Philadelphia Flyers 2013–2014

[HokejGirl]

Odottelin tuossa, jos joku uutta kautta alkaisi vähän pohjustamaan, eikä tarvitsisi aukaista enää oksennusrefleksin-aiheuttavaa keskustelua "Philadelphia Flyers 2012-1013". Vituttaa vieläkin niin pahasti, että tekee mieli kääntää katse suoraan seuraavan kauteen ja aloittaa alusta. Pahoittelut etukäteen mahdollisista asiavirheistä ja pikkutytön kirjoittamasta aloituksesta, jossa tulee ehkä liikaa oma mielipide esille ja tulee tunteella vedettyä, mutta lukekaa, ketä kiinnostaa.


SOPIMUS JATKUU:


Maalivahdit

Ilya Bryzgalov (19/20, $5,666,667)

2011-12 kauden heikkoon peliin verrattuna peli parantui huimasti ja välillä pystyi jopa kannattelemaan joukkuetta lähes yksin. Maagisia torjuntoja monena iltana ja itseluottamus kasvoi. Väsymys alkoi varmasti painamaan ja sopivasti muun joukkueen parantaessa Ilya otti imurin käyttöön. Bryz näytti, että osaa pelata ja voi tarvittaessa olla viimeinen pala Stanley Cupin voittoon. Toisaalta taas epätasaisuus on huolestuttavaa. Buy out or not. Onneksi en ole se ihminen, joka joutuu tästä päättämään. Ei Bryzin pitäminen hyvältä kuulosta, mutta kenen muunkaan pää Flyersissa kestäisi sen paremmin? Siinäpä vasta pulma.

Steve Mason (13/14, $1,500,000)

Tällainen kaveri tarttui Columbuksesta Homerin haaviin. Edellisen kuukauden aikana on päässyt näyttämään, mikä on miehiään ja positiivinen kuva ehdottomasti jäänyt. Toivottavasti ei ensi kautta ykkösenä aloita (Bryzin mahdollinen buy out), vaan saisi ilman paineita (onko se Phillyssä edes mahdollista?) kakkosmaalivahdin roolissa totutella uuteen joukkueeseen vielä ja kehittyä rauhassa. Ehkä vielä joku päivä voi olla huippumaalivahti, joka vie Flyersin loppuun asti voittamaan sen kannun. Eihän tässä vaiheessa kannata vielä kattoon hyppiä, mutta "everything is possible".


Puolustajat

Marc-André Bourdon (13/14, $612,500)

Loukkaantumisia ollut, enkä tarkalleen tiedä, mikä nykyinen kunto on. Eihän tuo sopimus ainakaan palkkakattoa pahasti rasita ja ne matsit, mitä on päässyt ylempänä pelailemaan 2011-12 kaudella ovat sujuneet ihan mallikkaasti (tehoja tosin vain 4+3, 45g). Tyhmiä jäähyjä välillä ja kokemattomuus näkyy, mutta ikääkin vasta tuolloin oli 22 vuotta.

Braydon Coburn (15/16, $4,500,000)

Ollut monipuolinen ja varma puolustaja. Joissain matseissa välillä tapahtui ihan ihmeellisiä virheitä, mutta menköön se tuon muutenkin epämääräisen kauden piikkiin.

Bruno Gervais (13/14, $825,000)

Yllätti menneellä kaudella ja palkan ollessa tuo mitä on, niin ihan hyvin 6/7 puolustajana toimisi, miksei vaikka kakkospakkiparissakin ensi kaudella. Kiekollisena ihan jees, muttei oikein muuta ole jäänyt mieleen.

Nicklas Grossmann (15/16, $3,500,000)

Reilu vuosi sitten kummasteltiin, mitä se Homer taas on mennyt hankkimaan. Ja kappas vaan, kun loukkaantumiset ovat pakkiosastoa vaivanneet, niin varmaa peliä on löytynyt, eikä oikeastaan mitään moitittavaa. Kokoa löytyy, blokkailee kiekkoja maalin edessä ja puolustajien tilanteen ollessa lievästi sanottuna heikko, niin tällaisia kavereita sinne kaivataan.

Matt Konan (14/15, $925,000)

Kaksi matsia pääsi ylhäällä pelailemaan (ilman tehoja), mutta tuskin tulevalla kaudella kovin montaa peliä, jos ei kaikki pakit ajaudu jälleen yhtä aikaa sairastuvalle. Todennäköisesti siis Eagerin AHL-raporteista voi lueskella lisää.

Andreas Lilja (14/15, $737,500)

Välillä peli näytti jopa ihan siedettävältä, vaikka hitaus vaivaakin. 38 täyttää heinäkuussa ja NHL-sopimuksesta huolimatta ilmeisesti suuntana Rögle Ruotsissa (?).

Andrej Meszaros (13/14, $4,000,000)

Ahh... Nyt päästiinkin tähän ongelmakohtaan. En käsitä, miten joku pelaaja voi olla aina loukkaantuneena. Terveenä ollessa on osoittanut olevansa erinomainen pakki, mutta siitä huolimatta, eiköhän tätä ole nyt tarpeeksi katseltu. Niin ja päälle vielä ne ihmeelliset tunaroinnit tänä talvena/keväänä. Kauppatavaraa?

Luke Schenn (15/16, $3,600,000)

Muutama matsi meni alkukaudesta oranssia katsellessa, mutta sen jälkeen ei virheitä ole paljoa tullut. Fyysinen puolustaja, jollaista haettiin ja sitä saatiin. Puolustaa omia ja hanskatkin tippui pariin kertaan. Ehdottomasti lisää samanlaista peliä ja vielä kehitystäkin odotettavissa. Kyllä kelpaa.

Kimmo Timonen (13/14, $6,000,000)

Kaikki Kimmon tuntee. Raudankova pelaaja, jota ei voi kun ihailla ja arvostaa. Tuo joukkueelle tärkeää kokemusta ja ehdoton ykköspuolustaja tällä hetkellä. Ikä alkaa vaan painamaan ja ensi kausi taitaa olla Timoselle viimeinen (ainakin sen suuntaista on puhunut) NHL:ssä ja nyt se kannu käteen, kiitos. Varmasti ansaittu.

+
Chris Pronger (16/17, $4,921,429), joka ei suostu vieläkään virallisesti päättämään NHL-uraansa.


Jatkuu -->

 

[HokejGirl]

Hyökkääjät

Jason Akeson (13/14, $900,000)

Viikonloppuna teki debyytin änäriin ja ei neljää minuuttia pelikello ehtinyt näyttää, kun Akeson päätti saman tien tehdä ensimmäisen maalinkin. Pienikokoinen, mutta kyllä tästäkin voi vielä kehittyä jotain. AHL:n puolella pelejä alle ja jos alkaa sujumaan, niin kyllä NHL:ssäkin kykenee pelaamaan.

Danny Brière (14/15, $6,500,000)

Juuri ennen kauden alkua Saksassa kävi käden telomassa ja sitä paranteli jonkun matsin. Jäälle päästyä ei tehoja syntynyt, vaan jatkoi surffailua, joka oli varmaan Berliinissä tuottanut maalejakin. Noh, eipä onnistunut NHL:ssä. Tällä hetkellä on Danny Boyn huikea play-off vire kaukana. Saisi sitä runkosarjassakin pelata, mutta ei sitten, jos ei kelpaa. Ennen siirtotakarajaa ei suostunut lähtemään mihinkään, mutta kesällä taitaa juttu olla toinen. Buy out, jos ei muuten ala kamoja pakkaamaan, sillä ei tuollaista peliä kauan katsella ja samalla makseta parista maalista 6,5 milj./kausi. Ihme, on jossei Homer heitä pihalle.

Sean Couturier (13/14, $1,375,000)

Uskomatonta, että jätkällä on ikää vasta 20 vuotta. Täysin valmis ensi kaudeksi, vaikka lyötäisiin suoraan kakkosen keskelle. Monipuolista peliä, kokoa löytyy ja vielä, jos ensi kaudella löytyy muutaman pisteen verran enemmän tehoja, niin ei voi valittaa.

Claude Giroux (13/14, $3,750,000)

Alkukaudesta otti ehkä hieman liikaa paineita C:n takia, mutta kevättä kohden alkoi Roon jalat ja kädet käydä tuttuun malliin. Ei mitään hätää. Oli vain liian aikaisin liikaa vastuuta ja Jagrin puuttuminen viereltä varmasti vaikutti. Jatkosopimusta vain käteen mahd. nopeasti, luulisi ainakin haluavan jatkaa Phillyssä.

Scott Hartnell (18/19, $4,750,000)

Koko kauden Hartsyn peli takkuili pahasti. Sitten viimeisen kahden viikon aikana moppipään tukka selvisi ja ihan vittuillakseen omille faneille, teki vielä hattutempunkin. En usko, että ensi kaudella samanlaista alavireistä suorittamasta. Kun Roo pääsee vauhtiin, niin kaveri seuraa perässä. Jos ei ykkösessä peli toimi, niin kokeilla vaikka Couturierin laitaan tms. Kyllä tämä on edelleen sama pelaaja, joka teki toissa kaudella 37!!+30=67. YV:llä vaan maalin eteen ja räkämaaleja tekemään, niin hyvä tulee.

Scott Laughton (? $1,137,500)

OHL:ssä 23+33=56 (49g), AHL:ssä 1+2 (6g) ja NHL:ssä viisi peliä (ilman tehoja). Vajaan vuoden takainen ykköskierroksen varaus. Jos syksyllä vaikuttaa harjoitusleireillä valmiilta, kokeilisin laittaa neloskenttään NHL:ään. Jos taas ei pelit lähde sujumaan, niin AHL:ään vielä kasvamaan ja kehittymään.

Tye McGinn (13/14, $775,000)

Pääsi pelaamaan 18 peliä Flyersin paidassa tehoin 3+2. Energinen ja mukava nuori kaveri, joka tuo vauhtia jäälle. Roon ja Voracekin kanssa pelasi jonkun matsin ykkösessä. Siinäpä voisi olla tulevaisuuden hyökkäyskolmikko. Noh, katsellaan vielä, missä pelaa ensi kauden ja miten. Tykästyin tähän kaveriin ja toivon, että saisi paikan vakikokoonpanoon.

Matt Read (13/14, $900,000)

Roon, Hartsyn ja Danny Boyn rämpiessä mudassa Read otti ensimmäisten viikkojen aikana tammi-helmikuussa mukavasti vastuuta ja tehojakin syntyi. Jossain vaiheessa peli muuttui näkymättömämmäksi, eikä kiekko löytänyt enää tietänsä vastustajan maaliin. Ikää kuitenkin jo kesällä 27, joten ei kai se toissa kausi voinut olla vain tuuria. Aika näyttää.

Zac Rinaldo (14/15, $750,000)

Flyersin parhaiten roolinsa täyttänyt hyökkääjä menneellä kaudella. Tuo energiaa jäälle, taklaa, hakkaa, puolustaa omia ja vielä maalejakin onnistui jokusen tekemään. Ei parempaa jyrää voi kuvitella. Nuori on vielä tämäkin pelaaja, joten kehitystä varmaan vielä luvassa. Jatkosopimuksen teki joku aika sitten, lämmittää mieltä, kun tietää, että edes joku on vielä räyhimässä tulevaisuudessakin oransseilla.

Jay Rosehill (14/15, $675,000)

Kesken kauden tuli Flyersiin, lähinnä Sestiton korvikkeeksi. Tappelee paljon, välillä liikaakin, mutta ihan menee tuolla nelosessa ainakin välillä. Tällekin lyötiin jatkopahvin Rinaldon kanssa samoihin aikoihin.

Brayden Schenn (13/14, $3,110,000)

Pelasi osan kaudesta laidassa, mutta keskushyökkääjä Brayden on ja siinä sen paikka kuulu ollakin. Ihan ok kausi. Vähän sama juttu, kun Readilla. Ensin väläytteli alkukaudesta ja pinnoja tuli tasaiseen tahtiin, mutta sitten hiljakseen katosi tuo vire. Odotan, että saisi enemmän vastuuta ja täyttäisi sen roolin, mikä annetaan, vaikka nuorelta ei liikaa saisi pyytää.

Wayne Simmonds (18/19, $3,975,000)

Ei kehuttavaa, eikä valitettavaa. Pirteämpää peliä kaipaisin, ajoittain jopa huomaamaton jäällä.

Maxime Talbot (15/16, $1,750,000)

Ensin ei peli kulkenut, eikä Talbottia edes muistanut olevan joukkueessa. Sitten jossain napsahti ja peli parani huomattavasti, jonka myötä maaleja alkoi syntyä. Ja sitten napsahti toisen kerran, kun jalka murtui. Jatkakoon täsmälleen siitä, mihin Capitalsia vastaan jäi, niin kaikki hyvin.

Jakub Voracek (15/16, $4,250,000)

Teki viimein sen kuuluisan läpimurron NHL:ään ja pelasi ykkösessä lähes koko kauden. Isokokoinen, vahva pelaaja, joka ei enää sähälle maalin ohi ratkaisevalla hetkellä, vaan tekee niitä häkkejä ilta toisensa jälkeen. Rakastan. Joka dollarin arvoinen, mitä miehelle maksetaan.


SOPIMUS PÄÄTTYY: (edellisen kauden palkka)


Kurtis Foster ($950,000)

Heippa, ei tuu ikävä.

Erik Gustafsson ($900,000)

Kaikkien puolustajien ajautuessa yhtä aikaa loukkaantuneiden listalle, nuori ruotsalainen otti vastuuta. Gus kasvoi ja kehittyi lähes silmissä. Ehdottomasti jatkoa käteen ja tulevalle kaudelle kolmospariin.

Oliver Lauridsen ($650,000)

Tanskalainen kaveri, josta en paljoa ennen ollut kuullutkaan. Nyt pidän valtavasti. Kova lämäri, fyysinen ja monipuolinen pelaaja, jolla varaa vielä kehittyä. Tätäkään kultakimpaletta ei pidä päästää menemään. Näkisin mielelläni vaikka vakikokoonpanossa ensi kaudella, mutta jos saa jatkaa, niin osoite todennäköisesti vielä AHL.

Kent Huskins ($750,000)

Ensin vaikutti ihan ookoolta, sitten ei oikein miltään. Eipä tätäkään ikävä tule, jos/kun ei jatkoa tarjota.

Brandon Manning ($900,000)

Loppukaudesta kävi neljä matsia kokeilemassa Flyersin paidassa. Ei mitään pahoja virheitä, mutta ei häikäissytkään. Voihan tästäkin kehittyä vielä jotain. En valita, vaikka jatkaisi.

Matt Walker ($1,700,000)

Aika tuntematon pelaaja, joka pelasi pari peliä NHL:ssä. AHL:llään, jos saa jatkoa.

Ruslan Fedotenko ($1,750,000)

Juuri teki päätöksen ja lähtee KHL:ään seuraavaksi kolmeksi kaudeksi.

Simon Gagné ($3,500,000)

Ei ole enää ihan sama kaveri, joka oli Flyersista lähtiessä, mutta edelleen kova peluri. Vähän hintaa alaspäin ja jos miehellä haluja, niin mielellään näkisin tulevina vuosinakin Phillyssä.

