Voitto kohtuu suvereenin esityksen jälkeen voisi olla ihan kuvaava ilmaisu. Hyvä peli siis ja mukavaa, että onnistumisia tuli laajalle rintamalle. Puolustus ja maalivahtipeli toimivat siis jälleen (tällä kertaa siis yksi omiin) ja kun hyökkäyskin sai niitä maaleja aikaiseksi niin komea voittohan viime yöstä oli tuloksena. Se, että maalimäärä nousi lopulta noinkin suureksi kertoo toki myös Canesin puolustamisesta omaa kieltään. Ei hirveästi maalivahdeille apua tullut ja sinänsä hyvin pelannut Ward vaihdettiinkin jo toisessa erässä luukulta pois tilanteen ollessa jo 4-0 Flyersille.
Hartnell-Briere-Leino oli sen viime ottelun "tutkiskelun" jälkeen jälleen oma itsensä eli pirun vahva. Pyörittivät välillä miten halusivat. Leino varsinkin oli tulessa vaikkei yhtä syöttöä enempää tilastoihinsa saanutkaan. Tuota Brieren avausmaalin pohjustusta edelsi samanlainen tarjoilu Hartnellille, mutta se hylättiin milestäni aivan oikein potkumaalina, mutta heti seuraavaan vaihtoon paremmalla tuurilla ja siitä se sitten lähti. Yleensä paljon parjaamani (joskin ainakin omasta mielestäni ihan syystä) Hartnellin pelaamista pitää myös kehua kun sille todellakin aihetta on. Hyvin on siis Scott kautensa noin kokonaisuutena tutkailtuna aloittanut ja pelannut pitkälti juuri niillä omilla vahvuuksillaan riittävän yksinkertaista kiekkoa, antaen kahden taiturin vastata niistä tempuista ja tulostahan syntyy.
Powe-Giroux-Carter. Giroux oli vain pirun vahva, jälleen. Teki jatkuvasti niitä oikeita asioita oikeaan aikaan. Se miten noinkin pieni kaveri voittaa jatkuvasti sitä kiekkoa itselleen eri kaksinkamppailuista ja ruuhkista olisi monelle junnulle ehdottomasti seuraamisen arvoista. Siinä järki raksuttaa, nopeat sekä taitavat kädet vispaavat ja vahva keskivartalo sekä jalat takaavat tasapainon. Se Richardsin AV-maalin tarjoilu kertoi myös hyvin paljon Claudesta. Siitä olisi 99% kavereista nakuttanut rannarilla, monet pleksiin, mutta Claude haki sen Richien lavan ja kiekko löysi tiensä maaliin. Toki Roo voisi laukoakin enemmän ja hakea niitä omiakin/yksinkertaisempia ratkaisuja sillä välillä haetaan hivenen liiankin hienoja maaleja, mutta kaikki aikanaan... Carter pelasi ehdottomasti hyvin ja todellakin Cartermaisesti eli teki vain hivenen huomaamatta niitä tehoja. Yhtäkkiä olikin taululla tehot 3+0, eikä nyt niitä maaleja enempää ollut hirveämmin näkynyt (vrt. Leino tai Giroux). Parhaimmillaan siis todellinen kylmä viimeistelijä sekä pelote yhdelle sun toiselle. Viime yönä oli siis tällainen ottelu. Powesta ei tarvitse varmaan mitään sanoakaan sitä tuttua kauraa.
Nödl-Richards-Zherdev oli sen puolitoista erää varsin näkymättömissä ja ehdinkin jo ihmetellä miten Wellwoodin kanssa ketju oli se Flyersin pirtein ja Zherdevin kanssa ei mitään, mutta paransivat ehdottomasti loppua kohti ja jokainen pääsi tehoille. Zherdev ja Richards maalien muodoissa. Nödlistä ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Hyvää pelaamista vaihdosta toiseen. Richards oli aluksi hivenen yössä, mutta lämpeni ottelun edetessä. Samat Zherdevistä, joskin onhan Nik melkoinen vaeltava-aave. Koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Sieltä voi tulla upea soolomaali, onneton kiekonmenetys tai mitä vain tältä väliltä. Saa siis nähdä.
