyvin) vaikka vastapuoli pelasi turhautuneena jatkuvasti pikku sikaa. Niin ja Leightonin eteen ei ollut asiaa sitten kenelläkään. Tätä listaa voisi siis todellakin vain jatkaa ja jatkaa. Erittäin hyvä peli siis Flyersilta.

Ketjuista oikestaan kaikki neljä toimivat kuin rasvattu, joten en viitsi sen enempää eritellä. Kolmonen oli mielestäni se paras ja varsinkin verrattaessa aiempiin matseihin. Erityisesti JVR oli saanut siitä viime pelin ja samalla uransa ensimmäisestä playoff-maalistaan aimo annoksen lisä puhtia ja uutta energiaa. Pelin ratkettua hyvissä ajoin myös minuutit jakautuivat poikkeuksellisen mukavasti eikä kenenkään tarvinnut rehkiä sen enempää. Carcillo kävi läpi matsin turhan kuumana, joten Danny on oikeastaan ainoa jolle voi antaa jotain risuja vaikka muutoin pelasikin tutun mallikkaasti ja fyysisesti. Seuraavaan matsiin vain niitä jäitä hattuun hivenen enemmän.

Puolustuksesta top-4 pelasi mahtavasti. Varsinkin Prongerin suuntaan on syytä antaa syvä kumarrus. Jätti pimensi nämä Habsin pienet suuret miehet kyllä täydellisesti, joskin jos joukkue ei saa niitä nopeita hyökkäyksiä juuri lainkaan niin eivätpä nämä pienet ja vikkelätkään kaverit pääse käyttämään niitä vahvuuksiaan. Tästä kiitos puolestaan hyvin karvanneelle ja puolustaneelle Flyers hyökkäykselle. Ottelun ratkettua hyvissä ajoin myös Krajicek ja Parent saivat varsin mukavat minuutit ja samalla top-4:n kuorma hivenen keveni mikä on jatkon kannalta ehdottomasti hyvä asia sillä yksikin kevyempi matsi on jo jotain. Lisäksi Krajicek ja Parent pelasivat kumpainenkin ihan mallikkaan ottelun mikä varmasti tekee hyvää kaksikon itseluottamukselle.

Itseluottamuksesta puheenollen nollapeli oli kyllä juuri sitä mitä Leighton varmasti kaipasikin. Michael oli hyvä ja otti ne vähät paikat mitä oli otettaviksi, mutta varsin helpollahan mies pääsi. Tästä on kuitenkin Leightoninkin varmasti huomattavasti mukavampi jatkaa hivenen heikomman Bruins-sarjan game sevenin jälkeen.

Kokonaisuutena siis loistava tulos Flyersin kannalta, mutta tämä oli vain yksi ottelu ja niitä voittoja tarvitaan ne neljä, joten mihinkään sen suurempaan iloitsemiseen ja riemujuhlaan ei ole vielä aihetta. Nyt vain pitää jatkaa samaa loputonta ja hyvää duunia sekä taistella vielä entistä kovemmin.

Tilanne olisi Flyersin kannata erittäin hyvä jos Habs-penkin takana olisi joku viime kausilta ja vuosilta tuttu "kesäharjoittelija", jolloin sormi voisi mennäkkin suuhun tai sitten sinne toiseen päähän. Nyt siellä on kuitenkin kokenut ja paljon kaikenlaista nähnyt Martin, joten usko Habsin ryhtiliikkeeseen ja sisuuntumiseen on täällä päässä aika kova. Lisäksi joukkue on jo näissäkin poffeissa osoittanut, että takaiskut osataan kääntää voitoksi, joten Flyersin leirissä ei todellakaan ole varaa pienimuotoiseenkaan hyvänolontunteeseen sillä muuten ollaan toisen matsin jälkeen samanlaisessa tilanteessa, mutta vain sillä erotuksella että Habs on se joka on raiskannut vastustajansa. Tämän öisen jälkeen luulisi Habs leirissä olevan melkoinen näyttämisen halu "että hei ei me nyt sentään näin huonoja olla" -mentaliteetilla, joten Flyersin pitää tulla seuraavaan kohtaamiseen vähintään yhtä hyvin ja mieluusti jopa paremminkin.

Flyers kuitenkin antoi myrskyvaroituksen osaamisestaan ja otti sen ensimmäisen kiinnityksen kohti lordi Stanleyn pyttyä. Tästä on hyvä jatkaa, mutta matka on vielä pitkä.

edit. Niin mainitaan nyt vielä että Gagne osui jälleen... Lisäksi Hartnellkin jatkoi maalitehtailuaan ja Coburn puolestaan teki uransa ensimmäisen playoff-maalin. Onnittelut siis siitä Braydonille.

 

[Hyttynen]

Olipa aikamoinen alku ottelusarjaan. Flyers antoi myrskyvaroituksen ja samalla näytti pitkää nenää kaikille epäilijöilleen. Habsien pelätty hyökkäys nollattiin täysin ja pelätty Halak ja Habs-puolustus murrettiin aika totaalisesti. Flyersin kannalta ehkä paras mahdollinen aloitus koko sarjaan.

Mutta kuten Eager tuossa jo mainitsi, niin tämä oli vasta yksi peli ja vielä olisi ainakin kolme jäljellä. Varmasti seuraavassa pelissä tulee vastaan järkevämpi Habs. Tässä pelissä tuntui, että heillä oli alussa samanlaista ylilatautumista kuin mitä Flyersillä oli Bruins-sarjan game 7:ssä. Laviolette ja Flyers silloin pystyi kääntämään tuon ylilatauksen ja nousta voittoon, mutta tällä kertaa Habs ei tuohon pystynyt.