Adam Hall ($650,000)

Ihan hyvin paikkaili loukkaantumisia (Talbotia vissiin lähinnä). Ei Hallinkaan peli silmiä hivele. Eiköhän Flyersiin löydy parempiakin konkareita.

Mike Knuble ($750,000)

Turha. Ihan ok, mutta ei kiitos.

Jody Shelley ($1,100,000)

Ihan sama oikeastaan. Itse en ole koskaan Shelleylle lämmennyt, mutta joukkuettahan tässä mietitään, joten voi vaikka jatkaakin Philadelphiassa.


Valmennuksen osalta Holmgren ilmoitti jokunen päivä sitten, että Lavi jatkaa. Jos ei nyt synny tuloksia, niin eiköhän sitten lennä pihalle. Kunnollista maalivahtivalmentajaa kaipaisin.
Draftista saatiin ensimmäiselle kierroksella 11th pick. Puolustajan luulisi olevan jahdissa. Ristolainen tai Zadorov. Omaan silmään Nikita Zadorov sopisi Flyersiin, mutta katsotaan, mitä johto päättää. Tai, jos ei Nitcushkinia ole tuohon mennessä varattu, niin mielellään Tselyabinskin pelejä katselleena kelpaisi.
Kesän kaupoilta ykköspuolustajan, muutamaa vanhempaa kokenutta kaveria hyökkäykseen ja maalivahti, mikäli Bryz ostetaan ulos. Mielenkiinnolla, innolla ja kauhulla Homerin päätöksiä odotan.

Heitetäämpä vielä ketjuveikkauksia:

Hartnell/Giroux/Voracek
Simmonds/Couturier/X
McGinn/Schenn/X/Talbot
Gagne/Laughton/Talbot/Rinaldo

+Rosehill

"Pronger"/Schenn
Timonen/Coburn
Gustafsson/Grossmann

+Lauridsen, Gervais, Bourdon

Bryz/X
Mason

edit: Niin ja Jagr takasi. Sitä tää joukkue kaipaa.
edit2: Jay79 laitteli oikeat palkat, kun Elitessä ei ollut vielä päivitetty tietoja, kiitos korjauksesta.

 

[Jay79]

Osui muutama väärä caphit silmään, oikeat liksat herroilla Mason $1,500,000, Coburn $4,500,000, Konan $925,000(bonarit mukana), Timonen $6,000,000, Hartnell $4,750,000, Rinaldo $750,000, Rosehill $675,000, Simmonds $3,975,000. Liljan soppari loppui tähän kauteen eikä hänellä tosiaan ole ensi kaudeksi voimassa olevaa sopparia Phillyn kanssa, tervemenoa Ruotsiin.

Tosiaan kausi on paketissa ja vähän tuntuu omituiselta että Flyers ei poffi kiekkoa pelaa, mutta ihmeen vähän loppujen lopuksi päähän ottaa, ehkä sitä kauden mittaan alkoi tottua ajatukseen että suvanto vuosi menossa. Brieren päivät ovat varmaan Flyers paidassa ohi, caphitin pienentyminen oikeastaan tuntuu jo pakottavan siihen. Itse en usko että Bryzin sopimusta vielä ostetaan ulos, luulen että herrat katselevat vielä kauden miten Mason esiintyy sekä pärjää ennen kuin alkavat ottamaan älytöntä riskiä että mentäisiin pelkällä Masonilla ensi kauteen ja sitten kaveri sulaisikin totaalisesti eikä toista peleihin pystyvää vahtia olisi. Bryz/Mason kaksikko herättää paljon enemmän luottamusta ensi kautta ajatellen kuin tänä vuonna Bryz/Leighton.

Gustafsson, Lauridsen, Manning sekä Gagne jatko sopimuksiin, tietysti Gagnelle tulee väkisinkin liksan alennus, Simon ilmeisesti itse puhellut että valmis olisi tulemaan vastaan neuvotteluissa ja että kotiinpaluu on ollut mieluisa, tietysti ammattimiehet osaavat sanoa oikeat sanat mutta luottoa löytyy että Gagne jatkaisi Flyers nutussa, näin toivon. Katsellaan miten homma lähteen käyntiin ensi kaudella Lavin kanssa, jos sama yskiminen jatkuu on varmasti kengän kuva melko nopeasti Peterin takamuksissa. Draftiin palailen itsekkin lähempänä, pakkiahan toi jengi tarvitsee, varsinkin sellaista joka pystyisi siihen todelliseen kiekolliseen rooliin tulevaisuudessa. Tietysti Homer saattaa lähteä sen kiekollisen pakin metsästykseen treidin kautta, katsellaan taas mielenkiinnolla mitä tapahtuu. Kiitokset HokejGirl uuden ketjun avauksesta.

 

[wunderveba]

Sokeasti luottaisin Masoniin vähintäänkin tandem-vahtina tuleviksi kausiksi. Jollain kaupalla tai draftaamalla aisapari hänelle ja Bryzgalov sekä Briere ulosostetuksi tahi kaupatuksi, niin avot. Capissa ainakin olisi sitten tilaa.

Onhan se nyt aivan järjetöntä, mikä capspace on kiinni Bryzissä ja DB:ssä. Yli 12 miljoonaa kahteen noin epävarmaan pelaajaan!

 

[Caney]

Nopeasti tulevasta draftista...

Phillynkin sivuilta löytyvässä Mock Draftissahan Phillylle lyötiin Ristolaista tuolle 11. varausnumerolle. Perusteluina Prongerin paikkaaja tuleviksi vuosiksi, eli kokoa ja johtajuutta moneksi vuodeksi eteenpäin. Itse en ihan Ristolaista haluaisi, mutta pakkia kyllä. Tämän lisäksi vielä, en vain jostain syystä näe Ristolaista edes 5 vuoden päästä minkään NHL-seuran TOP4-pakkina. Hyviä ehdokkaita tuohon Ristolaisen lisäksi ovat mm. Nikita Zadorov, Ryan Pulock, Darnell Nurse ja Shea Theodore. Seth Joneshan olisi se ykkönen tietysti tuohon rooliin, mutta kotiseudun Avshan tuon Jonesin nappaa.

Voisi melkein sanoa, että olen pettynyt, jos Flyers ei varaa puolustajaa. Drafti on laaja ja hyviä hyökkääjiä on tarjolla, mutta niin on puolustajiakin, ja tällä kertaa sieltä pitäisi varata se franchise-pakki, jolle pedataan varmasti omaa paikkaa pelaavasta kokoonpanosta, pelaajasta riippuen tietysti aikavälillä ensi syksy - 2-3 seuraavaa vuotta. Mitään maalitykkiä tyyliin Drouin sieltä ei ole tuolla numerolla tulossa, mikäli hyökkääjää/laituria lähtevät hakemaan. Sentteriosasto on valmis seuraavalle ~5 kaudelle, joten sinnekkään ei olisi enää mitään järkeä hommata mitään junnua, ellei Phillyn tyylistä Frédérik Gauthieriä siellä vielä ole tarjolla.

Myöhemmin tulee jonkinlaista pakettia viime kaudesta, varmaan sitten tähän uuteen ketjuun, kun kerran on jo avattu.

(linkit eliteprospects)

 

[Jyyd]

Claude Giroux #28 tribute (HD) - YouTube Siinä videota, joskus tullut tehtyä..

 

[Coots]

Nopeasti jotain omia ajatuksia tulevasta.

Gustafssonille, Lauridsenille ja Manningille voisivat sorvata jatkosopimukset. Ja mikäli Gagne suostuu palkan alennukseen, niin miksipä ei vaikka vuoden pahvia hänelle.

Meszaros on ainakin omissa papereissani kauppatavaraa. Tuntuu, että ukko on kokoajan sairastuvalla ja terveenä ollessaan en vain näe käyttöä hänelle. Brieren kohdalla vähän sama homma. Nämä herrat pois ja cap spaceen tulisi reilut 10milj. tilaa (jolla saisi sen laitahyökkääjän hommattua). Bryzgalov saa jatkaa ja luultavasti vastuu jakautuu tasaisemmin, kun Mason hankittiin kakkosveskaksi. Pelasi ainakin hyvin viimekauden lopun ja pystyy tarvittaessa aloittamaan pelit jos Mr. Universellä ei mene homma ihan putkeen.

Tulevasta draftista samoja mietteitä Caneyn kanssa. Pulockia toivoisin ehkä eniten ja Zadoroviin olisin myöskin tyytyväinen. Nurse menee luutavasti jo ennen Phillyn vuoroa, mutta mikäli on vapaana vielä silloin niin miksipä ei. Ristolainen sitten se viimeinen vaihtoehto.

 

[Hyttynen]

Sitten seurasi vuodatus ja avautuminen...

Viime aikoina on alkanut mieltä valtaamaan tunne siitä, että Flyers-organisaatio on kokonaisuutena jämähtänyt nyt pahasti ongelmallisille raiteilleen. Ja ongelmina eivät ole pelkästään pelaajat tai valmentajat eikä edes suoranainen joukkueenjohto (GM Homer ja kumppanit) vaan erityisesti organisaation johto. Totta, näitä on vaikea arvella, kun ei ole todellisuutta näkemässä, mutta jokin tässä organisaatiossa vaan mättää ja jotain asioita on sieltä täältä haisteltavissa.

Mitä nämä ongelmat suoranaisesti ovat?

Pelaajien sitoutuminen on vakava organisaatiota vaivaava ongelma. Ja samalla ongelmana on myös se, että organisaatio ei sitoudu pelaajiinsa. Jatkuvuus ja pitkäjänteisyys puuttuu. Tämä on mielestäni selkeä ongelma, joka johtuu organisaation johdosta. Yläportaasta aiheutetaan jatkuvasti menestyspaineita joukkueen johdon päälle, jolloin näille tulee yritys edes näennäisesti yrittää parantaa joukkuettaan, pitkäjänteisyyden kustannuksella. Ja kun pelaajat näkevät, että organisaatio on enemmän ja vähemmän sekaisin yrittäessään rakentaa voittavaa joukkuetta, ei heille tule muuta tarvetta sitoutua kuin suuri palkka. Ja siksi myös maksetaan ylihintaa.

Organisaation sitoutumiseen liittyy myös se, että Flyers on liian helposti luopunut nuoresta pelaajasta, jolla on ollut kasvukipuja. Monta hyvää pelaajaa on lähtenyt lähes tai kokonaan ilmaiseksi, kun valmentaja tai joku muu ei ole enää kyseistä pelaajaa jaksanut katsella (esimerkkeinä vaikka Patrick Sharp ja Dennis Seidenberg). Pitkäjänteisyys puuttuu.

Identiteetin puuttuminen on myös Se Suuri Ongelma, Kyllähän aina saarnataan Broad Street Bullies-identiteettiä, mutta eipä se oikein todellisuuteen ole realisoitunut. Eikä se edes ole oikea pelitapaidentiteetti, vaan vain jonkinlaista uhoamista ja esittämistä. Nykyinen Lavioletten pelitapa on jonkinlainen aggressiivinen koohotus, eikä siitä oikein tule sellaista identiteetiä, jota kaivattaisiin. Varsinkin kun tietää, että kun seuraava valmentaja joskus tulee, niin kaikki menee ihan varmasti uusiksi. Broad Street Bullies tunnettiin aikanaan fyysisenä ja raakana joukkueena, mutta kyllä heidän identiteettiin kuului myös hyvin vahva puolustaminen joukkueena. Tämä puuttuu täysin nykyajasta.

Sitoutumiseen ja identiteettiin mielestäni liittyy pelaajien kurittomuus, sekä kentällä että kentän ulkopuolella. Kentällä pelaajien suoritukset ailahtelevat liikaa ja pelitapaa ei suoriteta haluttuun tapaan. Ongelmana voi tietenkin olla se, että pelitapa on vain liian monimutkainen liian yksinkertaisille pelaajille. Toisaalta kentän ulkopuolella Flyers-pelaajat eivät ole antaneet itsestään hirveän ammattimaista kuvaa. Mike Richards ja Old Town Gang aikoinaan erityisesti olivat kovasti linssin alla näissä asioissa ja onhan tuosta Giroux'stakin ollut samanlaisia viitteitä. Ok, nuoria poikiahan nämä ovat ja radalle pitää päästä, mutta jotenkin nämä asiat pitäisi hallita paremmin.

Tätä ongelmaa lisää se, että Flyers-organisaatio on turhan armelias pelaajien kentän ulkopuolisessa elämässä ollakseen todellinen huipputason ammattilaisurheilun organisaatio. Organisaatiosta on puhuttu golf-klubina eikä työpaikkana. Pelaajille annetaan liikaa vapautta mennä siellä radalla ja riehua miten haluavat, eikä heille tällaisesta touhusta tule mitään kunnollisia seurauksia. Tämä pahentaa pelaajien kurittomuus ongelmaa. Tämä erityisesti on tietenkin hyvin hankala asia nykypäivänä ja vaatisi pelaajilta oikeaa asennetta.

Enemmän joukkueenjohdon puolelle kuuluva ongelma on huono scouttaus. Asennepuoli pitäisi saada selvitettyä jo tässä vaiheessa. Tietenkin tämä on todellisessa elämässä varsin hankalaa. Noin yleisesti Flyersin scouttausta on pidetty vähintään kohtalaisena ja on totta, että 1. kierroksella on löytynyt hyviä hyökkääjiä. Mutta kokonaisuutena scouttaus ei ole löytänyt niitä tarvittavia osia (puolustajat ja maalivahdit) ja turhan usein Flyers-hankinnat ovat osoittautuneet jossain määrin hankaliksi tai he eivät vaan muuten ole tulleet toimeen organisaation muun henkilökunnan kanssa.

Mikä olisi ratkaisuna näihin? Nämä ovat todella vaikeita asioita ja ovat suorassa yhteydessä organisaation toiminta- ja johtamiskulttuuriin. Tällaisia asioita on hyvin vaikea muuttaa yhdellä iskulla. Johtajien vaihtaminen olisi tietenkin se yksi tapa ja mielestäni Ed Sniderin ulostaminen organisaatiosta olisi se ensimmäinen askel. Ed-setä on ollut tärkeä osa Flyersia ihan alusta asti, mutta hänen aikansa on mennyt jo aikoja sitten. Nyt hän on mielestäni vain asioita häiritsevä dinosaurus. Kaikki vaan odottavat hänen eläköitymistä tai jotain ikävämpää. Ja kun Snider on saatu ulos, pitäisi koko muukin organisaatio pitäisi tuulettaa hyvin ankaralla puhurilla. Kaikki vanhat juopot pihalle ja ammattilaisia tilalle.

Ja ihan turhaahan tämä mesoaminen on, mutta aina saa unelmoida.