Nelonen oli tutun energinen ja fyysinen. Shelley kelasi heti alkuun Ruudun haukkaamaan happea ja oli muutenkin jälleen mukavan fyysinen. Carcillo jakoi siihen Brieren toiseen yllättävänkin nätin passin ja se näytti yllättävän yhden sun toisenkin. Se tappelu Kostopouluksen kanssa oli sinänsä aika turha sillä tilanne oli täysin Flyersin hallinnassa eikä mitään omien herättelyä tarvittu eikä näitä mahdollisuuksia varsinkaan aikaisessa vaiheessa ottelua (toisen erän alussa tilanteessa 3-0 eli ottelu oli kuitenkin yhä sinänsä auki) pitäisi tarjota muillekaan, mutta Flyers kesti hyvin sen Canesin hetkellisen piristymisen. Niin ja kaikkihan sen tietävät ettei Dannyn tarvitse Kostopoulosta vastaan mitään todistella, odotettu tulema oli tällä saralla viimekin yönä ja kun tämä (eikä siis Dannykään) ei ollut tehnyt mitään sen rumempaa mistä olisi pitänyt käydä muistuttamassa niin tuo oli sarjassamme niitä sinänsä turhia tappeluita, joista joku parempi joukkue olisi voinut itsensä kootakin. Kohta varmaan joku tulee kertomaan, ettei turhia tappeluita ole olemassakaan ja onhan siinäkin osatotuutta, mutta ainakin itselleni tappelut tarjoavat aina sille tappiolla olevalle joukkueelle mahdollisuuden herätellä itseään ja parantaa sitä pelaamistaan, eivätkä vain ole pelkkää viihdettä/kuitin hakemista. Monesti nämä ovat huomattavasti tehokkaampia herättelyjä kuin valmentajan huudot penkin takaa. Tuossakin Kostopoulos sinänsä heikompana tappelijana lähti hivenen kovempaansa vastaan ja vaikka tappio tulikin niin kyllä tuollaisen vain pitää edes jollain tasolla vaikuttaa niihin siihen asti lähinnä penkillä muniaan kaivaneisiin urhoihin tai sitten pelaavat vain aivan väärää lajia. Tämä meni nyt hivenen sivuraiteille, joten takaisin asiaan eli nelonen pelasi jälleen hyvän pelin.
Puolustuksesta ei oikeastaan muuta kuin, että O'Donnellille sattui niitä virheitä kiekon kanssa vieläpä useampaan otteeseen. Ongelma on siinä, että kun näin käy niin irkku ei todellakaan kykene nopeudellaan näitä paikkaamaan vaan päinvastoin silloin mennään ja kovaa kohti Flyers maalia. Näistä ei sen pahempia tullut kiitos muutamaan kertaan hienosti paikanneen Meszarosin ja Bobon. Noin muutoin puolustus pelasi tutun vahvasti eivätkä siis olleet horjutettavissa Canes hyökkäyksen avaimilla. Niitä blokattuja laukauksiakin tuli jälleen "jokunen". Canes sinänsä laukoi paljon, mutta kuten monissa muissakin Flyersin otteluissa niin se ydinsektori on pääsääntöisesti hyvin tukittuna ja josta siis suurin osa maaleista vain tehdään kuten Canesinkin ainokainen viime yönä, jossa LaRose oli täysin vapaana Bobon edessä, kiekko siihen ja välittömästi maaliin.
Maalilla Bob oli taas kerran vahva eikä niitä helppoja mennyt tälläkään kertaa. Muutama todellinen pelastuskin mahtui mukaan, joten ei voi valittaa.