Seuraavakin olisi Flyersin kyllä kotiedun nimissä voitettava, mutta se näissä raiskaus-voitoissa on aina ongelmana, että sieltä voi hyvinkin tulla todella sisuuntunut vastustaja seuraavaan otteluun. Tiukka, loppuhetkien voitto voi hyvinkin demoralisoida, mutta tällainen tappio on helpompi kääntää omaksi energiaksi.

Kaksi päivää on pitkä aika odottaa seuraavaa peliä, ei millään malttaisi...

 

[Jay79]

Mitäs tänne nyt taas lisäilemään kun Eager, Hyttynen ja M@thieu pistäneet jo varsin kattavan kuvauksen matsista, kiitos herroille siitä. Se on kyllä melko varmaa että Montreal ei tule ottamaan enää noin rumilla lukemilla noin selvästi turpaan, nyt ei ole varaa leijumiseen ja toivotaan että Lavi saa kaverit pysymään maan pinnalla, kyllähän se pitää myöntää että nannaahan tollanen peli on fanille mutta siinä piilee juuri nuo vaarat mitää täälläkin käyty läpi, ei Montreal todellakaan ole noin surkea eikä Halak tuurilla pelannut niin hyvin että Caps ja Penguins tippuivat. Homma vasta alussa ja eiköhän seuraavassa matsissa ole aika sisuuntunut Habs vastassa.
Kyllä alkaa pikkuhiljaa olla sellanen tunne että se hinta mikä annettiin Prongerista ei niin pahalta tunnu, tiedä missä oltaisiin ilman kaverin panosta ja kokemusta, tietysti siellä muutkin pelanneet varsin hyvin mutta kyllä siinä on suurimpia syitä Phillyn menestykseen. Leighton jatkaa vielä ainakin facepalmin antamista, kuka helvetti ois uskonut että kaveri vetelee nollapeliä pudotuspeleissä tässä vaiheessa kautta, voin ihan suosiolla myöntää että en minä, koko jengi tietysti pelannut edessä hyvin eikä Leighton ihan älyttömään tulitukseen ja urotekoihin vielä joutunut verrattuna vaikka vastuksen kassariin, silti tollasessa paikassa tollasella kokemuksella kaveri tekee aikamoista tulosta. Toivotaan että koko jengin vire ja Leightonin pää kestää. GO FLYERS!

e. Hyttynen nappas hyvän sigun itselleen:)

 

[#_6]

Hyttynen nappas hyvän sigun itselleen:)

Onko tuo Lavioletten lainaus mahdollisesti Game 7:n aikalisältä tilanteessa 3-0?

Jos on, olisi vaan hauska nähdä tilastoja, kuinka monta kertaa valmentajat ovat tuota hokeneet, ja kuinka minimaalisen pieni prosentti onnistumisia on saatu. Aika tyhjää sanahelinää nimittäin. We're going to win this hockey game. Mistä sinä sen tiedät?

Kyllä Aimo Nivaska tiesi paremmin.

 

[tomageeni]

Jees, rumat numerot tuli ensimmäisestä pelistä. En kuitenkaan usko että Philly jatkossa pääsee näin helpolla. Tämä oli varmaan ihan hyvä herätys Montrealille, ettei pelit ole ohi, vaikka kaksi kovaa on jo kaadettu.

Täytyy muistaa että myös sekä Pittsburghia että Washingtonia vastaan Halakille tuli yksi huono peli, jonka aikana hänet vaihdettiin maalilta pois. Molemmissa sarjoissa Halak kokosi hyvin itsensä ja laittoi tämän heikon pelin jälkeen portit kiinni. Toivotaan, että tämä toistuisi. Washington-sarjassa Price sai aloittaa Halakin romahdusta seuranneen pelin ja siinäkin meni omiin ihan liikaa, jonka jälkeen Halak palasi aloittavaksi maalivahdiksi. Pens-sarjassa sen sijaan Martin heitti Halakin maalille heti seuraavassa pelissä epäonnistumisen jälkeen, jossa tuli taas tutut 38/39 torjuntaa.

Sen sijaan tuo Phillyn karvauspeli oli myrkkyä Montrealin puolustukselle, tässä Markov olisi nyt iso apu. Mutta näillä on mentävä, toivottavasti Martin keksii lääkkeet tuohon pelin avaukseen ja viisikkopuolustus toimii jatkossa normaaliin tapaan.

Montreal tulee kyllä tarvitsemaan ns. "secondary-scoringia" tässä sarjassa enemmän, sillä Gionta ja Cammalleri eivät taatusti pääse yhtä vapaasti tykittämään maaleja kuin tähän saakka.

 

[Jesterhead]

Onko tuo Lavioletten lainaus mahdollisesti Game 7:n aikalisältä tilanteessa 3-0?

Tais olla peli tuossa vaiheessa 3-1 Bruissille kun Lavi tuon kertoi toimittajalle, tuossa vaiheessa taiettiin pelata toista erää.

 

[#_6]

Tais olla peli tuossa vaiheessa 3-1 Bruissille kun Lavi tuon kertoi toimittajalle, tuossa vaiheessa taiettiin pelata toista erää.

Siinä tapauksessa voitte unohtaa edellisen.