 

[Lord Nikon]

Tämän saitin ollessa vähän hiljaisempi olen enemmän pitäytynyt tuossa HFBoardsin fantasia maailmassa. Sielläkin joskus ihan hyviä ideoita ja juttuja kyllä löytyy, niinkuin nyttenkin. Keskusteluissa yhtenä fiksuimmista treidi ehdoituksissa koko palstan mielestä on esille tullut Phillyn ja Dallasin välinen treidi jossa Dallasiin liikkuisi Couturier ja toisen kierroksen varausvuoro tämän vuoden draftiin. Philadelppiaan muuttaisi Alex Goligoski sekä ensimmäisen kierroksen varausoikeus tämän kesän draftissa.

Treidin jälkeen siis Phillyllä olisi kesän draftiin 10. sekä 11. varaus vuoro ja se kauan kaivattu kiekollinen puolustaja.

Itse voisin jopa tuon treidin tehdä vaikka tuossa menetettäisiin Couturier.Mites tuo muille uppoaisi ?

 

[Caney]

Tämän saitin ollessa vähän hiljaisempi olen enemmän pitäytynyt tuossa HFBoardsin fantasia maailmassa. Sielläkin joskus ihan hyviä ideoita ja juttuja kyllä löytyy, niinkuin nyttenkin. Keskusteluissa yhtenä fiksuimmista treidi ehdoituksissa koko palstan mielestä on esille tullut Phillyn ja Dallasin välinen treidi jossa Dallasiin liikkuisi Couturier ja toisen kierroksen varausvuoro tämän vuoden draftiin. Philadelppiaan muuttaisi Alex Goligoski sekä ensimmäisen kierroksen varausoikeus tämän kesän draftissa.

Treidin jälkeen siis Phillyllä olisi kesän draftiin 10. sekä 11. varaus vuoro ja se kauan kaivattu kiekollinen puolustaja.

Itse voisin jopa tuon treidin tehdä vaikka tuossa menetettäisiin Couturier.Mites tuo muille uppoaisi ?

Ihan kelpo ajatus, mutta... EI. Hyttynen kirjoitti tuossa lähes täydellisen avautumisviestin juurikin koskien tuota kärsimättömyyttä ja johtoportaan hätäisyyttä. Couturier voi olla kultakimpale, on sitä jo nyt, mutta vielä arvokkaampi, mitä on tällä hetkellä. Oikeasti, Couts täyttää 21 vuotta tämän vuoden joulukuussa. Okei, kaksi ykkösvarausta ja Goligoski kuulostaa kieltämättä ihan jees-kaupalta, mutta onko Goligoski nyt se Prongerin/Timosen korvaaja sanotaan nyt vaikka kymmeneksi vuodeksi. Mielestäni Sharp, Richards ja Carter ihan esimerkkeinä kertovat Phillyn kauppojen pätevyyttä. Annetaan omia nuoria pelaajia pois, jotka pelaavat jos ei vielä prime time -iässään, niin junnuvuosiaan pois. Tästä pari vuotta eteenpäin ja kas kummaa, mitä osia nämä miehet ovat olleet Stanley Cupin voittaneissa joukkueissa? Voisin heittää lähes varmana, että Couts pelaa Cuppia tavoittelevassa Flyersissä 3-5 vuoden sisällä, kun ollaan rauhassa odotettu hyvää. Kaikki murtuu taas, kun heitetään tämän tasoinen kaveri pois ja kas kummaa, Couturier saa nimensä Stanley Cuppiin kun ikämittarissa on se 25 ikävuotta.

Giroux-Schenn-Couturier-Talbot -nelikosta pitää nyt pitää kiinni, se on pakko lyödä lukkoon. Talbotille näen käyttöä, sillä on kokenut kaveri ja ikäkään ei vielä mikään peikko ole, niin mikä ettei? Schenn ja Couturier... näistä ei tarvitsekaan selittää enää, sillä luulen, että pointtini esim. Coutsista edellä tuli jo esille. Giroux on taas Giroux, tätä kaveria ei voi kaupata pois.

Hyttyseltä hyvää pohdintaa, avautuminen on sallittua! Eikä tuo todellakaan mitään tuulesta temmattua paskaa ole. Kauheat paineet tosin on isketty junnujen harteille, ja kokeineimpina pelaajina ovat Timonen, Briere, Talbot ja Hartnell. Tuonne se Prongerin korvaaja (mieluiten nyt perkele draftin kautta?!) ja odotellaan.. Runko pidettävä nyt koossa muutama vuosi, sillä Phillyssä muhii tällä hetkellä todella potentiaalinen joukkue. Nyt kesällä se Jvr/Jagrin korvaaja ja annetaan poikien näyttää. Draftista se puolustuksen kärkinimi nyt sinne ja kesällä tuon em. toivotun kaupan kanssa muutama (2-3) vahva nimi tuonne (Gagne?+"sniper"+"uusi Briere?"). Jotain tälläistä. Ja ai niin, Bryzin viimeinen tilaisuus Philadelphiassa on kausi 13-14. Ulosostot tulevat takuulla käyttöön Brieren ja Bryzin kanssa, mikäli taso ei nouse sille edes hyväksyttävälle tasolle.

 

[nixon74]

Ihan sallittua ja todentuntuista avautumista Hyttyseltä. Samanlaisia juttuja on pohdittu tässä pitkin surullista Flyers-kevättä. Olen Caneyn tavoin jyrkästi sitä mieltä ettei Couturierista nyt luovuta. Sentteriosaston syvyys on se millä sitä menestystä pitää hakea ja sitä yleensä tuleekin mikäli palaset loksahtavat kohdalleen. 2-5 vuoden päästä sentterinelikko G-Schenn-Couts-Talbot voi olla yksi liigan kovimmista mikäli se Flyersissa pysyy. Voi tosin vaikeaa olla pitää tuota nelikkoa kasassa mikäli Schenn ja Couturier lunastavat potentiaalinsa ja siten muhkeamman palkkapussin. Poikien asenteesta en sen tarkemmin tiedä, mutta voi olla ettei muutaman vuoden päästä huvita enää pelata kolmosen keskellä ilman yv-aikaa kun taso riittäisi ylemmäksikin.

Puhutaan kuitenkin joukkueesta joka 3 vuotta sitten pelasi Stanley Cupin finaaleja. Tämän jälkeen melkein jokainen tärkeä palanen siitä joukkueesta on tavalla tai toisella ulostunut rosterista. Briere on nyt viimeisimpänä lähdön kynnyksellä. Gagne toki teki paluun, mutta aivan eri miehenä kuin 3 vuotta sitten. Vähän turhan radikaalisti on joukkuetta yritetty tuon kevään jälkeen rakentaa ja se nimenomainen pitkäjänteisyys on puuttunut. Mennyt on mennyttä ja katseet on suunnattava tulevaisuuteen. Schennin ja Couturierin lisäksi mielestäni kortti Gustafsson pitäisi katsoa huolella loppuun. Mies pelasi hyvät MM-kisat kun pääsi isoon rooliin ja voi ehdottomasti jo ensi kaudella olla se puuttuva mattcarle Flyersin puolustuksesta. Luottoa pitäisi antaa ja esimerkiksi Schennin viereen pelailemaan niin eiköhän siitä hyvä tule. Olihan loppukausi Flyersissa nytkin loistava.

Nyt onkin organisaatiolla paikka osoittaa sitä kuuluisaa pitkäjänteisyyttä pitämällä housut jalassa kesän markkinoilla. Kun organisaatio sitoutuu pelaajiin, ehkä myös pelaajat ajan kanssa sitoutuvat organisaatioon. Sillä tavoin voisi myös olla mahdollista luoda sitä joukkueen omaa identiteettiä joka tuntuu olleen hukassa pari viime vuotta. Varsin sekavaa on ollut organisaation touhu viime vuosina ja kuten palstallakin on paljon puhuttu, on Homerin touhu ollut melko holtitonta treidien suhteen. Nyt olisi myös pitänyt ottaa muna käteen ja ulostaa Lavi tehtävästään sen uuden identiteetin hakemiseksi, niin paljon kuin se allekirjoittanuttakin olisi kirpaissut. Tämän lisäksi, mikäli nyt pamautetaan se treidi jossa esim. Couturier treidataan johonkin "ihanhyvä"-tason Goligoskiin niin kyllä romahtaa se viimeinenkin luotto tuon johtoportaan toimintaan. Fakta on se, että joukkue tarvitsisi kiekollista taitoa alakertaan, mutta johtoportaan on ainakin yritettävä kaikkensa sen eteen, ettei Couturieria tai Schenniä uhrattaisi mahdollisissa treideissä. Bisnes on bisnestä, mutta jollain tavalla pitäisi myös pystyä osoittamaan sitä sitoutumista omiin pelaajiin ja sitä kautta lähteä rakentamaan omaa identiteettiä.

 

[JTX]

En nyt lyttäisi Flyersin draftimenestystä. Puolustajien ja maalivahtien draftaaminen ensimmäisellä kierroksella on perinteisesti melko riskialtista hommaa. Lähtökohdan draftissa pitäisi olla BPA, joka yleensä on hyökkääjä. Jos BPA on puolustaja niin tietenkin hänet kannattaa draftata. Melko optimistista on kuitenkin toivoa kesällä draftatusta pakista ensi kaudeksi pelastajaa. Useimmat pakit kypsyvät hitaasti, jos edes kypsyvät. Joskus harvoin top3:ssa on sitten joku idioottivarma puolustajavalinta. Sattuneesta syystä Flyers vaan draftaa melko harvoin top3:ssa.

Couturier-fanina olen jyrkästi sitä mieltä, että Golikoski-kauppa ei saa toteutua. Jälkimmäisen upside lienee jo nähty. Couturierin näkisin semmoisena Toews-litenä parhaimmillaan.

 

[~KarKaus~]

Kyllä tässä fanitkin tuntuu välillä olevan kärsimättömiä ja myönnän että itsekin olen innostunut välillä siirtohuhuista joissa esim. Couturieria tai B.Schenniä ollaan oltu viemässä johonkin huikeeseen pakkiin. Asiahan on kuitenkin niin että nämä kaksi hemmoa täytyy olla ehdottomasti koskemattomia.
Olen odottanut että Flyers gurut kertois mielipiteensä Laughtonista ja Cousinsista. Varsinkin Cousins on itselleni aika tuntematon tapaus vaikka seurasinkin kaverin hyvää kautta. Tosin vaan kyttäämällä piste tehtailua.

Tässä Flyers pelureiden tilastoja mömmöm-kisoista. Ottelut,maalit,syötöt,yhteensä,jäähyt ja plusmiinus

Gusse 10 1+1=2 2pim +7
Lauridsen 7 0+0=0 6pim 0
Schenn 7 1+1=2 27 pim +4
Giroux 8 3+5=8 12 pim +4
Read 8 1+2=3 2pim 0
Simmonds 8 1+0=1 2pim 0
Voracek 8 1+6=7 2pim -4
Bryz 4 2.2 .901


Draftia odotellessa :P

 

[Hyttynen]

En nyt lyttäisi Flyersin draftimenestystä. Puolustajien ja maalivahtien draftaaminen ensimmäisellä kierroksella on perinteisesti melko riskialtista hommaa. Lähtökohdan draftissa pitäisi olla BPA, joka yleensä on hyökkääjä. Jos BPA on puolustaja niin tietenkin hänet kannattaa draftata. Melko optimistista on kuitenkin toivoa kesällä draftatusta pakista ensi kaudeksi pelastajaa. Useimmat pakit kypsyvät hitaasti, jos edes kypsyvät. Joskus harvoin top3:ssa on sitten joku idioottivarma puolustajavalinta. Sattuneesta syystä Flyers vaan draftaa melko harvoin top3:ssa.

Niin no, kuten sanoin, niin kyllä Flyers löytää 1. kierroksella niitä hyökkääjiä. Ja olet kyllä oikeassa, että puolustajaa ja maalivahtia on hankala löytää, mutta kyllä muut ovat niitä löytäneet. Flyers ei vaan löydä, ei ole löytänyt vuosikymmeniin...

Linkki hockeydb:hen Flyersin draftaushistoriaan

Näyttääkö tuo listaus hyvältä? Hyökkääjiä on löytynyt, mutta pakkeja puuttuu. Jos katsotaan vaikka vuosina 1993-2003 2. kierroksella tai sen jälkeen varattuja NHL:ssa yli 100 peliä pelanneita Flyersin draftaamia maalivahteja ja pakkeja, niin löytyy seuraavat:
1993 D Janne Niinimaa, 741 GP
1994 G Johan Hedberg, 373 GP (ei yhtään peliä Flyersissa)
1998 G Antero Niittymäki, 234 GP
2000 G Roman Cechmanek, 212 GP
2001 D Dennis Seidenberg, 581 GP
2003 D Alexandre Picard, 253 GP

Ja näistäkin oikeastaan Seidenberg, Niinimaa ja Cechmanek ovat tai ovat olleet huipulla. Seidenbergin menettäminen tuntuu tällä hetkellä kaikkein pahiten.

2003 jälkeenkään ei ole ainakaan vielä kukaan Flyersin maalivahti- tai puolustajavaraus murtautunut NHL:n huippuihin.

Ja sen yhden kerran kun Flyers on varannut maalivahdin 1. kierroksella, on se vahti ollut Maxime Ouellet, jonka kanssa (onneksi?) kävi miten kävi. Pakeissa sentään on ollut hieman tasokkaampaa draftaustoimintaa.


Mutta scouttauksesta puhuttaessa pitää huomioida myös vapaana agentteina hankittavat junioriliiga- ja yliopistopelaajat. Näiden arvioinnissa on ollut havaittavissa pientä parannusta ja Matt Read sekä Gustafsson ovat olleet hyviä löytöjä sieltä puolen viime vuosien aikana. Huomioiden sen, että "floppiriski" on tässä joukossa suurempi, niin osumaprosentti on ollut ihan siedettävä.

 

[JTX]

Anthony SanFilippo, niitä harvoja hyviä Flyers-kirjoittajia Phillyn mediassa, kirjoittaakin aiheesta juuri sopivasti melko syväluotaavan jutun: DEFENDING THE PHILOSOPHY - Philadelphia Flyers - News

Niin, ei tuo 1993-2003 lista kyllä hääviltä näytä. Minulla on se käsitys, että Flyers on kuitenkin ihan keskitasoa pakkien draftaamisessa. Toisaalta ei tilanteeseen tyytyminen ole mikään hyvä asia.

Ja mitä tulee aiempaan kritiikkiin Snyderia kohtaan, niin allekirjoitan sen. Pahimpana ongelmana Snyderin "kaverien" pitäminen päättävissä elimissä. Homerkin toki näihin kuuluu, mutta hänen toimintaansa olen ihan kohtuullisen tyytyväinen.

 

[Hyttynen]

Anthony SanFilippo, niitä harvoja hyviä Flyers-kirjoittajia Phillyn mediassa, kirjoittaakin aiheesta juuri sopivasti melko syväluotaavan jutun: DEFENDING THE PHILOSOPHY - Philadelphia Flyers - News

Ihan hyvä artikkeli ja sen kommenteissa on ihan hyvää argumentointia SanFilippon ajatuksia vastaan. Flyersin ongelmana vaikuttaa olevan juuri tämä pitkäjänteisyyden puute. On helpompaa draftata "varma" hyökkääjä, kuin puolustaja, jonka kehittymiseen joudutaan oikeasti panostamaan.