Mitä Leightoniin tulee niin uskon, että Michaelille tarjotaan ihan reilua mahdollisuutta ja jos kykenee pelaamaan niissä tilaisuuksissaan paremmin kuin Bob niin sitten katsellaan taas, mutta moniko uskoo tähän? Tämä onkin yhtälailla hyvä kysymys. Vaikea on nimittäin nähdä Leightonilla hirveästi mahdollisuuksia nykyvireisen Bobon syrjäyttämiseen. Lisähaaste ei siis ainakaan omasta mielestäni ole pahasta sillä onhan Bob jo sen näyttänyt, ettei pieni haaste ole ongelma eikä mikään noustuaan täysin kaavailujen ulkopuolelta (siis vielä tälle kaudelle) Flyersin ykköseksi. Lisäksi ei nyt tulokasmaalivahdilla voi olla mitään "koskemattomuutta" vaan tämän pitää ehdottomasti osoittaa olevansa se paras vaihtoehto sinne maalille, kuten Bob on tähän mennessä osoittanut. Se ei nimittäin tekisi joukkuehengelle ainakaan hyvää jos Leightonille todetaan suoraan, ettei maalille ole silloin tällöin yksittäisiä otteluita kummemmin asiaa vaan Bob on se joka pelaa vaan kyllä sen pitää mennä niin, että Bob osoittaa Leightonille sen kaapin paikan kuten teki jo Boucherille. Se että istut penkillä kun toinen on vain parempi ja tämän olet itsekin saanut karvaasti todeta on ihan ok-juttu (joka toki harmittaa, mutta erilailla) vaikka varmasti jokainen aina mahdollisimman paljon haluaisi pelatakkin, mutta jos istut toisen pelatessa ilman ettei tätä testausta ja mahdollisuutta omien kykyjen näyttämiseen on ollut ja siten sitä tiedostamista, että tuo kaveri on vain parempi ei ole niin se voikin hiertää jo huomattavasti pahemmin ja synnyttää sitä tyytymättömyyttä. Ja kun aivan varmasti Leightonillakin on ne omat erityiset kaverinsa tuolla kopissa niin näin se sitten alkaisi säteilemään ja mahdollisesti sitä eripuraa syntyisi eikä se joukkuehenki olisikaan enää niin hyvä, mitä se tällä hetkellä näyttää olevan. Ehdottomasti siis Leightonille oma mahdollisuutensa ja jos sitä ei kykene käyttämään niin sitten on paikka tyytyä osaansa tai vaihtaa organisaatiota, sillä kyllähän sen kakkosen jos jonkun pitää olla pirun hyvä joukkuepelaaja sekä -urheilija eikä mikään selkään puukottava toisen epäonnistumisista nauttiva ja niitä odottava sekä medialle itkevä tapaus. Sen tuen pitää olla todellakin sitä 110% sillä se kakkosen rooli vain koostuu pitkälti juuri tästä ykkösen auttamisesta, joko lepuuttamalla tai sitten muuten tukemalla. Se jos mikä on todellisen joukkuepelaajan ja hengenluojan luonnerooli ja siksi ainakin itse olen aina arvostanut näitä "hyviä" kakkosia, jotka ovat tämän tilanteensa käsitelleet paremmin kuin hyvin.
Kokonaisuutena siis hyvä ottelu ja paluu voittokantaan.
Hartnell-Briere-Leino oli sen viime ottelun "tutkiskelun" jälkeen jälleen oma itsensä eli pirun vahva. Pyörittivät välillä miten halusivat. Leino varsinkin oli tulessa vaikkei yhtä syöttöä enempää tilastoihinsa saanutkaan. Tuota Brieren avausmaalin pohjustusta edelsi samanlainen tarjoilu Hartnellille, mutta se hylättiin milestäni aivan oikein potkumaalina, mutta heti seuraavaan vaihtoon paremmalla tuurilla ja siitä se sitten lähti. Yleensä paljon parjaamani (joskin ainakin omasta mielestäni ihan syystä) Hartnellin pelaamista pitää myös kehua kun sille todellakin aihetta on. Hyvin on siis Scott kautensa noin kokonaisuutena tutkailtuna aloittanut ja pelannut pitkälti juuri niillä omilla vahvuuksillaan riittävän yksinkertaista kiekkoa, antaen kahden taiturin vastata niistä tempuista ja tulostahan syntyy.
