Kaivoin vielä tämän vanhan ketjun esiin.
Flyersin tylyn kauden päättymisen jälkeen on oma kirjoittamismotivaationi ollut hieman hakusessa ja muiden puuhien taustalla, mutta tässä siis lopulta ne kauden 2010-11 pelaaja-arviot ja mahdollisesti jonkinmoinen ensi kauden ennakointikin kavereille. Järjestyksessä maalivahdit, pakit ja hyökit. Näiden sisällä aakkosjärjestyksessä tai ainakin pyrkimys tähän olisi, tiedä sitten mikäli väsynyt mieli ja silmät ovat olleet eri mieltä. Jokaisesta osastosta vielä pieni kokoaminen loppuun. Mutta siis asiaan.
Maalivahdit:
Tilastoissa: ottelut yhteensä (joissa siis pelasi), aloitetut ottelut, voitot-tappiot-tappiot 60 minuutin jälkeen, kokonaisminuutit, torjuntaprosentti ja päästettyjen keskiarvo ottelua kohden. Playoffseissa kun OT tappioista ei tule joukkueille mitään hyvitystä niin tilastoivat ainoastaan voitto-tappio -sarakkeisiin. Niin ja tuohon summailuun käsittääkseni merkinnän saa se kassari, joka päättää ottelun joukkueensa maalilla.
Sergei Bobrovsky:
Runkosarja: GP 54, GS 52, 28-18-8, TOI 3 017:14, SV 91,5 %, GAA 2,59
Playoffs: GP 6, GS 2, 0-2-0, TOI 185:37, SV 87,7 %, GAA 3,23
Nuori kaveri siis tuli, näki ja…no ei voittanut, mutta eihän tuota kautta nyt voi suuremmin kritisoidakaan. Ensimmäinen kausi P-A:ssa, pienemmässä kaukalossa, uudessa “maailmassa“ , lähes olemattomalla englannin taidolla, ikää 22 vuotta ja mitä vielä… Siis lähtökohtahan nyt oli se, että kunhan nyt jollain tavalla pääsee miljööseen kiinni ja sopeutuu ja siinä sivussa sitten näyttäisi potentiaaliaan AHL:ssä, mutta aloittikin sitten 52 runkosarjamatsissa ja vaikka tilastot tuon joukkueen loppukauden alavireen vuoksi laskivatkin eikä se kaverin omakaan tekeminen ehkä nyt aivan kestänyt kauden rasituksia niin olihan tämä nyt upea kausi kaverilta, sitä ei tämä 2nd round exit ja kaikki vitutus tuota joukkuetta kohden muuta miksikään. Playoffsit alkoivat siis koko joukkueelta heikosti ja kun Bobokaan ei ollut aivan terävimmillään (varsinkin se Sabres-sarjan toisen ottelun avauserä oli heikko) niin löysi itsensä pian katsomosta, josta pääsi sitten lopuksi hakemaan vielä hieman sitä lisä kokemusta tuon muun kaksikon näytettyä “osaamisensa”. Mielestäni kaveria kohdeltiin aivan liian kovin kääntein vaikka pohjalla oli toki jonkin sortin epämääräinen ja tulkinnanvarainen haastattelukin (tulkin kääntämä), josta sitten nämä “kestääkö pää” spekuloinnit käynnistyivät ja kun mitä luultavammin sitä aivan parasta kommunikointi tasoa ei vielä valmennukseenkaan ole niin ei sitten mitä luultavammin kyennyt tätä riittävän vakuuttavasti kumoamaan. Tai mistä näitä tietää. Playoffs-tilastot eivät siis ole niin häävit, mutta ehdottomasti tulevaisuuden kannalta positiivinen kausi nuorelta venäläiseltä. Ensimmäinen Pohjois-Amerikassa. Lisäksi Sergeistä on ainakin itseäni jäänyt sellainen positiivinen kokonaiskuva, miellyttävä asenne eli ei todellakaan kaihda työntekoa ja näe muiden palautetta negatiivisessa mielessä eli sellaista perus itsestään paljon (liikaa) luulevaa ja omiin lahjoihinsa liiaksi uskovaa veli venäläistä ei kaverista olisi löytynyt vaan tuntuisi hyvin maanläheiseltä tapaukselta (olematta kuitenkaan liiaksi sillä kyllä eri kommenteistakin on välittynyt sellainen terve usko itseensä), joten tässä tapauksessa odotan mielenkiinnolla miten kaverin kehitys tulevaisuudessa etenee.