Ja onhan Flyers varannut puolustajia 1. kierroksella, mutta mitäs heille onkaan käynyt? Viimeisimmät (Pitkänen ja Sbisa) molemmat treidattiin. Sbisan treidauksessa vaihdettiin nuoruutta eliittitaitoon tavallaan ihan hyvin, mutta Pitkäsen lähdössä oli mielestäni enemmän kyse siitä, että hänen kehittymiseen joko ei uskottu tai siihen ei haluttu enää panostaa. Jälkikäteen katsoen Pitkänen olisi juuri sellainen puolustaja, jota Flyers tällä hetkellä kaipaisi.

 

[JTX]

Ihan hyvä artikkeli ja sen kommenteissa on ihan hyvää argumentointia SanFilippon ajatuksia vastaan. Flyersin ongelmana vaikuttaa olevan juuri tämä pitkäjänteisyyden puute. On helpompaa draftata "varma" hyökkääjä, kuin puolustaja, jonka kehittymiseen joudutaan oikeasti panostamaan.

Ja onhan Flyers varannut puolustajia 1. kierroksella, mutta mitäs heille onkaan käynyt? Viimeisimmät (Pitkänen ja Sbisa) molemmat treidattiin. Sbisan treidauksessa vaihdettiin nuoruutta eliittitaitoon tavallaan ihan hyvin, mutta Pitkäsen lähdössä oli mielestäni enemmän kyse siitä, että hänen kehittymiseen joko ei uskottu tai siihen ei haluttu enää panostaa. Jälkikäteen katsoen Pitkänen olisi juuri sellainen puolustaja, jota Flyers tällä hetkellä kaipaisi.

Juu, samaa mieltä. Tämä "win now!"-mentaliteetti lienee Sniderilta peräisin. Ei riitä kärsivällisyyttä. Ensi kauden suhteen draftista ei valitettavasti apua saada.

 

[Eager]

Sain vihdoista viimein Phantoms-arviot pakettiin, joten tässäpä niitä.

Joukkueen kausi ei eronnut sen suuremmin aiemmistakaan Glens Fallsissa vietetyistä vuosista vaan varsin nuori ja kokematon nippu jäi jälleen pudotuspelien ulkopuolelle sijoittuen lopulta itäisen konferenssin jumboksi. Suurin ongelma löytyi viimeistelyn saralta, jota ei auttanut työsulun päättyminenkään.

Pelaajien tilastot näkee vaikkapa täältä: http://www.hockeydb.com/ihdb/stats/leagues/seasons/teams/0054182013.html

Maalivahdit:

Brian Boucher

Tammikuussa organisaatioon palannut Boosh oli ihan ok. Ei loistanut, mutta tasainen varmaa ja luotettavaa touhua kuten veteraanimaalivahdilta on lupa odottaa. Täytti tonttinsa, muttei noussut missään vaiheessa sen suuremmaksi muuriksi. Sopimus on katkolla ja saapa nähdä minne miehen tie vie?

Cal Heeter

Heeter pelasi nousujohteisen kauden. Syyspuolisko meni vielä enemmän tai vähemmän hakiessa ja jäikin kokeneemman Munroen varjoon. Lopulta yösulun päättymisen ja Boucherin saapumisen myötä katsoivat parhaaksi lähettää Heeterin hakemaan pelejä ja vauhtia ECHL:n Trentonista, mikä olikin säännöllisen peliajan myötä tälle lopulta loistava juttu. Veteraanikaksikon vaivojen myötä pääsi loppukaudesta takaisin ja pelasi kauden parasta peliään. Ei tässä ole mitään ihmeellistä, mutta voihan tuo ajan myötä kasvaa luotettavaksi NHL back-uppiksi. Sopimus jatkuu ja tulevalla kaudella olisi ainakin tällä erää edessä selvä ykkösen rooli Phantomseissa.

Scott Munroe

Rutinoituneena AHL-veteraanina Munroe tarjosi aikalailla sitä mitä odottaa sopi. Ei loistanut, muttei pettänytkään. Nappasi syksyllä sen ykkösen paikan Hovisen ja Heeterin nenien edestä. Kevät puolisko oli vähän heikompi ja pientä vaivaakin mahtui mukaan. Sopimus on katkolla ja ei ole mitenkään sen akuutimpi tapaus.

------

Myös Michael Leighton ehti käydä pyörähtämässä parin pelin ajan Phantomseissa.

Yhteenveto:

Maalivahtiosasto ei pettänyt, muttei tuosta kolmikosta noussut sellaista voittoja säännöllisesti ryöstävää selkärankaakaan, jonka vahvat otteet olisivat paikanneet hyökkäyksen nuhaisuutta. Ensi kaudelle kolmikosta jatkaa varmuudella Heeter, jota kirittämään hankkivat alkukuusta tulevan kauden kattavalla AHL-sopimuksella Niagaran yliopistossa hyvän kauden pelanneen Carsen Chubakin (Philly.com). Chabakista en tiedä tuota artikkelia ja tilastoja suurempaa, mutta pienehköltä (180 cm) veskarilta löytyy ilmeisesti sitä atleettisuutta ja nopeutta jonkin verran. Hankkinevat vielä sen kolmannenkin kaverin syvyyttä tuomaan.


Puolustus:

Mark Alt

Alt oli ihan positiivinen ilmestys sen mitä loppukaudesta tätä näin, mukava yhdistelmä kokoa, liikettä ja kiekollisuutta. Ei mikään säihkyvä kiekollinen pakki, mutta lätkä tottelee miestä. Sijoittui ja luki tilanteita myös mallikkaasti ja ylipäätään vaikutti sellaiselta perusfiksulta ja peliä ymmärtävältä tapaukselta. Sen suurempia ei lyhyen pätkän perusteella parane sanoa, mutta olisihan tuo voinut varmaan huonomminkin sujua.

Marc-Andre Bourdon

Bourdonin kautta vaivasivat taas kerran erinäiset vaivat ja lopulta vuoden vaihteen aikoihin tullut aivotärähdys piti sivussa koko loppu kauden. Taisi olla jo ammattilaisuran kolmas vakavampi aivotärähdys, joten tuskinpa ura kovin kauaa enää jatkuu. Sopimusta olisi vielä vuosi jäljellä, mutta katsoo nyt pelaako enää pelin peliä. Ihan kiva ja monipuolinen pakkihan tuo terveenä olisi, mutta minkäs tuolle mahtaa.

Jeff Dimmen

Sai try-outin päätteeksi AHL-sopimuksen Phantomseilta oltuaan edellisellä kaudella mukana Norfolkin Calder Cupin vieneessä joukkueessa. Ei noussut missään välissä kautta sen suurempaan rooliin, mutta täytti varmaankin sen odotusarvonsa hoitaen syvyysroolinsa vähintään tyydyttävästi. Ei mikään sen säihkyvämpi, mutta hyvä ja monipuolinen yleispakki AHL-tason syvyysrooliin. Mikäli eivät parempia syvyysvaihtoehtoja löydä eikä tämäkään saa sen erityisempiä tarjouksia muualta, niin ajaisi asiansa varmasti ensi kaudellakin.

Cullen Eddy

Eddy jatkoi fyysistä peruspelaamistaan. Sai viime kesänä Flyersilta AHL-sopimuksen jatkeeksi kaksisuuntaisen paperin, jonka taustalla oli varmaan toive ja ajatus kehityksen jatkumisesta ja pelaamisen monipuolistumista, jotta NHL voisi tulla mahdollisemmaksi. Ihan tätä ei kuitenkaan nähty vaan Eddy olisi jäämässä AHL-tason fyysiseksi stay-at-home pakiksi, joka puolustaa joukkuetovereitaan hanakasti. Mukava pelaaja, jollaisia tarvitaan AHL-puolustukseen, mutta ei sen enempää. Sopimus jatkuu.

Erik Gustafsson

Terry Murrayn saapuminen Phantomsien ruoriin saattoi olla Gustafssonin uran kannalta todella tärkeä asia. Kiekollisesti tälle ei enää suurempaa kehitysvaraa ollut AHL:ssä, mutta saivat Murrayn kanssa työstettyä nuoren ruotsalaisen puolustamista, mikä voi olla se avain pidemmän NHL-uran luomiseen ja nousuun pienestä kiekollisesta pakista pieneksi, mutta luotettavaksi yleispuolustajaksi. Gustafsson on mennyt oikeastaan kausi kaudelta eteenpäin. Ei mitään hirmuisia loikkia, mutta askel askeleelta se NHL-unelman toteutuminen on tullut lähemmäksi. Tulevalla kaudella pitää ottaa se viimeinen harppaus ja vakinaistaa paikka Flyers-puolustuksessa. On RFA, mutta hyvän kevätpuoliskon jälkeen jatkon nyt pitäisi olla selviö.

Blake Kessel

Ei onnistunut murtautumaan syksyllä rosteriin, jonka myötä kausi sujuikin suurimmalta osin Trentonissa. Pelit, jotka lopulta AHL:stä kertyivät olivat lähinnä muiden loukkaantumisten tai Flyers-nostojen seurausta. Näin ollen tätä ei tullut nähtyä määräänsä enempää, mutta vaikutti aikalailla samalta kuin ennenkin. Liike on hyvää ja pelaa mukavan aktiivista kiekollista peliä. Sai loppukaudesta hyvin tehojakin aikaiseksi, muttei ole kuitenkaan mikään sen suurempi tehoilija, jolloin kiekoton pelaaminen korostuu. On ollut aiemmin melkoinen hazardi kiekottomana ja muutaman pelin otannalla tuntui saaneen tuota puolta parannettua, mutta riittääkö se mihinkään on kokonaan toinen juttu. Kokoakin löytyy kohtuullisesti, muttei käytä oikein sitäkään, vaan on turhan pehmeä. Tulevan kesän RFA ja tuskinpa tämän sopimusta ollaan jatkamassa, näytöt eivät ainakaan puhuisi puolestaan. Pelkällä AHL-sopimuksella voisin nähdä Kesselille käyttöä, mutta turha tähän on enää NHL-sopimusta tuhlata. Oli aikanaan Isles-varaus, jota ei kuitenkaan huvittanut solmia sopimusta saarelaisten kanssa, vaan lopetti yliopistouransa kolmannen kautensa jälkeen päätyen näin UFA:ksi ja lopulta Flyersin sopimuspelaajaksi. Eipä tästä loppujen lopuksi suurempaa iloa kertynyt, jos nyt ei tarvitse surkutella hukattua varaustakaan.

Matt Konan

Konanin kausi alkoi vaikeasti kun loukkaantui heti training campillä. Toivuttuaan ei ollut suuremmin asiaa kokoonpanoon vaan tie vei Trentoniin. Nostettiin muiden loukkaantumisten myötä takaisin ja siitä lähtikin mukavan nousujohteinen kaari, joka huipentui pariin NHL-otteluun, joissa ei ollut mitenkään negatiivisesti esillä vaan suoriutui vähintään mallikkaasti. On iso, nätisti liikkuva ja varmaan kiekolliseenkin peliin pystyvä puolustaja. Tuntuisi myös ymmärtävän sijoittumisen ja pelinlukemisen päälle. Otti myös kauden mittaan hyviä harppauksia fyysisessä pelissään, joten mielenkiintoinen tapaus. Mikäli tuo fyysisen pelaamisen kehitys jatkuu, niin tätä voisi sanoa parannelluksi versioksi Brandon Manningistä. On suurempi, älykkäämpi, liikkuu paremmin jne. Katsellaan nyt mitä tuleva kausi tuo tullessaan, mutta kyllähän tässä olisi tältä näkemältä ihan aineksia pidempiaikaiseksi NHL-pakiksi. Ensi kaudella olisi näin ennakkoon edessä suuri rooli Phantomsien puolustuksessa, joten tuohon vastaaminen olisi se seuraava askel tällä tiellä.

Oliver Lauridsen

Lauridsen jatkoi nousujohteista uraansa, mikä huipentui 15 NHL-ottelun pelaamiseen, joissa toteutui aikalailla sama kaari pienoiskoossa. Muistan vielä kun tämän ensimmäisellä AHL-kaudella monet Phantomseja nähneet päivittelivät miten tähänkin oltiin hukattu varausvuoro. Tätä ennen vuorostaan päiviteltiin miten varausvuoro käytettiin keskinkertaiseen yliopistopakkiin. No ensiksi nousi profiilipakiksi yliopistossa, sitten Phantomseissa ja viimeksi pelasikin jo NHL:ssä. Loistava esimerkki tahdon, työmoraalin ja halun merkityksessä pelaajan kehittymisessä. Sitten kun on vielä lähes pari metriä kokoa herättämässä sitä mielenkiintoa ja luomassa aikaa sekä mahdollisuuksia, niin askeleet ovat otettavissa.

Alkukaudesta ihmettelin, miksei Terry Murray peluuttanut ottelusta toiseen omaan silmääni parhaiten suorittanutta puolustajaansa sen enempää. Ne minuutit olivat jotain 4-5 suurimpia Phantoms-pakeista, eikä pelannut edes säännöllisesti alivoimaa, mutta siellä oli ilmeisesti apuvalmentaja Kjell Samuelssonin johdolla työ käynnissä ja pikku hiljaa kauden edetessä rooli sekä minuutit kasvoivat ja lopulta tanskalainen oli ennen NHL-nostoaan Phantomsien ykköspakki ja puolustuksen selkäranka. Ensi syksyn training campillä pystyy toivon mukaan murtautumaan lopullisesti Flyers-puolustukseen, jahka nyt ensiksi solmivat tälle uuden sopimuksen.

Jatkuu...

 

[Eager]

Andreas Lilja

Lilja oli kevät puoliskolle Phantomseille hyvä ja luotettava veteraanivahvistus. Ei ollut enää pelillisesti mikään johtava puolustaja, mutta tästä oli varmasti paljon hyötyä kokeneena johtajana ja esimerkin näyttäjänä nuorille Phantoms-pakeille. Liljasta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta kukapa olisi aikanaan uskonut, että tämä pystyy pitkittämään NHL-uraansa aina kevääseen 2013 asti? Hitaan ja pehmeän vuosi vuodelta vanhenevan ruotsalaisen piti tippua kelkasta jo ajat sitten, tai ainakin näin aikanaan ajattelin. Varmasti se tammikuinen AHL:ään tiputtaminen oli suuri pettymys ja söi miestä, mutta ei antanut tämän näkyä ulospäin vaan pelasi sopimuksensa loppuun hoitaen roolinsa esimerkillisesti, mistä pitää antaa iso kiitos, joukkuepelaaja viimeisen päälle. Uskon Phantomsien kaipaavan tätä ensi kaudella, ellei aukkoa paikata jollain vastaavanlaisella veteraanilla. Flyersillehan tällä ei enää sen suurempaa arvoa ollut, joten vilpittömästi onnea Rögleen.

