Tunnelmat ovat vieläkin aika korkealla ja aivan päällimmäisenä on ylpeys tuosta porukasta. Tämä voitto otettiin nimenomaan joukkueena. Arkkivihollisen voittaminen on aina makeaa, mutta parastahan tässä on, että nöyryytys viimeistellään vihollisen kotikentällä.
Kovyn 1-3-maali sulki arkun kannen. Tuon maalin jälkeen Wells Fargo -areenan yleisökään ei uskonut kotijoukkueen nousuun eikä se tyrmistykseltään pystynyt edes kannustamaan omiaan vielä viimeiseen puristukseen.
Tuskin kukaan uskoi ennen sarjan alkua, että Devils dominoi näin vahvasti ja pyyhkäisee Flyersin viidessä ottelussa tieltään. Vasta kolmannen ottelun jälkeen alkoi näyttää siltä, että Devils on vahvoilla. Jälkikäteen arvioituna neljäs ottelu ratkaisi koko sarjan. Tuossa pelissä Devils painoi kolmannen kerran peräkkäin pelin Flyersin alueelle. Jatkuva puolustuskannalla oleminen turhautti Flyersin ja tämä turhautuminen sai huipennuksensa Giroux'n hömöiltyä itsensä ulos sarjan ratkaisevasta pelistä. Viidennessä pelissä Flyersilta puuttui juuri hänen kaltaisensa dynamo. Giroux'n ollessa jäällä voi tapahtua milloin tahansa ja tietoisuus tästä ruokkii myös muun joukkueen itseluottamusta.
Viides peli ei enää ollut Devilsin yksipuolista dominointia. Flyers sai hyvän alun otteluun, kun Maxime Talbot runttasi maalinedusruuhkasta johtomaalin. Tuolloin näytti siltä, että Flyers tulee kovaa ja Devils joutuu ottamaan iskuja vastaan. Sitten tapahtui jotain sellaista, mitä Devils joutui todistamaan Panthersia vastaan - Se sai kaksi nopeaa maalia ja mukana oli myös onnea. Salvadorin tasoitus pomppi sisään Simmondsin mailasta ja Brizgalovin lahjan jälkeen peli olikin 1-2.
Pari sanaa ottelun ratkaisusta. Bryzgalovin oikosulku, joka johti Clarksonin 1-2-maaliin, oli tietysti kipeä ja lamauttava suonenisku, mutta mielestäni ottelu ei ratkennut tähän. Tietysti tämä helpotti suunnattomasti Devilsin pelaamista, kun sen ei tarvinnut pelata takaa-ajoasemassa. Flyersilla oli kuitenkin riittämiin aikaa ja tilaisuuksia punnertaa vielä rinnalle, mutta sillä ei ollut onneakaan mukana. Toisaalta Devils myös puolusti hyvin ja ennen kaikkea ei sortunut jäähyilyyn, jolla Flyers sotki taas omaa pelaamistaan. Devils rankaisikin James van Riemsdykin urpoilusta. Kovaltshukin upea ylivoimamaali kolmannen erän alussa latisti Flyersin loputkin toiveet loppukiristä ja dramaattisesta voitosta.
Ryan Carter sai maksaa tuosta kiekkokepposestaan kolmannessa erässä, kun Briere sohaisi mailallaan häntä vatsaan pelin ulkopuolella. Todella raukkamaista käyttäytymistä "mr. Playoffsilta". Tässäkin kohtauksessa tiivistyi koko sarjan kuva pienoiskoossa: Flyers koettaa saada pienillä koiruuksilla Devilsin pelaajia lämpenemään ja torikokouksiin, mutta Devilsin pelaajat poistuvat naureskellen paikalta. Tämä alleviivaa myös sitä, miten vähin eväin Flyers lopulta oli sarjassa liikkeellä.