Ensi kaudeksi saatetaan hankkia sitä kovempaa ja nimekkäämpää kaveria maalinsuulle, jolloin Bobo pelannee tuollaisessa Tuukka Rask -tilanteessa eli mieluusti mahdollisimman paljon pelaavana nuorena kakkosena. Mielestäni idealimpi tilanne kuin tämä nykyinen sillä täten kaverille jäisi enemmän aikaa Jeff Reesen kanssa työskentelyyn ja tekniikan hiomiseen sekä heikkouksien parantamiseen, mikä voi pitkässä juoksussa ja tulevaisuuden kuvassa olla se paras tilanne ihan jokaisen kannalta. Toki mikäli ketään ei tulekaan (hehheh…sillä tämä on näitä uskon vasta kun näen juttuja Flyersista puhuttaessa) niin sitten Bobo jatkanee selvänä ykkösenä ja sitten todellakin vain toivotaan sitä parasta. Kolmas vaihtoehto oli sitten näin jälkikäteen sen AHL kauden pelaaminen suuressa roolissa siellä (mikä olisi siinä tapauksessa varmasti parempi ratkaisu mikäli mahdollisena kakkosena ei riittävästi niitä pelejä tulisi), mutta jos nyt ei kuitenkaan. No tämä nähdään sitten ensi kautena.
Brian Boucher:
Runkosarja: GP 34, GS 29, 18-10-4, TOI 1 884:34, SV 91,6 %, GAA 2,42
Playoffs: GP 9, GS 7, 4-4-0, TOI 422:22, SV 90,4 %, GAA 3,13
Boosh pelasi vahvan runkosarjan eikä se mielestäni ollut pelkästään sitä joukkueen hyvyyttäkään vaikka varmasti sekin vaikutti. Tämä vain omalta osaltaan sitten kostautui sillä mikäli Bobo olisi ollut ainoa jollain tavalla jotain kiinni saanut kaveri niin varmasti jotain Rolosonia tai siis ylipäätään maalivahtihankintaa olisi deadlinella haettu nuoren rookien tueksi, mutta nyt joukkueella oli upeasti pelannut tulokas ja ainakin omasta mielestäni sitä elämänsä kautta pelannut veteraani (entinen Flyersin ykköskierroksen varaus muuten btw. ), joten tämä mitä luultavammin sitten hieman sokaisi ja loi sitä ylioptimististakin luottoa maalivahtiosastoon, joka sitten kostautui kun niin Boucherilla Leightonista puhumattakaan eivät vain nupit kestäneet ja kyvyt riittäneet ja nuoresta tulokkaastakaan ei ainakaan vielä ollut sen suuren vastuun kantajaksi. Booshilta siis periaatteessa hyvä kausi, mutta Flyersissa joutui vain loppupeleissä kantamaan aivan liian suurta roolia suhteessa omiin kykyihinsä, mikä sitten kostautui niin miehelle itselleen kuin etenkin koko joukkueelle.
Michael Leighton:
Runkosarja: GP 1, GS 1, 1-0-0, TOI 59:47, SV 88,9 %, GAA 4,00
Playoffs: GP 2, GS 1, 0-1-0, TOI 69:43, SV 86,2 %, GAA 3:43
Mielestäni aika kuvaavaa, että kaveri pelasi playoffseissa enemmän kuin mitä koko runkosarjan aikana ja eikä siis kumpikaan kahdesta muusta kärsinyt nyt mistään loukkaantumisista, joiden vuoksi kaveria olisi ollut vain “pakkokin” peluuttaa. Vain Flyersissa tämä. No joo Leighton osoitti toki olevansa AHL:ään pirun tasokas tekijä, mutta sillä ei valitettavasti ole NHL:n kanssa niinkään tekemistä. Kyvyt eivät vain riitä sitä puhdasta kakkosta kummemmaksi ja sekin on nyt helpommin sanottu kuin tehty sillä mies on pelannut itsensä jo melkoiseksi sylkykupiksi Philadelphiassa, joten saapa nähdä mitä kaverille keksivät. Ideaali tilanne molempien kannalta olisi kauppa jonnekin muualle, mutta kukapa tähän sitten lähtisi mukaan kun palkka on kuitenkin puhtaalle kakkoselle (josta ei sen suurempaan ykkösen rooliin olisi) kohtuu kova ja alla melkoista loukkaantumiskierrettäkin? Hiljaista taitaa vain tulla. Eiköhän se ole joko Phantomseissa NHL-palkalla jatkaminen tai sitten siirtyminen vähin äänin kohti KHL:ää. Toki mikäli se jotain joskus näyttänytkin kassari tulee ja Boboa halutaan peluuttaa Phantomseissa niin silloin voisi Michelillekin sopimuksen omaavan olla se the tontti tarjolla luukkua aukomassa, mutta joo melkoista pyörittelyähän se vain vaatii. No katsellaan.