Brandon Manning

Kausi oli Manningille vaikea eikä tämä onnistunut ottamaan johtavan pakin viittaa harteilleen, mitä toivottiin varmasti niin kannattajien kuin seurajohdonkin puolelta. Loppukaudesta näytti taas ihan ok:lta rajallisessa roolissa Flyers-nutussa, aivan kuten 2011-12 kaudella. Manning on noin käytännössä kiva puolustaja. Liike on hyvää, varma kiekollinen pelaaminen luonnistuu, pelaa mukavan fyysisesti, kokoa on riittävästi, joskaan ei valtavasti jne. Kaikki pelilliset kyvyt sekä ominaisuudet olisivat hyväksi ja monipuoliseksi NHL-syvyyspakiksi. Ongelma on vain, ettei oikein peliäly tahdo riittää, mikäli rooli ja vastuu yhtään kasvavat tai joutuu astumaan sen mukavuusalueensa ulkopuolelle. Ei myöskään tunnu kestävän kovaa painetta ja prässiä, jolloin vaaditaan normaalia nopeampia ratkaisuja vaan pelaaminen menee helposti ihmeelliseksi hätäilyksi ja roiskimiseksi. Pienillä minuuteilla yksinkertaisessa roolissa menettele, mutta sen suurempaan eivät tunnu rahkeet oikein riittävän, edes AHL:ssä. Vuorostaan tuota syvyysroolia ajatellen tietynlainen tasapaksuus voi nousta ongelmaksi. Tällä ei ole Lauridsenin tarjoamia fyysisiä mahdollisuuksia ja ulottuvuutta tai Gustafssonin kiekollisia lahjoja jne. ylipäätään ne selvät vahvuudet uupuvat. Monesti näillä monipuolisilla ja tasapaksuhkoilla pelaajilla se suurin vahvuus löytyy peliälyn puolelta, jolla liimaavat palat yhteen hyväksi kokonaisuudeksi ja luovat komeita NHL-uria, mutta Manningillä ei olisi oikein tätäkään.

Sopimus on siis katkolla ja se on vähän siinä ja tässä kannattaisiko miehelle tehdä jatkoa. Eihän syvyyttä voi olla koskaan liikaa, kuten kuluneella kaudella nähtiin, mutta eipä tästä mitään hirmuista katoaisi. Ja kun tästä nyt tuskin on miksikään Phantomsien puolustuksen liideriksikään. On vain jäämässä vähän väliinputoajaksi. Lauridsen ja Gustafsson ovat nousseet selvästi edelle ja myös tuoreemmat nimet alkavat Konanin ja Altin johdolla koputtelemaan kannoille.

Danny Syvret

Syvret pelasi taas kerran hyvän kauden ja osoitti jälleen kerran olevansa laadukas kiekollinen puolustaja AHL:ään. Sopimus jatkuisi ensi kaudenkin, joten jatkaisi yhtenä puolustuksen tukipilareista. Tälle voisi aivan hyvin rakentaa tulevan kauden aikana jonkin pidemmän AHL-sopimuksen hyvällä palkalla ja luoda näin pysyvyyttä jatkuvin muutosten keskelle.

Yhteenveto:

Puolustuksessa oli näin jälkikäteen arvioiden ehkäpä vähän liikaa kavereita, joilta olisi odotettu ja toivottu sitä tasonnostoa tai eivät erinäisistä syistä pystyneet pelaamaan ehjiä kausia. Sinänsä ihan tasapainoinen nippu, mutta ne selvät johtotähdet uupuivat liian monena iltana. Bourdonin kauden veivät taas kerran loukkaantumiset, joista myös Gustafsson kärsi + nostot NHL:ään. Manning oli aikalailla floppi alusta saakka vaikka pikkaisen kauden edetessä paransikin. Syvret oli tasaisenvarma suorittaja ja Lauridsen selvä petraaja ja nousikin kauden edetessä täyttämään suurempia saappaita, mutta kokonaisuutena siis vähän liiaksi sitä ilmaa. Loput olivat sitten syvyyspakkiosastoa tai ensimmäistä kauttaan pelanneita nuoria, joilta ei voi koskaan odottaa etukäteen mahdottomia. Liljan myötä saivat sentään vähän lisää tasoa ja rutiinia loppukaudeksi. Puolustus ei kuitenkaan ollut missään nimessä se joukkueen akilleenkantapää vaan pystyivät pelaamaan paljon tasaisia ja vähämaalisia otteluita, jotka sitten tehottomuuttaan monesti hävisivät.

Tulevaksi kaudeksi tilanne pysynee aika samana kuin tähänkin asti. Alt&Konan kaksikolta odotetaan roolin kasvattamista siinä missä Lauridsen, Gustafsson eivät toivon mukaan enää Phantomseissa pelaa. Manning jatkon saadessaan voisi tuoda yhden top-4 pakin lisää ja Syvret on toki yksi. Lisäksi sopimuksen alaisina olisivat Eddy sekä pari viime vuotta lähinnä ECHL:ssä pyörinyt Tyler Hostetter, jolla käynnistyisi ELC:n viimeinen vuosi. Voisi olla jo korkea aika nousta vakinaiseksi Phantoms-pakiksi. Liljan lähdettyä olisi toivottavaa, että hankkisivat Syvretin kaveriksi toisen top-4 tasoisen veteraanin, jotta tuo puolustus saisi hieman sitä selkärankaa, johon nojaten nuortenkin on helpompi ottaa niitä harppauksia. Lisäksi sitten tarpeen mukaiset syvyyshaut, kuten viime syksynä try-outille tullut ja lopulta sopimuksen saanut Dimmen. Myös Bourdonilla olisi vuosi sopimustaan jäljellä, mutta tämän varaan ei varmaan enää suurempia lasketa.


Hyökkäys:

Jason Akeson

Akeson lähetettiin training campin päätteeksi Trentoniin, jossa ei ainakaan tilastojen valossa sujunut sen vakuuttavammin. Tuolloin olin heittämässä loputkin toivoni tämän suhteen. Phantomsien maalinteko-ongelmat pakottivat kuitenkin Murrayn nostamaan Akesonin takaisin ja tulosta syntyi välittömästi. Työsulun päätyttyä ja Schenn&Couturier –akselin suunnattua Philadelphiaan oli joukkueelle lähes kaikki kaikessa. Akesonissa on paljon mistä pitää. On taitava ja juonikas pelaaja, joka hahmottaa kenttää ja pelitapahtumia todella hyvin. Aiemmin ongelmana on ollut pienen koon ja heiveröisyyden lisäksi tietynlainen laiskuus ja väliin pitämättömyys. On luottanut liikaa taitoihinsa ja tehojensa tärkeyteen muun pelaamisen jäädessä toisarvoiseen asemaan. En tiedä herättikö tuo Trentonin visiitti vai mitä, mutta olihan Akeson kevät puoliskolla ihan erinäköinen pelaaja mitä ennen sitä. Pelasi huomattavasti uhrautuvammin, fiksummin ja itseään likoon laittaen. Ymmärsi niitä pelin lainalaisuuksia selvästi paremmin. Murray palkitsi tästä ja Akeson nousikin tämän luottomieheksi päästen pelaamaan loppukaudesta jopa alivoimaa. Kirsikkana kakun päällä oli sitten ensimmäinen NHL-ottelu ja maali heti toisessa vaihdossa.

Vaikeapa tämän jatkoa on ennakoida. Mikäli tuo uhrautuvaisuus ja riittävän nöyrä joukkueen edun mukaisesti pelaaminen jatkuu tai entisestään paranee, niin tällä on mahdollisuutensa. Taitavat, nopeat ja älykkäät pelaavat ovat aina kiinnostavia, mikäli vain pelaavat kurinalaisesti ja uhrautuvasti joukkueelleen. Voi olla mahdollinen tulevan kauden yllättäjä tai sitten jäädä sinne ynnä muut osastoon, vaikea sanoa. Pallo olisi juuri nyt aikalailla miehellä itsellään. Akesonin on kuitenkin tehtävä sopivasti tehoja pystyäkseen läpimurtoon NHL:ssä, sillä miksikään fyysiseksi bottom-6 duunariksi tästä ei ole vaikka nyt on monipuolistanutkin pelaamistaan.

Brandon Alderson

Alderson ei loppukauden ATO:llaan näkynyt sen suuremmin tilastoissa, mutta pelasi muutoin varsin mallikasta ja silmääni miellyttänyttä kiekkoa. Hyvät raamit ja huippuluokan liike ovat aina kiinnostava yhdistelmä ja kun tähän lisää vahvan ja selkärangasta tulevan kahdensuunnan pelaamisen, niin aina vain parempi. Alderson ei ole mikään hirmuinen rymistelijä, jolloin tätä puolta tulisi petrata, jotta NHL:n nelosessa pelaaminen luonnistuisi sujuvasti tai vastaavasti tarvitsee onnistumisia maalien merkeissä, jotta soveltuisi vuorostaan top-9 rooliin. Ehdottomasti niitä mielenkiintoisia seurattavia tulevalle kaudelle, jonka roolia on aika vaikea ennakoida. Luulisi kuitenkin olevan tyyppinä Murrayn mieliin, joten kassellaan.

Rob Bordson

Bordson pelasi uransa toistaiseksi parhaan kauden. Onnistui nousemaan nelosen puolustavasta sentteristä hyväksi ja luotettavaksi kahdensuunnan sentteriksi ylempiin ketjuihin. Alkukausi meni vielä lähinnä nelosen keskellä, mutta kapteeni Holmstromin loukkaantuminen sekä työsulun päättyminen veivät Phantomseilta hetkessä top-3 sentterit mennessään, jolloin hyvät neuvot olivat valmennukselle kalliita. Bordson vastasi huutoon onnistuen nostamaan rooliaan ja kehittämään pelaamistaan. Olen yhä edelleen sitä mieltä, että tälle voisi olla käyttöä NHL:kin puolella, mutta näiden nimettömien marginaalipelaajien kohdalla on aina keskeisessä roolissa sen tilaisuuden saaminen, johon useimmiten tarvitaan sitä silkkaa tuuria. Ilman akuuttia sentteripulaa on vaikea nähdä Bordsonin saavan mahdollisuuttaan ainakaan Flyersissa ja voipi olla sama kohtalo muuallakin. En tiedä tämän sopimustilanteesta sen tarkempia, mutta kaipa tuo viime kesänä solmittu AHL-sopimus kattoi vain tämän kauden? Mikäli ei saa houkuttelevampia tarjouksia muualta, niin en pitäisi pahana, että tekisivät tälle useamman vuoden AHL-sopimuksen hyvällä palkalla ja saisivat näin kiinnitettyä rutinoituneemman ja tasonsa jo todistaneen yleissentterin. Ei olisi myöskään mikään huutava vääryys tarjota tälle kaksisuuntaista paperia hyvällä AHL-liksalla Ben Holmstromin tyyliin. Phantomsien menestyksen kannalta olisi vain tärkeä saada näitä kokeneempia profiilipelaajiakin joukkueeseen, joiden taso ei heilahtele nuorempien tavoin, vaikkei näillä emoseuralle suurempaa merkitystä olisikaan.

Jatkuu...

 

[Eager]

Tyler Brown

Brown ei kyennyt nostamaan rooliaan ja tehojaan viime kaudesta vaan jatkoi nelosen energiapelaajana. Hoitaa hommansa tyylikkäästi eikä valitettavaa jää, mutta ei tämä NHL-prospectina ole kovinkaan kummoinen, mikäli ei tehoja suuremmin synny, eikä ole mikään tappelijaan. Tulokassopimusta olisi vielä vuoden verran jäljellä, jonka aikana monipuolistumista ja roolin kasvattamista olisi tapahduttava tai kohtaloksi koitunee roolipelaajan ura AHL:ssä, niin kauan kun mahdollisuuksia riittää.

Nick Cousins

Cousins tuntui tulleen Phantomseihin vähän sellaisin suuremmankin tähden elkein, yrittäen näyttää liian hyvältä kuin lopulta onkaan. Pelasi alkuun huolimatonta ja turhan itsekästä virheiden sävyttämää kiekkoa, mikä ei ilman merkittäviä tehoja tietänyt hyvää, vaan aika pian löysi itsensä nelosesta tappelijoiden välistä opettelemasta pelaamisen lainalaisuuksia. Ehtihän Cousins väläyttämään hyvää pelikäsitystään, taitavia käsiään sekä vastustajille v-mäistä pelaamistaan, mutta kyllähän tällä olisi vielä pidempi tie kuljettavana, mikäli aikoo jonain päivänä Flyersissa pelata. Terry Murray on kuitenkin hyvä kaveri opettamaan tällaista taitavaa ja junnuissa kovia tehoja tehnyttä kaveria monipuolisemmaksi, mikäli vain sitä halua ja ymmärrystä uusien asioiden oppimiselle löytyy. Mikäli ei löydy, niin sahannee ensi kaudella ECHL:n ja katsomon väliä.

Sean Couturier

Couturierista voisi varmaan kopioida tekstin pätkän syyspuoliskon arvioista, sillä ei sen kirjoittamisen jälkeen enää Phantomseissa hirveämmin pelannut. Tämän (ja B. Schennin) menetys näkyi välittömästi joukkueen pelaamisessa ja tuloksissa, eikä varsinkaan maaleja meinannut syntyä niin mistään. Loppukaudesta saivat taas vähän paremmin juonen päästä kiinni uusien vastuunkantajien löydyttyä ja muutaman ATO-pelurin pirteiden otteiden myötä.

Kyle Flanagan

Flanagan oli ehdottomasti positiivinen ja lähimpänä NHL:ää näistä uusista sopimuspelaajista, joita Phantomseissa pelasi loppukaudesta ATO:lla. Yliopistotaustan ja iän puolesta näin piti toki ollakin. Flanaganin pelaamista on hieno seurata, sillä tällä on se harvinaislaatuinen kyky luoda tilanteita ns. tyhjästä ja tehdä pelaamisia, jotka katsellessa ihmettelee spontaanisti "Miten se tuonkin näki?". Tuo on ominaisuus, jota harvemmalta löytyy. Varjo puolena on sitten tuo koko, jota ei liiemmin 175 senttiä enempää ole tällä siunaantunut ja tähän kun yhdistää muutenkin vähän heiveröisen rakenteen, niin asettaahan se epäilemään miehen NHL-mahdollisuuksia. Ei kuitenkaan aristele tilanteita vaan painaa rohkeasti niin maalille kuin erinäisiin kaksinkamppailuihin, mikä onkin välttämättömyys tuon kokoiselle pelaajalle. Näitä aika avoimia kortteja, joista ei voi vielä suurempia sanoa. Voi nousta training campin päätteeksi Flyersin avausillan rosteriin ja luoda hyvän NHL-uran tai jäädä puhtaaksi AHL-jyräksi, sekä tietysti kaikki tältä väliltä. Kliseisesti, aika näyttäköön. Lähtökohtaisesti on niitä ensi kauden tärkeimpiä hyökkääjiä Phantomseille, jonka onnistuminen vaikuttanee aika suoraan joukkueen maalimääriin.