Powe-Giroux-Carter. Giroux oli vain pirun vahva, jälleen. Teki jatkuvasti niitä oikeita asioita oikeaan aikaan. Se miten noinkin pieni kaveri voittaa jatkuvasti sitä kiekkoa itselleen eri kaksinkamppailuista ja ruuhkista olisi monelle junnulle ehdottomasti seuraamisen arvoista. Siinä järki raksuttaa, nopeat sekä taitavat kädet vispaavat ja vahva keskivartalo sekä jalat takaavat tasapainon. Se Richardsin AV-maalin tarjoilu kertoi myös hyvin paljon Claudesta. Siitä olisi 99% kavereista nakuttanut rannarilla, monet pleksiin, mutta Claude haki sen Richien lavan ja kiekko löysi tiensä maaliin. Toki Roo voisi laukoakin enemmän ja hakea niitä omiakin/yksinkertaisempia ratkaisuja sillä välillä haetaan hivenen liiankin hienoja maaleja, mutta kaikki aikanaan... Carter pelasi ehdottomasti hyvin ja todellakin Cartermaisesti eli teki vain hivenen huomaamatta niitä tehoja. Yhtäkkiä olikin taululla tehot 3+0, eikä nyt niitä maaleja enempää ollut hirveämmin näkynyt (vrt. Leino tai Giroux). Parhaimmillaan siis todellinen kylmä viimeistelijä sekä pelote yhdelle sun toiselle. Viime yönä oli siis tällainen ottelu. Powesta ei tarvitse varmaan mitään sanoakaan sitä tuttua kauraa.
Nödl-Richards-Zherdev oli sen puolitoista erää varsin näkymättömissä ja ehdinkin jo ihmetellä miten Wellwoodin kanssa ketju oli se Flyersin pirtein ja Zherdevin kanssa ei mitään, mutta paransivat ehdottomasti loppua kohti ja jokainen pääsi tehoille. Zherdev ja Richards maalien muodoissa. Nödlistä ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Hyvää pelaamista vaihdosta toiseen. Richards oli aluksi hivenen yössä, mutta lämpeni ottelun edetessä. Samat Zherdevistä, joskin onhan Nik melkoinen vaeltava-aave. Koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Sieltä voi tulla upea soolomaali, onneton kiekonmenetys tai mitä vain tältä väliltä. Saa siis nähdä.
Nelonen oli tutun energinen ja fyysinen. Shelley kelasi heti alkuun Ruudun haukkaamaan happea ja oli muutenkin jälleen mukavan fyysinen. Carcillo jakoi siihen Brieren toiseen yllättävänkin nätin passin ja se näytti yllättävän yhden sun toisenkin. Se tappelu Kostopouluksen kanssa oli sinänsä aika turha sillä tilanne oli täysin Flyersin hallinnassa eikä mitään omien herättelyä tarvittu eikä näitä mahdollisuuksia varsinkaan aikaisessa vaiheessa ottelua (toisen erän alussa tilanteessa 3-0 eli ottelu oli kuitenkin yhä sinänsä auki) pitäisi tarjota muillekaan, mutta Flyers kesti hyvin sen Canesin hetkellisen piristymisen. Niin ja kaikkihan sen tietävät ettei Dannyn tarvitse Kostopoulosta vastaan mitään todistella, odotettu tulema oli tällä saralla viimekin yönä ja kun tämä (eikä siis Dannykään) ei ollut tehnyt mitään sen rumempaa mistä olisi pitänyt käydä muistuttamassa niin tuo oli sarjassamme niitä sinänsä turhia tappeluita, joista joku parempi joukkue olisi voinut itsensä kootakin. Kohta varmaan joku tulee kertomaan, ettei turhia tappeluita ole olemassakaan ja onhan siinäkin osatotuutta, mutta ainakin itselleni tappelut tarjoavat aina sille tappiolla olevalle joukkueelle mahdollisuuden herätellä itseään ja parantaa sitä pelaamistaan, eivätkä vain ole pelkkää viihdettä/kuitin hakemista. Monesti nämä ovat huomattavasti tehokkaampia herättelyjä kuin valmentajan huudot penkin takaa. Tuossakin Kostopoulos sinänsä heikompana tappelijana lähti hivenen kovempaansa vastaan ja vaikka tappio tulikin niin kyllä tuollaisen vain pitää edes jollain tasolla vaikuttaa niihin siihen asti lähinnä penkillä muniaan kaivaneisiin urhoihin tai sitten pelaavat vain aivan väärää lajia. Tämä meni nyt hivenen sivuraiteille, joten takaisin asiaan eli nelonen pelasi jälleen hyvän pelin.