Devils ei selvinnyt kolhuitta viimeisestä ottelusta. Zac Rinaldon taklauksen seurauksena Zubrusilla on puujalka ja pää edeltä laitaan rysähtänyt Zidlicky kärsii jostain määrittelemättömästä vammasta, jonka vuoksi hän ei pelannut enää kolmannessa erässä. Ei olisi yllätys, jos hänen niskansa olisi retkahtanut tilanteessa. Valitettava juttu, mutta Zidlicky meni kumartumaan juuri ennen kuin Simmonds tuli taklaamaan. Molemmilla on onneksi tovi aikaa parannella vaivojaan ennen konferenssifinaaleja.
Myös Flyersilla oli silminnähden tuskaisia pelaajia, siis loukkaantumisten tähden. James van Riemsdykin vaisuutta selittää Hockey night in Canadan pätkä, jossa JVR esitteli kevään muotia ja käveli mittatilauspuku yllään ja sandaali vasemmassa jalassaan kohti hallia.
Sitten vielä lyhyt yhteenveto sarjasta, jos kohta oleelliset asiat on jo sanottu moneen kertaan.
Devils onnistui tärkeimmässä tehtävässään eli Giroux'n ja Brieren johtaman hyökkäyksen pimentämisessä. Puolustuskannalle joutuminen ei sopinut Flyersin pirtaan, sillä joukkue oli mielessään kai valmistautunut pelkästään hyökkäämään neljän ketjun voimin, vai kostautuiko liika itsevarmuus, jota avausottelun voitto ruokki.
Pete DeBoer oli joukkueineen tehnyt kotiläksynsä ja löytänyt yksinkertaisen reseptin, jolla Flyersin suunnitelmat tehdään tyhjiksi: Ei päästetä vastustajaa hyökkäämään. Devilsin avainpelaajien rinnalle parrasvaloihin nousivatkin Zubrus, Ponikarovski, Bernier ja Carter, joiden hellittämätön työ palkittiin myös maaleilla ja ennen kaikkea koko sarjan voitolla. Varsinkin Brieren ketju oli vaikeuksissa omalla alueella ja sen peliä leimasi myös haluttomuus antautua kaksinkamppailuihin omassa päässä. Pohjakosketus nähtiin jo toisessa pelissä, jossa Briere katsoo sujuvasti sivusta Zajacin pistäessä kiekon verkkoon ja lukemiksi 1-3. Moiteosaston erityismaininta kuuluu Jaromir Jagrille, joka tyytyi kaartelemaan ja välttelemään käsien likaamista. Siinä olisi konkarilla ollut paikka niin sanotusti inspiroida nuorta porukkaa, kun Schennin, Couturierin, Readin ja muiden nuorukaisten lapsuuden idoli olisi vanhoilla päivillään vielä alkanut todella vääntää. Olettaen, ettei Jagrilla nyt ole mitään vammaa, joka olisi haitannut pelaamista.
Tästä aasinsiltaa pitkin sarjan ratkaisseeseen tekijään: Työmoraaliin. Devilsin tähdet tekivät likaista työtä, jonka tekemisestä Flyersin avainpelaajat puhuivat.
Tässä on myös jäänyt vähälle huomiolle se, että Devilsiltä löytyi ratkaisuvoimaa laajalta rintamalta ja joukkue sai vaihteeksi tehoja myös puolustukseltaan. Panthers-sarjassa maalinteko lepäsi tyystin hyökkääjien harteilla, mutta nyt Zidlicky, Larsson ja Salvador iskivät tärkeitä maaleja ja ruokkivat hyökkääjiä syötöillään. Paras hyökkäysketju oli Sykora-Henrique-Zubrus, joka teki hyvät tehot ja oli Devilsin ketjuista se, joka työnteollaan todella pääsi Flyersin ihon alle.
Devils oli myös vahvempi henkisellä puolella. Se piti kiinni pelisuunnitelmastaan eikä sortunut hyvänolon tunteeseen. Flyersin tiedettiin myös yrittävän pikkusikailulla saavan Devilsin pois raiteiltaan ja lipsumaan omasta pelisuunnitelmastaan. Punamustat olivat ilmeisesti käyneet zen-pikakurssin eikä joukkue ottanut yhtään kuritonta jäähyä kostoista tai torikokouksista. Zubrusin telomisen kostamatta jättäminen oli myös kaukonäköisyyttä. Devils sai kostonsa viemällä sarjan nimiinsä.