Zack Fitzgerald

Fitzgerald täytti oman roolinsa tuoden kovuutta ja nyrkkejä kokoonpanoon. Mikään sementoitu se pelipaikka ei ollut vaan tätä peluutettiin ns. tarpeen mukaan. Pelasi myös puolustuksen loukkaantumissumissa muutamia otteluita pakkina, jollainen alkuperäiseltä pelipaikaltaan onkin. Selvisi tuossakin roolissa, mutta saahan tästä enemmän irti nelosen rymistelijänä. Pelitaidoiltaanhan ei ole sen kummoisempi, mutta suoriutuu ongelmitta nelosen minuuteistaan tuoden samalla sen oman panoksensa fyysisellä puolella. En näe Fitzin jatkossa mitään vikaa, mutta voipi olla, että nuori Mathers riittää hoitamaan tuota roolia ensi kaudeksi. Fitzgerald – Slater – Mathers oli kuitenkin loppukaudesta nelosena pelatessaan nautittavaa katseltavaa, jota toivoisi näkevänsä myös jatkossa, edes silloin tällöin.

Matt Ford

Entisen päävalmentaja Joe Patersonin luottomies, ei oikein missään välissä istunut Murrayn systeemeihin ja löytänyt sitä pelipaikkansa kokoonpanosta vaikka tätä kokeiltiin milloin kenenkin kanssa. Lopulta dumppasivat sopimuksen Columbukseen, jonka farmi Springfield ilmeisesti tarvitsi kokenutta laituria playoffs-avukseen.

Shane Harper

Harper pelasi viimeisen sopimusvuotensa ilman merkittävää petrausta. Sai alkukaudesta tilaisuutensa, niin Couturierin kuin Schenninkin vierellä, mutta onnistumisia ei oikein tullut ja loppu kausi menikin enimmäkseen Trentonissa, jossa sai aikaan hyvin tehoja. Sopimus siis loppuu ja vaikeapa on nähdä tälle enää käyttöä, vaan matka jatkuu minne lie. Hyvin liikkuva ja työteliäs pörrääjä, muttei ole saanut AHL:ssä tehoja aikaan oikein missään vaiheessa. Noiden ECHL-tilastojen valossa voi vielä saada näytönpaikan jostain muualta tai sitten ei.

Ben Holmstrom

Phantoms-kapteenin kausi päättyi joulukuussa leikkauspöydälle. Ennen sitä oli uurastanut totuttuun tapaansa. Tehoja olisi voinut syntyä enemmän, mutta eivätpä ne Holmstromin pelaamisesta suurempaa kerro. Teki keväällä vuoden jatkon Flyersin kanssa ja nyt olisi edessä aikalailla kohtalon kausi. Sen murtautumisen pelaavaan rosteriin tulisi tapahtua tai se ei tule koskaan tapahtumaankaan.

Andrew Johnston

Johnstonin tulokaskausi meni vielä ammattilaiskaukaloihin tutustuessa ja matkaan mahtui pidempiä pätkiä ECHL:ssäkin. Tämän pelaamisessa oli kuitenkin havaittavissa selvää kehitystä kauden mittaan, mikä on ehdottomasti positiivista ja jotenkin vain pidän tästä pelaajana. Hyvän kokoinen, loistava luistelija, taitava kiekon kanssa, pelaa tunnollisesti ja fiksusti kahteen suuntaan jne. Ensi kausi on tärkeä ja Johnstonin tulisi pystyä selvään harppaukseen kohti suurempaa roolia ja tehoja, mikäli aikoo NHL-unelmaansa elätellä, mutta jotenkin tekisi mieli sanoa, että voi sen aivan hyvin tehdäkin.

David Laliberte

Kesken kauden ilman sopimusta ollut aikanaan hetken Flyersissakin pelaamaan ennättänyt Laliberte hankittiin helpottamaan työsulun päättymisestä ja loukkaantumisista johtunutta hyökkäyksen materiaalivajetta. Toi leveyttä rinkiin, muttei noussut sen merkittävämmäksi peluriksi, joten tavallaan onnistunut haku ja tavallaan ei. Tuskinpa on saamassa jatkoa, vaan kiertolaisuus jatkuu jossain toisaalla.

Scott Laughton

Laughton pelasi loppukauden ATO:llaan vahvasti ja nousi välittömästi joukkueen ykkössentteriksi ja Murrayn luottomieheksi. On vain todella kokonaisvaltainen paketti kovalla kilpailuvietillä ja luonteella, eikä tällaisista pelaajatyypeistä voi kuin pitää. Riippuu tietysti, mitä Homer kesällä touhuaa, mutta kuten on tullut jo monet kerrat todettua uskon Laughtonin olevan ilman loukkaantumisia ensi syksynä Flyersin opening night rosterissa ja pysyvän myös mukana koko kauden.

Matt Mangene

Mangenessa on aika paljon samaa kuin jo maisemaa vaihtaneessa Harry Z:ssä. Vauhtia ja energiaa on aivan järkyttämättömästi, mutta valitettavasti nuppi ei tahdo aina pysyä vauhdissa mukana, jolloin pelaaminen tuppaa menemään koohkaamisen puolelle. Mangenella on edessään sama tilanne, mitä Zolnierczykillä, mikäli pystyy nostamaan tehojaan ja osoittamaan edes hitusen maalintekijän ominaisuuksia, niin voi nousta aikanaan aina Flyersin vakirosteriin, mutta mikäli näin ei käy, niin neloseen löytyy isompia ja fyysisempiä pelureita tuomaan sitä energiaa. Henkilökohtaisesti en usko tästä kehittyvän AHL-jyrää kummempaa.

Derek Mathers

Mathersin pelaamisesta näki selvästi, että halusi kehittyä kiekkoilijana ja monipuolistaa pelaamistaan. Ei tullut pelkästään ajamaan kaikkea mikä liikkuu ja tapellut jokaista halukasta vastaan vaan halusi selvästi osoittaa valmennukselle kykenevänsä vastuulliseen 5vs5 pelaamiseen ja siihen tuntuisi myös kykenevän, jonka myötä sai myös Murraylta luottoa. Kädetkin ovat tappelijalle hyvät ja osaa sijoittua kaukalossa. Suurin juttu on liikkeen parantaminen, jotta ehtii paremmin tilanteisiin kuin taklaamaankin. Nykyisellään on pelin intensiteetin ja temmon noustessa vaikeuksissa ja haasteet eivät ole vähenemään päin porrasta ylempänä. Mikäli saa liikettään ja varsinkin ensimmäisiä potkujaan paremmiksi, niin voi aivan hyvin luoda uransa nelosen turvamiehenä ja hämmennyksen aiheuttajana. Ilman tätä jää AHL-pugilistiksi. Selvä projekti, johon tuntuisi kaikista kommenteista päätellen löytyvän organisaatiolta uskoa. Suhtautumisessa Mathersiin on paljon samaa mitä aikanaan Rinaldoon. Itsehän ihmettelin, mitä Rinaldossa aikanaan näkivät kun Homer piti tätä alusta saakka varsin merkittävänä prospectina vaikka tuntui, niin yhden annin rajalliselta tapaukselta kuin olla ja voi, mutta tänä päivänä ymmärrän enemmän kuin hyvin. Mathersia on tullut nähtyä tässä kuluneen vuoden mittaan paljon ja kieltämättä onhan tässä vain niitä samoja luonteenpiirteitä aistittavissa mitä Rinaldossa.

Tye McGinn

McGinn pelasi nousujohteisen ja loppujen lopuksi varsin vahvan kauden. Syksystä tuli harmiteltua kun ei oikein saanut hyvästä pelaamisestaan huolimatta tehoja aikaan vaikka viereltä löytyi läpi syksyn Brayden Schennin tasoista kaveria. Tietynlainen käännekohta oli se Flyersin loukkaantumisista ja muista ongelmista seurannut ensimmäinen NHL-nosto. Tuon jälkeen oli aivan toinen mies ja itseluottamus kuin eri planeetalta, samoin tehotkin. Syksyllä on edessä kova taistelu viimeisistä Flyersin rosteripaikoista muutaman muun kanssa. Mikäli ei tässä onnistu, niin toivon mukaan tuo Phantomseihin sitä kuluneella kaudella uupunutta maalintekovoimaa.

Jatkuu...

 

[Eager]

Marcel Noebels

Noebels ei mahtunut syksystä Phantomseihin vaan joutui hakemaan vauhtia Trentonista, jossa kulkikin mukavaan malliin. Hyvät otteet palkittiin lopulta joulukuussa nostolla AHL:ään ja sen jälkeen ei enää tarvinnutkaan pelätä takaisin lähettämistä. Tehoja olisi voinut syntyä vähän enemmänkin, mutta muuten pelasi todella mallikasta kiekkoa. On iso, hyvin liikkuva kaveri, joka karvaa vahvasti, voittaa kaksinkamppailuja, taklaakin jne. Kädet eivät ole mitkään Flanaganin tai Akesonin, muttei niissä ole mitään hävettävääkään vaan kiekko tottelee nätisti, joskin se saksalaisen suurin anti on kiekottoman tekemisen puolella. Voisi kuvailla eräänlaiseksi näkymättömän työn sankariksi. Saa nyt nähdä miten jatkossa kehittyy ja kykeneekö nostamaan profiiliaan ja tehojaan, mutta kyllähän tässä olisi paljon ominaisuuksia joille olisi käyttöä NHL:ssä.

Zac Rinaldo

Rinaldo pelasi sanotaanko mielenkiintoisen syksyn. Keskittyi rähinöinnin sijaan pelaamaan ja ensimmäinen tappelu nähtiin vasta joulukuun puolella. Joskin turhia kakkosia ynnä muita penaltteja kertyi aivan liikaa, mistä onneksi pääsi ison liigan puolella eroon. Olisin toivonut hieman suurempia tehoja, mutta eivätpä ne ole Rinon kohdalla se keskeisin juttu. Räkämaaleja kun tulee silloin tällöin, niin kaikki on loistavasti.

Garrett Roe

Roe'n kohdalla harmittaa aina vain, ettei ole sen suurempi. Mittaa ei ole edes 175 senttiä ja kun liikekään ei ole mitenkään loistavaa jos ei nyt huonoakaan, niin NHL:stä on turha haaveilla. Noin muutenhan tämä on oikein ihailtava kiekkoilija. Taitoa ja pelikäsitystä löytyy sopivasti, asenne on kohdillaan, eikä arkaile fyysistäkään peliä. Kymmenisen senttiä tai reilut enemmän mittaa, niin voisi aivan hyvin pelata NHL:ssä, mutta minkäs tuolle mahtaa. Hieman tehokkaampi saisi myös olla, mutta tuo kuitenkin sitä luovuutta ja taitoa mukanaan hyvällä asenteella. Pelasi myös pelkällä AHL-sopimuksella, joka varmaan kattoi vain tämän kauden. Omissa papereissani tälle löytyisi käyttöä ensi kaudenkin nipusta, mutta sen sitten näkee miten ajattelevat Flyersin front-officella ja kuinka kahden eri tahon intressit lopulta kohtaavat? Roe voisi olla ihan mielenkiintoinen haku vaikkapa SM-Liigaan. Hyötyisi varmasti suuremmasta jääalasta ja hitaammasta pelitemmosta.

Brayden Schenn

Samat kuin Couturierista, oli se toinen joukkueen syyspuoliskon johtotähdistä. Phantomsien kannalta oli vain harmi, että tehot lepäsivät näiden kahden harteilla aivan liiaksi.

Ian Slater

Ian Slaterin pelaaminen muistuttaa hyvin paljon Winnipegin sukunimikaima Jim Slateria. Eivät ole tietääkseni sukua keskenään, mutta paljon yhtäläisyyksiähän näissä noin pelillisesti on. Erona vain, että toinen on nelosen pelaaja NHL:ssä siinä missä toinen AHL:ssä. Fyysinen ja ärsyttävä sähikäinen, joka tarpeen vaatiessa ottaa miehestä mittaa ilman hanskojakin. Kiekollisella pelaamisella ja tehoilla ei sen suuremmin tule juhlimaan varmasti missään, mutta tekee kiekottomana hyvää ja tärkeää duunia tuoden kerta toisensa jälkeen energiaa sekä asennetta kokoonpanoon. En tiedä sopimustilanteesta (AHL-diili) sen tarkempia, eikä nyt ole sen merkittävämpi palanenkaan.

Jon Sim

Lähemmäs 500 NHL-pelin veteraani tuli Laliberten kanssa samoihin aikoihin vahvistamaan Phantomseja loppukauden AHL-sopimuksella ja onnistui tästä kaksikosta paremmin. Ei tehnyt tehoja sen merkittävämmin, mutta nousi hyväksi veteraanihahmoksi nuorelle joukkueelle. En pitäisi pahana, että jatkaisi joukkueessa ensi kaudellakin, mutta luulisi, että vastaaviin veteraanirooleihin löytyy markkinoilta parempia vaihtoehtoja, mikäli vain näin haluavat.

Mike Testwuide

Testwuide sai viime kesänä sen viimeisen saumansa vuoden jatkon myötä eikä onnistunut tätä käyttämään. Kaveri on iso, mutta ei vain käytä tätä riittävästi hyväkseen ja kun liikekin on puutteellista eikä voida puhua mistään takuuvarmasta viimeistelijästäkään, niin vaikeapa sen suurempaa uraa on luoda. Hyvä urheilija, mutta ei niinkään jääkiekkoilija.

Mitch Wahl

Tuli siinä Tetswuide-kaupassa helpottamaan Phantomsien sentterivajetta. Pelasi ihan yritteliästä kahdensuunanna kiekkoa, ei siinä mitään. Ainoa vaan ettei saanut sen suurempia aikaiseksi. AHL-tason syvyyspelaaja, jolle tuskin ovat jatkoa vääntämässä.

Eric Wellwood

Wellwoodin kausi oli loppujen lopuksi yksi suuri pannukakku. Tältä odotettiin johtavaan rooliin nousemista ja pistetahdin parantumisen jatkumista, mutta vaikeaapa oli. Eräänlaisena antikliimaksina tuli sitten se epäonninen loukkaantuminen, joka pitää miehen sivussa arviolta 9 kuukautta. Saapa nähdä onko tuon loukkaantumisensa jälkeen enää entisensä? Sopimus loppuu ja tuskinpa AHL-diiliä kummempaa ovat tälle tarjoamassa.

Harry Zolnierczyk

Harry Z:n kaudessa oli paljon yhtäläisyyksiä Wellwoodin vastaavaan. Profiilin ja tehojen nostoa odotettiin, sellaista ei saatu. Kaverilla oli kauden aikana suuremmin valehtelematta useita kymmeniä läpiajoja, joista vain murto-osa tuotti tulosta. Viimeistelyssä oli muutoinkin selviä ongelmia, paikkoja kyllä riitti, mutta maaleja vähemmän. Kiekottomana oli oma energinen ja työteliäs itsensä, mutta vastaavaan rooliin löytyi niitä nuorempiakin, joille Harry sai lopulta tehdä tilaa. Toivotaan, että osuisi jatkossa paremmalla prosentilla, mutta en nyt hirveästi panoksia tälle laittaisi.