Summa summarum:
Määrä ei edelleenkään korvannut laatua vaikka viime kauden viiden pelaamaan päässeen lukema tipahtikin kolmeen, mutta siis sitä selvää ja luotettavaa ykköstä ei edelleenkään löytynyt, jonka nyt luulisi olevan parin viime kauden(kin) tapahtumien valossa se selkeä reagointisuunta ensi kaudeksi, mutta siitä enemmän siinä uudessa ketjussa. Positiivista oli kuitenkin tuo Bobon kausi, mikä antoi toivoa, että ajan ja kovan työn myötä kaverista saattaisi kehittyä eliittiluokan veskari NHL:ään. Vielä tällä hetkellä kaveri on enemmän se lahjakas raakile, mutta antaa ajan kulua ja katsellaan sitten.
Puolustus:
Oskars Bartulis:
Runkosarja: GP 13, 0+0=0, -4, 13:01
Playoffs: Ei pelannut
Latvialaiselle todella vaikea kausi. Pääsi muistaakseni ihan kauden alussa tuuraamaan Prongeria parin matsin verran, jonka jälkeen istuikin sitten katsomossa sinä 7. kaverina ja kävi välillä Phantomseissakin hakemassa sitä tuntumaa pikku stinteillä. Sitten kun Pronger loukkaantui ja roolia vapautui niin täytti sen alku hakemisen jälkeen ihan mallikkaasti kunnes sitten loukkaantui itsekin ja sen jälkeen ei enää hirveämmin roolia tullutkaan ja kun tuli (Pronger jälleen poissa) niin joutui heti siinä ensimmäisessä ottelussaan pitkästä aikaa Upshallin kolaamaksi ja loukkaantui uudestaan, joten omanlaistaan ironiaa tässäkin. Ensi kausi on miehen uran kannalta pirun tärkeä sillä se läpimurto pitäisi vain tehdä. Paljon riippuu nyt siitä lähteekö organisaatio nyt sen kunnon kassarin perään, jolloin puolustusta olisi väkisin halvennettava, jolloin myös niitä tonttejakin avautuisi. Mikäli näin käy niin tätä ei latvialaisen passaa missata tai muuten kaveri alkaisi jäämään pysyvästi siihen väliinputoajan rooliin. Bartulisin pienoinen ongelma on kuitenkin se, että niitä vahvuuksia ei liiemmin olisi. Muuta kuin koko, jota ei kuitenkaan hirveämmin käytä ja pelaa fyysisesti minkä raamit kyllä mahdollistaisivat. Suoranaisia heikkouksiakaan ei nyt ole joskaan ei se perustasokaan nyt missään pilvissä mene, mutta siis vähän tuollainen tasapaksu ja samalla harmaa pakkihan latvialainen vain olisi, jollaisilla on vain monesti tapana jäädä sinne “melkein” -osastoon jahka selviä vahvuuksia omaavat samoista paikoista kamppailevat kaverit vain kykenevät kehittämään niitä heikkouksiaan. No katsellaan. Viime kaudella tehtyä jatkoa olisi vielä pari kautta jäljellä, jonka aikana se läpimurron siis pitäisi tapahtua. Nykyisellään tuollainen ihan kiva ja halpa 7. pakki, joka myös persoonana sopii tähän rooliin eli olisi kärsivällinen ja nöyrä tapaus, mutta tuossa roolissa on vaikea luoda sen pidempää uraa vaan ajanmyötä uudet nuoret prospektit nousevat haastamaan ja ottamaan näitä tontteja ja hakiessaan sitä omaa läpilyöntiään.
Jatkuu...