Sarjan kolme tähteä
Devils
*** Dainius Zubrus
Pete DeBoerin pelitapaa on ylistetty aiheesta, mutta kunniaa on jaettava siihen osoitteeseen, joka tuota pelitapaa toteuttaa. Mielestäni Dainius Zubrus oli koko sarjan paras pelaaja ja hän sopii kuin valettu DeBoerin systeemiin. Hänessä ruumiillistuivat voitontahto, työmoraali ja hermojenhallinta, joiden kautta Devils otti yliotteen Flyersista. Zubes pelasi kovaa, tinkimättömästi ja pääsi niin syvälle vastustajien ihon alle, että turhautuminen purkautui erilaisina telomisyrityksinä häntä kohtaan.
** Travis Zajac
Perusteet ovat pitkälti samat kuin yllä. Zajac hallitsi aloituksia ja kaksinkamppailuja ja hänen työpanoksensa oli ratkaisevassa osassa, kun Devils pakotti Flyersin puolustuskannalle.
* Bryce Salvador
Konkaripakki osoitti arvonsa tässä sarjassa. Sal otti suuren roolin takalinjoilla ja näytti avujaan myös kiekollisessa pelaamisessa. Sal avasi peliä varmasti ja sai palkinnoksi myös mukavat tehot 2+1. Tärkeintä oli kuitenkin hänen työnsä Flyers-hyökkääjien paimentamisessa Brodeurin maalin läheisyydessä.
Flyers
*** Ilja Brizgalov
On sääli, että venäläisen otteita arvioidaan tuon viidennen pelin voittomaaliksi jääneen emämunauksen kautta. Tosiasiassa Bryz oli kuitenkin niitä harvoja oranssinuttuja, joiden työpanos oli vaadittavalla tasolla. Varsinkin neljännessä ottelussa hän meinasi ryöstää koko homman Flyersille ja olisi ryöstänytkin, jos kenttäpelaajat olisivat saaneet tehoja aikaan.
** Brayden Schenn
Nuorukainen ei vielä noussut muiden yläpuolelle, mutta kaikki merkit viittaavat siihen, että Schenn tekee vielä mainetekoja pudotuspeleissä. Tuollainen pelkäämätön asenne yhdistettynä haluun antaa ja ottaa iskuja tuottivat jo tässä sarjassa tulosta.
* Braydon Coburn
Ennen sarjaa kankeaksi arvioimani Coburn osoittautui todelliseksi työhevoseksi, joka ei anna tuumaakaan periksi. Pelasi paljon, kovaa ja ennen kaikkea puhtaasti (mitä nyt tuo yksi headbutt Ponikarovskia kohtaan jäi viheltämättä). Coburnkin väsyi sarjan edetessä kovan taakkansa alla.
Muuta pientä:
- Claude Giroux'lle hatunnosto siitä, että hän tuli kättelemään Devils-pelaajat sarjan päätteeksi.
- Niin kävi, että avausmaalin tehnyt joukkue hävisi kaikki ottelut tässä sarjassa.
- Flyers ei saanut viimeisessä pelissä alun jälkeen tukea kotiyleisöltään, joka heitti hanskat tiskiin Clarksonin 1-2-maalin jälkeen. Lie ollut motivoivaa pelata täyden, mutta hiljaisen tuvan edessä.
Kiitos vielä kaikille ketjuun kirjoittaneille ajatustenvaihdosta. Flyersin kannattajien ei ole syytä painaa päitään pensaaseen, vaikka kausi päättyi valtavaan pettymykseen. Kuten Iggy totesi, Flyers on rajusti uusiutunut, nuori joukkue ja sen parhaat vuodet ovat edessäpäin. Ajan kuluessa asiat ovat saaneet oikeat mittasuhteet ja kaudesta jää varmasti käteen kosolti hyviä muistoja ja kokemuksia. Flyers olisi tietyllä tapaa kaivannut Prongerin tapaista isähahmoa johtamaan joukkuetta, mutta tällaisten kasvukipujen kautta ne uudet johtajat kouliintuvat.