--------

Joukkueessa kävi piipahtamassa myös pelituntumanhaku/kuntoutusstintillä Flyersista ollut Tom Sestito, joka loukkaantui jokseenkin ironisesti heti ensimmäisessä pelissään sekä keskitalven loukkaantumissuman keskellä yhden pelin try-outilla pelannut Trenton peluri Kory Nagy. Satuin sattumalta näkemään tuon Nagyn pelin ja oli sellainen perusyritteliäs sekä kokoonsa nähden yllättävän fyysinenkin peluri, mutta samaan pienikokoiseen koohkausmoodiin löytyi miehiä jo omasta takaa, joten suurempaa tarvetta ei löytynyt.

Yhteenveto:

Hyökkäyksen osalta kuvaavaa oli monen avainpelaajaksi kaavaillun tehottomuus ja heikot kaudet, jotka söivät aikalailla ne joukkueen mahdollisuudet pudotuspelipaikkaan. Hävisivät kauden aikana vain niin monta vähämaalista nyhjäystä, jotka olisivat paremmalla viimeistelyllä kuumien maaliruiskujen johdolla olleet täysin voitettavissa, joten tuossa on selvä parannuskohde ensi kaudeksi. Monet ensimmäisen vuoden sopimuspelaajista pelasivat pirteästi ns. lupauksia herätellen, mutta näitä punnitaan enemmän vasta seuraavalla kaudella. Hyökkäyskin kaipaisi tasokasta ja rutinoitunutta veteraania tai paria, jotka toisivat sitä varmuutta ja tasaisuutta, mitä näiltä nuorilta vielä puuttuu.

--------

Kuten on jo selväksi tullut, haluaisin sellaisena yleistoiveena Phantomseihin hyviä AHL-tason veteraanipelaajia useamman vuoden sopimuksilla, niin hyökkäykseen kuin puolustukseenkin, jottei joukkue olisi ylikorostuvassa muutostilassa kuten näiden jatkuvasti vaihtuvien ja eri sarjojen välillä pyörivien tulevien ja lähtevien nuorten kanssa helposti käy. Tuollaiset kaverit kun toisivat hieman sitä pysyvyyttä, tasaisuutta ja pönkittäisivät samalla joukkueen menestysmahdollisuuksia. Toinen juttu olisi tuon valmentajakuvion selventäminen. Murray taisi nyt olla jo neljäs Phantoms-päävalmentaja neljän viime vuoden aikana, mikä on vain aivan liikaa. Mikäli miehelle itselleen sopii, niin näkisin tämän mielelläni pidempiaikaisena Phantoms-valmentajana luomassa omalta osaltaan sitä pysyvyyttä jatkuvaan muutosvirtaan, jossa AHL-seurat "pelaajahautomoina" seilaavat jo ihan luonnostaan. Ei tämän suosima pelityyli ole mitenkään silmiä hivelevää, eikä puhuta mistään nousevasta ja nälkäisestä valmentajakyvystä, mutta onhan tällä vuosikymmenien osaaminen ja kokemus jaettavana, josta varsinkin organisaation nuorille puolustajille vaikutti olleen jo yhden kauden perusteella todella paljon hyötyä. Moni hyökkääjäkin on selvästi kehittynyt puolustuspelaamisen saralla, joten tuohan harmaahapsi hyvää vastapainoa Lavin vähän toisenlaiselle ja muita ominaisuuksia pönkittävälle ajattelulle.

Seuraava suuri muutos on tietysti vasta edessä Phantomsien muuttaessa Glens Fallsista kaudeksi 2014-15 Allentowniin, jonne parhaillaan rakennettaisiin uutta 8 500 paikkaista hallia. Tätä muutosta pidän hyvänä sillä Glens Falls on ensinnäkin markkina-alueena kovin pieni, ja toisekseen paikkakunnalla ei ole minkäänlaista yhteyttä Philadelphiaan. Ja kun joukkuekaan ei ole koko tuolla olon aikanaan menestynyt, niin eipä sitä kummoista buumia tai fanikulttuuria ole syntynyt ja halli on ollut monesti puolityhjänä, jos sitäkään. Allentown sen sijaan sijaitsee Pennsylvaniassa alle sadan kilometrin ja n. tunnin ajomatkan päässä Philadelphiasta. On myös talousalueenakin huomattavasti Glens Fallsia suurempi. Näin mahdollisuudet paremman buumin ja kiekkoyhteisön sekä menestyvämmän seuran ja tuotteen luomiseksi olisivat olemassa. Onhan tuolta myös helpompi ja nopeampi kuljettaa pelaajia Philadelphiaan ja Philadelphian metropolialueen Flyers-faneillakin on jälleen parempi mahdollisuus niin halutessaan seurata Phantomseja, ainakin silloin tällöin. Muuton myötä joukkueen nimikin vaihtuu Lehigh Valley Phantomseiksi, mutta nämä ovat vasta kauden 2014-15 asioita. Tulevan kauden pelaavat vielä Glens Fallsissa Adirondack Phantomsien nimellä. Olisihan se ihan mukavaa, että viimeisellä kaudellaan Glens Fallsissa Adirondack Phantomseina onnistuisivat nappaamaan ensimmäisen ja samalla viimeisen pudotuspelipaikkansa tuossa miljöössä. Sellainen bitter & sweet lopetus.

PS. Kun tuon Hyttysen avautumisen luin, niin paljon samoja elementtejä kaivattaisiin mielestäni Phantomseihinkin. No mitä isot edellä, niin…

 

[Hyttynen]

Hyvää tekstiä Eagerilta. Milloin saadaan samanlaiset arviot Flyersista?

Terry Murraysta myös olen samaa mieltä eli ukko on hyvä nuorien pelaajien kehittäjä, muttei peluuta mitenkään hienoa kiekkoa. Eikä myöskään mielestäni voittavaa kiekkoa. Tämä aiheuttaa sen ongelman, että jos ja kun Lavi halutaan laittaa pihalle, niin ainakaan farmissa ei ole kunnollista korvaajaa odottamassa. Murray Flyersin ruorissa ei varmasti olisi toimiva ratkaisu.

 

[apulais-GM]

Voratsek törttöili auton ratissa:
OBRAZEM: VoráÄ￾ek boural u Kladna a zdemoloval ferrari, Å¡koda pÅ™esahuje tÅ™i milióny - Sport.cz
Linkki jonnekin tsekkisivustolle.

Eipä tainnut loukkaantua. Vähän samaa sarjaa Pavelecin, Filppulan, Leinon, Selänteen, Heatleyn, Chiassonin ja Lindbergin kanssa. Ja Boltin ja Christiano Ronaldon ja Balotellin ja Matti Monosen ja Eremenkon ja James Deanin ja prinsessa Dianan ja...

 

[Eager]

Mezzyn kohdalla on vain vähän ongelmana, että minne tämän saisivat dumpattua? Takapainotteisen sopimuksen myötä tulevan kauden palkka on 5,5 miljoonaa, joka karsii nämä sisäisen palkkakaton budjettiseurat aika tehokkaasti. Palkkakattoa vastaan taistelevat kohtaavat puolestaan sen saman ongelman, mistä Flyers pyrkinee kovasti eroon. Jos nyt oikein hyvin käy, niin voivat saada kuopattua tuon viimeisen vuoden jonnekin nimellistä korvausta vastaan (tyyliin Gagne ja kesä 2010), mutta melkeinpä Flyers joutuu pitämään osan slovakin palkasta nostaakseen tämän kauppa-arvoa. Se on sitten pohdinnan paikkaa kannattaako laitaa kädet ristiin ja varata 4 miljoonaa katosta lasipatsaalle vai pitää osa caphitistä ja kaupata patsas muualle ja kuinka suuri tämä "osa" sitten olisi?

UFA-pelaajia jos nopeasti miettii, niin pakkien kohdalla oli todella hiljaista kun listaa capgeekistä selailin. Ron Hainsey näytti houkuttelevimmalta, mikä kertookin kaiken tarvittavan. Muuten oli melkoista pappojen invaasiota. Kohtuuhintaisella ja lyhyellä sopimuksella voisi varmaan osasta saada jotain irti vuodeksi tai pariksi, mutta tiedä sitten? Joku Mark Streit voisi sopia nykyisiin tarpeisiin, jos vain potkua riittää, tälläkin on tosin tatuoituna se ylipalkkauksen riski keskelle otsaa. Vielä kun huomio Ryan "takana loistava tulevaisuus" Whitney, niin lista olisikin käyty kivasti läpi. Jonkun syvyyspakin voivat tuolta heinäkuun puolella napata, mutta mikäli Homer aikoo pakistoa parantaa, niin kaupan kauttahan se olisi tehtävä. Mitään offer cheatejä en toivo enää heiteltävän, sillä eipä niillä sitä todellista huippuosaamista irtoa.

Hyökkääjien osalta on näitä Clarksoneita, Cloweja ja Hortoneita, jotka UFA-statuksen saavuttaessaan varmasti kiinnostavat, valitettavasti vain monia muitakin. Hieman realistisimpina niminä Eric Nystrom ja Matt Hendricks olisivat ihan käypää soturiosastoa tuomaan lisää asennetta ja luonnetta bottom-6:seen. Näiden lisäksikin olisi ainakin toistaiseksi tarjolla mukavasti kokeneita roolipelaajia, jollainen toivon mukaan sinne Homerin haaviin myös tarttuu. Joku Talbot-Hendricks-Rinaldo olisikin oikein mallikas ja silmään iskevä nelonen.

Veskarien osalta ei nyt toivottavasti nähdä sitä liikehdintää vaan katsoisivat rauhassa mitä tuosta Bryz&Mason tandemista syntyy, kesällä 2014 sitten niitä ratkaisuja.

En ajatellut käydä joukkueen tilannetta sen kattavammin läpi ja ruveta toistelemaan jo sanottuja, sillä aikalailla ne samat ajatukset olisivat tulevasta kuin muillakin ja ehtiihän tuota jauhaa sekä pyöritellä vielä ennen lokakuuta aivan riittämiin. Sen sijaan ajattelin keskittyä vähän enemmän tuohon tulevaan draftiin ja purkaa niitä omia ajatuksia mahdollisista nimistä tuolla 11th pickillä ja muutamasta muustakin.

- Kuka tahansa kolmikosta Nurse, Zadorov ja Ristolainen kelpaisi tänne. Nurse sillä suurimmalla riemulla, kuten on jo tullut masinoitua. Kaikki kolme ovat isoja, hyvin liikkuvia ja sopivan monipuolisia puolustajan alkuja, joille pystyy povaamaan ilman vakavia loukkaantumisia hyviä NHL-uria. Se riittävätkö kolmikon kyvyt johtaviksi tähtipakeiksi, nähdään aikanaan, mutta olisihan näillä jokaisella paljon tarpeellisia ja hyödyllisiä ominaisuuksia NHL-puolustukseen, vaikkeivät aivan ykköskorin tähtipakeiksi kehittyisikään.

- Ryan Pulockista en ole ollut oikein missään välissä innostunut samalla tapaa, mitä monet muut. Onhan tämä loistava hyökkäyssinisellä, avaa peliä vahvasti, veto on kova ja tarkka, ei ole mikään lapanen puolustussuuntaankaan, kokoa on riittävästi jne. Paljon hyviä ominaisuuksia. Kiekollisille pakeille nykyään tyypillinen ja tärkeä huippuluokan liike kuitenkin puuttuisi. Pulockin luistelu on jotenkin kulmikkaan oloista, ei huonoa, mutta se viimeinen vaihde vain puuttuu. Ja koska näen ongelman enemmän tekniikan kuin fysiikan puolella (jonka osalta on jo aika valmiin oloinen), niin tuota voi olla vaikea parantaa jatkossa. Näin ollen tämän kohdalla nousee keskeiseksi peliäly molempiin suuntiin. Mikäli aineksia on Timosen kaltaiseksi huippuälykkääksi tähtipakiksi, niin hieman dieselmäinen liike ei ole mikään este, mutta vastauksen ollessa kielteinen voi helposti jäädä huippuluokan junnupakiksi, joka ei tule koskaan nousemaan samantasoiseksi ja yhtä tehokkaaksi ammattilaiseksi. Jotenkin en ole vain syttynyt tästä kuten monet muut. Enkä tarkoita, etteikö tämä olisi omastakin mielestäni hyvä pakkiprospecti, jota siis on, mutta puolustajien osalta harvinaisenkin laadukkaassa ikäluokassa näe vain monia parempiakin vaihtoehtoja. On myös myöhäinen -94, jos se nyt mitään kenellekään merkitsee.

- Josh Morrissey on ehkäpä koko draftin elegantein luistelija (tai ainakin yksi eleganteimmista), jonka liikkuminen on vain taidetta, eikä potkussa ole mitään ylimääräistä, jolloin ne tehotkin suuntautuvat oikein ja vauhtia riittää. Myös älyä löytyy molempiin suuntiin kuten kiekollista osaamistakin. Koko (6’0’’) on tietysti pieni miinus, mutta tuolla liikkeellä en usko sen nousevan niinkään ongelmaksi. Tietyllä tapaa jopa toivoisin Morrisseyn varaamista vaikka tätä ei ihan noille havinoille olekaan rankattu. Tämä vain osaa pelata sitä lätkää. Ottaisin ehdottomasti ennen Pulockia.

- Madison Bowey ei ole aivan yhtä lahjakas kiekollisena mitä Morrissey, joskin sitä lahjakkuutta löytyy, mutta on puolestaan fyysisempi ja asteen jämäkämpi sekä äijämäisempi puolustussuuntaan. Kokoakin on hieman enemmän (6’1’’). Liike on tälläkin kunnossa ja peliälyä löytyy, mikä luo mahdollisuudet komeaan ammattilaisuraan. Vaikea sanoa löytyykö tästä mitään erikoista ja sellaista yksittäistä huippuosaamista, mutta kaikin puolin mallikas pakkiprospecti.

- Shea Theodore on puolestaan loistavasti liikkuva kiekollinen puolustaja, jolta löytyy mukavasti kokoakin (6’2’’). Puolustussuuntaan on hieman hazardi vai pitäisikö sanoa arvoituksellinen. Välillä tarjoilee mallikkaita pelaamisia, mutta heti perään tuleekin jokin limbo-suoritus, jossa miestä viedään kuin sitä litranmittaa. Ei ole myöskään ok raameistaan huolimatta sen fyysisempi, vaan jotenkin turhan passiivinen ja pehmeä. Kiekosta tuo kuitenkin elää ja ne lätkän ylöstuonnit ovat lähes oma taiteenlajinsa. Ottaisin kuitenkin tasapainoisemmat ja monipuolisemmat Morrisseyn ja Boweyn ennen Theodorea ja varmaan myös Pulockin, mutta eipä täältä tulla suuremmin kysymään. Theodoressa on tuo houkuttava kiekollisuus + liike + koko yhdistelmä, jonka myötä voi nousta kovaksi tähtipakiksi varsinkin, mikäli oppii puolustamaan edes hieman paremmin. Taas mikäli näin ei käykään, niin on helposti tätä "kakkoskorin kiekolliset pakit" osastoa, joille maksetaan ok tehojensa myötä liikaa, vaikkei se muu pelillinen panos tätä edellyttäisikään.

- WHL:n hurjan tasokkaasta pakki-ikäluokasta on hyvä huomioida myös sveitsiläinen Mirco Müller, jota voi pitää hyvälläkin syyllä sellaisena ns. turvallisena vaihtoehtona. Löytyy kokoa (6’3’’), peliälyä, liikettä, kiekollisuutta jne. ei välttämättä missään erinomainen tai kaikista säihkyvin ns. highlights-pakki, mutta hyvä kokonaisuus ja mistä sitä tietää millaiseksi ainakaan ammattilaisena kehittyy? Tästä tulee jotenkin mieliin Jonas Brodiin, jota pidettiin aikanaan jokseenkin tylsänä ja mitään sanomattomana varauksena kun ei tehnyt mitään huipputehoja tai komeillut youtubessa, mutta ammattilaisuutta ajatellen tuo Müllerin paketti tuntuu ihan mielenkiintoiselta, kuten se tuntui Brodininkin kohdalla. Ja nyt ei kannata siis ajatella tätä uutena Brodinina tai minään muunakaan vaan monipuolisena pakkilahjakkuutena. Mikäli se peliäly on lopulta sveitsiläisen suurin vahvuus, niin tuolla paketilla luodaan hurjaa uraa, mikäli ei, niin kyseessä on taas yksi "mitä tästä olisi voinut tullakaan" tapaus, joka varmaan tekee komean NHL-uran nousematta kuitenkaan sinne pelipaikkansa kirkkaimpaan eliittiin. NHL-scouttien homma on sitten päätellä kenestä on tähän ja kenestä ei.

- O:n puolelta ei Nursen ja Zadorovin jälkeen ole ihan saman kaliiberin pakkiprospecteja tarjolla. Chris Bigrasista on tullut mieliin aina tätä nähdessä Leafs procpect Matt Finn. Ei kaikista suurin, ei paras luistelija, ei mikään säihkyvä kiekollinen poppamies, ei fyysinen jyrä jne. muttei ole missään huono ja lisäksi se suurin vahvuus olisi peliälyn puolella, jonka myötä pelaa fiksua ja älykästä kiekkoa. Ei monestikaan näy pelissä sen suuremmin, mutta kun tätä rupeaa seuraamaan, niin tekee vain todella paljon fiksuja liikkeitä. Ei mitään ihmeellistä, mutta tasaisen vahva ja monipuolinen talentti. Kovassa draftissa tippunee jonnekin ensimmäisen lopulle/toisen alkuun, mutta se kertoo vain ja ainoastaan draftin tasosta.

Jatkuu...

 

[Eager]

- QMJHL:n puolelta järkälemäinen Samuel Morin on se kiinnostavin nimi, jonka sijoitukset eri listauksissa vaihtelevat hyvinkin voimakkaasti. Voi olla aikanaan aivan hyvin yksi koko tulevan draftin parhaista pelaajista, mutta yhtälailla voi olla lähes täysi huti, jolloin en vain näe tätä 11th pickin väärtinä. Iso ja fyysinen järkäle, joka pystyy hyvään/kelvolliseen kiekolliseen pelaamiseen. Liikkeessä on parantamisen varaa (ei huonoa, mutta…) ja on ylipäätään eräänlainen raakile ja pidempi projekti, joka vaatisi kauttaaltaan sitä kypsymistä. Peliälyn riittävyys on myös itselleni aikalailla mysteeri, sillä ei tätä nyt mitenkään liikaa ole tullut nähtyä. Jotenkin vain tämän kohdalla soivat ne varoituskellot, sillä näitä suuria ja fyysisiä pakkeja tupataan monesti varaamaan liian aikaisin pelkän potentiaalin ja mahdollisuuksien myötä vaikka muilta osin löytyisi selviäkin puutteita. Mikäli Morinista sitten kehittyy ajan myötä se huippupakki, niin onnea varaajalle. Se riski korkeintaan kolmosparin fyysisestä syvyyspakista on yhtälailla olemassa.

- Euroopasta löytyy vielä Robert Hägg, jota osaa pitää suuressakin arvossa. Itse olen nähnyt tätä ainoastaan maajoukkueturnauksissa, joten ei ole sen tutumpi. U20 kisoissa pelasi vahvasti oman enempi syvyysroolinsa keskittyen varmaan ja yksinkertaiseen peruspelaamiseen. U18 kisoissa oli vuorostaan huomattavasti suuremmat saappaat täytettävänä Ruotsin ykköspakkina, eikä onnistunut ihan siten kuin tältä toivottiin. Tuntui jotenkin yrittävän vähän liikaakin, jolloin tuli niitä virheitä ja erinäistä väkinäisyyttä. Vähän samanlainen tapaus kuin Müllerkin eli vähän kaikkea löytyisi, mutta löytyykö niitä avaimia todelliseksi huipuksi vai enemmän kakkosparin mieheksi NHL:ään? Sas se?

Puolustus on ehdottomasti se akuutein sektori, jolle Flyers sitä talenttia kaipaa, jos nyt unohdetaan hetkeksi se franchise-maalivahti, mutta tällaiseen pelipaikka tuijotteluun nyt ei näiden foorumikirjoittelujen lisäksi sorruta vaan kyllä ne ammattilaiset varaavat parhaana pitämänsä procpectin pelipaikasta viis.

- Frederik Gauthier on kyllä todella mielenkiintoinen nimi. Suuri (6’4’’), taitava ja älykäs sentteri, joka pystyy sekä koviin tehoihin hyökkäyssuuntaan, että vahvaan kahdensuunnan pelaamiseen. On myös niin halutessaan vaikeasti pysäytettävä fyysinen jyrä, joka liikkuu vähintään asiallisesti. Pidin tästä QMJHL:ssä, pidin tästä U18 kisoissa ja pidin tästä U18 kisojen ratkaisupeleissä entistä enemmän, jolloin nousi Kanadan johtavaksi hyökkääjäksi (parin muun kanssa). Pelasi turnauksen parhaat pelinsä silloin kun se todellakin merkitsi. Itselleni Gauthier on sellainen ns. hiomaton timantti, josta voi kehittyä aivan hyvin koko draftin paras sentteri, eikä tämä ollut mitään vittuilua Tampereen suuntaan tai MacKinnon-faneille. Uskon, että tule olemaan sellainen "yllätys-pick" menemällä todella korkealla, vaikka se ranking on viime aikoina kovasti noussutkin. Voi olla jopa mahdollinen top-5 pick, tai jos ei aivan tätä, niin en kuitenkaan usko, että on enää Flyersille tarjolla. Laitoin nyt kuitenkin tähän.

- Max Domilla on kokoa lukuun ottamatta top-5 pickin ominaisuudet, mutta nuo puuttuvat sentit asettavat vain niitä kysymyksiä ja tulevat tiputtamaan sitä varausta. Domi pystyy kuitenkin yhdistämään harvinaisen hyvin huippuluokan liikkeen ja peliälyn, jolloin pystyy luomaan tilanteita kovastakin liikkeestä ja pienistä tiloista korkean intensiteetin ja temmon peleissä, eikä vaadi suuremmin sitä tilaa tai aikaa. Oikeastaan vain Jonathan Drouinilla on tässä suhteessa samanlaista talenttia, mitä Domilla. Lisäksi pelaa isänsä tavoin sellaista arkailematonta ja rohkeaa kontaktikiekkoa ja ruumiinrakenteessakin on paljon geenien peruja. Muutamia kertoja tuli O:n pudotuspeleissä havaittua, että kun tältä viedään vahvalla viisikkopuolustamisella tila ja aika sekä vauhti pois, niin isommat pakit pystyvät koon turvin viemään sen kiekon mennessään. Tuo tulee olemaan rajoittavana tekijänä myös NHL:ssä, jonka kanssa Domi joutuu kamppailemaan, vaikka pidänkin tätä pienenä pelaajana, joka pystyy pelaamaan senttejään isompaa kiekkoa. Ei välttämättä yhtään pöllömpi varaus, joka voi olla aikanaan todellinen ryöstö 11. vuorolla, mutta yhtälailla riskinä on, ettei koskaan nouse NHL:ssä samanlaiseksi tehopelaajaksi, mitä on junioreissa. Myös loukkaantumisriski ja kierre on näillä pienemmillä asteen suurempi. Näitä "mikäli uskoa löytyy" tapauksia. Henkilökohtaisesti uskon Domiin, mutta se nyt ei pojan draft-asemiin vaikuta. Niin ja olisihan se tietyllä tapaa kutkuttavan perverssiä nähdä Tie "fucking" Domin poika Flyersissa.

- Hunter Shinkarukia pidin pitkään sellaisena vahvasti liikkuvana ja huipputaitavana suuren jään pelaajana, jotka tekevät monesti hyviä tehoja runkosarjassa, mutta katoavat kuvasta tosipelien alkaessa. Pystyi kuitenkin nousemaan johtavaksi pelaajaksi Medicinen kaadettua ensimmäisellä kierroksella Saskatoonin ja oli hyvä myös Edmontonia vastaan toisella kierroksella. Pelasi vahvaa ja tunnollista kahdensuunnan kiekkoa, meni suoraviivaisesti ja arkailematta tilanteisiin, uhrasi kroppaa jne. Tuskinpa tästä koskaan tulee mitään erinomaista kahdensuunnan pelaajaa, mutta muita kykyjä löytyy sen verta, ettei tarvitsekaan. Osoitti ainakin tänne olevansa monipuolisempi tapaus, enkä olisi mitenkään harmissani, mikäli Flyersiin päätyisi, vaikkei nyt kuulukaan omiin suosikkeihini.

- Suosikeista puheen ollen Londonin Bo Horvat on vain helposti rakastettava tapaus, todellinen taistelun ruumiillistuma. Vahva alivoimalla, pimentää vastustajan tähtiä, tekee tärkeitä osumia tärkeisiin paikkoihin, kova aloittaja, pystyy pelaaman luontevasti sekä sentterinä että laidassa, blokkaa vetoja, voittaa kaksinkamppailuja, ajaa maalille, taklaa jne. siis ylipäätänsä antaa kaikkensa joukkueen ja voiton eteen. Näitä valmentajan unelmapelaajia, jotka painavat hommia hullun lailla. Lisäksi tällä on loistava liike, taitavat kädet ja korkea peliäly, jotka yhdistyvät vielä hienoksi kokonaisuudeksi. Horvatin kohdalla se suurin kysymys on tehopotentiaali NHL:ää ajatellen, mutta ainakin O:n pudotuspeleissä ja Memorian Cupissa on osoittanut pystyvänsä merkittäviin tehoihin ja olemaan johtava eturivin pelaaja myös tällä saralla. Mikäli kykenee nousemaan 30 maalin / 60 pisteen Selke-finalistin tasolle, niin on ainakin itselleni ehdottomasti sen 11th pickin väärti. Mikäli taas ammattilaisura on lähempänä Max Talbottia (hieman tehokkaampana versiona), niin ensimmäisen kierroksen loppu on lähempänä realismia. Uskon kuitenkin enemmän tuohon ensimmäiseen skenaarioon ja jopa toivon Horvatin olevan vuoron koittaessa Flyersin listan kärjessä. Tässä on vain sitä jotain. Joskin on pelannut sen verta vahvan kevään, että kaikki muutkin ovat tämän huomanneet ja voi aivan hyvin mennä jo ennen tuota Flyersin pickiä.

- Curtis Lazardissa on myös paljon samaa mitä Horvatissa. Ei ole aivan yhtä fyysinen ja vahva maalinedustalla tai ns. kokonaisvaltainen paketti, mutta vuorostaan tältä löytyy ehkäpä asteen parempi laukaus, mikä saattaisi kieliä suurempia maalimääriä NHL:ssä. Oli Horvatin tavoin vahva pudotuspeleissä, joskaan ei aivan yhtä huikea. En kuitenkaan arvosta tätä Horvatin tasolle. Se jokin vain puuttuu.

- Plymouthin Ryan Hartman pitää mainita myös tähän väliin, kun menee kanssa tyyppinä vähän samaan lokeroon, ei niinkään tuota 11th pickiä ajatellen. On näistä kolmesta se fyysisin ja kovaotteisin, mutta myös pienin, mikä onkin samalla se suurin riippakivi. 10 senttiä suurempana voitaisiin puhua top10:ssä menevästä voimalaiturista, nyt ehkä ennemmin aikanaan ok tehoihin kykenevästä agitaattorista, joka mennee jossain 20-35 välillä.

- Myös Zach Nastasiuk menee tähän muottiin. Sopiva sekoitus fyysisyyttä, kokoa, ärsyttävyyttä, liikettä, uhrautuvuutta, likaista työtä, peliälyä sekä taitoakin. Ei mikään supertalentti ominaisuuksia summaamalla, mutta tällaiselle on vain tarvetta ja kysyntää NHL:ssä. Ensimmäisen loppu – toisen alku lienee se ajankohta "Nastylle".

- Anthony Manthasta tulee helposti mielleyhtymiä Jeff Carteriin. Iso sniper-tyyppi, joka ei välttämättä ole se kaikkein tunnollisin ja ahkerin kahdensuunnanpelaaja ja jonka pelaamiselle ovat kuvaavaa kuumat ja kylmät ajanjaksot, mutta onhan tälle vain ne maalintekijän ominaisuudet, ei siitä mihinkään pääse. Ajattelee kuin maalintekijä, veto on kuin huippuluokan maalintekijällä, hakee ja löytää paikkoja kuin tällainen, laukoo käytännössä aina kun on paikka jne. Kykenee myös halutessaan vahvaan fyysiseen pelaamiseen, mutta tuossakin on se on/off –nappula. Ei välttämättä huono haku tuolla vuorolla, huippuluokan viimeistelijää kaipaavalle joukkueelle, kuten Flyers, vaikkei siihen omaan ihannetyyppiini kuulukaan. Paljon riippuu siitäkin millaisen kuvan saavat tästä haastattelussa.

- Valentin Zykov on myös todella mielenkiintoinen nimi. Mukavan kokoinen, fyysinen ja vahvasti kahteen suuntaan pelaava venäläislaituri, joka myös liikkuu todella sulavasti. Luonteensa puolesta ns. epätyypillinen venäläinen hyökkääjä, jolla on kuitenkin maanmiehensä tapaan se pelikäsitys ja viimeistely puoli kunnossa. Kaikin puolin mallikaan oloinen prospecti, joka esiintyi edukseen Q:n pudotuspeleissäkin.

- Alexander Wennberg on Ruotsissa pelatessaan jäänyt vähän pimentoon. U20 kisoissa tuli tätä nähtyä ja oli tuolla otannalla aikalailla tyypillinen 90-luvun ruotsalaishyökkääjä. Nopea, taitava, sopivan kokoinen (6’1’’), suoraviivainen, hyvä pelikäsitys jne. Olisin toivonut tältä hieman fyysisempää ja aggressiivisempaa pelaamista. On syyskuun lopulla syntyneenä varausikäluokan vanhimpia, mikä varmaan laskee tämän osakkeita organisaatioiden silmissä, mikäli on muilta osin tasaisessa vertailussa, johonkin lähemmäs vuoden nuorempaan.

Jatkuu...