Puolustuksesta ei oikeastaan muuta kuin, että O'Donnellille sattui niitä virheitä kiekon kanssa vieläpä useampaan otteeseen. Ongelma on siinä, että kun näin käy niin irkku ei todellakaan kykene nopeudellaan näitä paikkaamaan vaan päinvastoin silloin mennään ja kovaa kohti Flyers maalia. Näistä ei sen pahempia tullut kiitos muutamaan kertaan hienosti paikanneen Meszarosin ja Bobon. Noin muutoin puolustus pelasi tutun vahvasti eivätkä siis olleet horjutettavissa Canes hyökkäyksen avaimilla. Niitä blokattuja laukauksiakin tuli jälleen "jokunen". Canes sinänsä laukoi paljon, mutta kuten monissa muissakin Flyersin otteluissa niin se ydinsektori on pääsääntöisesti hyvin tukittuna ja josta siis suurin osa maaleista vain tehdään kuten Canesinkin ainokainen viime yönä, jossa LaRose oli täysin vapaana Bobon edessä, kiekko siihen ja välittömästi maaliin.
Maalilla Bob oli taas kerran vahva eikä niitä helppoja mennyt tälläkään kertaa. Muutama todellinen pelastuskin mahtui mukaan, joten ei voi valittaa.
Mitä Leightoniin tulee niin uskon, että Michaelille tarjotaan ihan reilua mahdollisuutta ja jos kykenee pelaamaan niissä tilaisuuksissaan paremmin kuin Bob niin sitten katsellaan taas, mutta moniko uskoo tähän? Tämä onkin yhtälailla hyvä kysymys. Vaikea on nimittäin nähdä Leightonilla hirveästi mahdollisuuksia nykyvireisen Bobon syrjäyttämiseen. Lisähaaste ei siis ainakaan omasta mielestäni ole pahasta sillä onhan Bob jo sen näyttänyt, ettei pieni haaste ole ongelma eikä mikään noustuaan täysin kaavailujen ulkopuolelta (siis vielä tälle kaudelle) Flyersin ykköseksi. Lisäksi ei nyt tulokasmaalivahdilla voi olla mitään "koskemattomuutta" vaan tämän pitää ehdottomasti osoittaa olevansa se paras vaihtoehto sinne maalille, kuten Bob on tähän mennessä osoittanut. Se ei nimittäin tekisi joukkuehengelle ainakaan hyvää jos Leightonille todetaan suoraan, ettei maalille ole silloin tällöin yksittäisiä otteluita kummemmin asiaa vaan Bob on se joka pelaa vaan kyllä sen pitää mennä niin, että Bob osoittaa Leightonille sen kaapin paikan kuten teki jo Boucherille. Se että istut penkillä kun toinen on vain parempi ja tämän olet itsekin saanut karvaasti todeta on ihan ok-juttu (joka toki harmittaa, mutta erilailla) vaikka varmasti jokainen aina mahdollisimman paljon haluaisi pelatakkin, mutta jos istut toisen pelatessa ilman ettei tätä testausta ja mahdollisuutta omien kykyjen näyttämiseen on ollut ja siten sitä tiedostamista, että tuo kaveri on vain parempi ei ole niin se voikin hiertää jo huomattavasti pahemmin ja synnyttää sitä tyytymättömyyttä. Ja kun aivan varmasti Leightonillakin on ne omat erityiset kaverinsa tuolla kopissa niin näin se sitten alkaisi säteilemään ja mahdollisesti sitä eripuraa syntyisi eikä se joukkuehenki olisikaan enää niin hyvä, mitä se tällä hetkellä näyttää olevan. Ehdottomasti siis Leightonille oma mahdollisuutensa ja jos sitä ei kykene käyttämään niin sitten on paikka tyytyä osaansa tai vaihtaa organisaatiota, sillä kyllähän sen kakkosen jos jonkun pitää olla pirun hyvä joukkuepelaaja sekä -urheilija eikä mikään selkään puukottava toisen epäonnistumisista nauttiva ja niitä odottava sekä medialle itkevä tapaus. Sen tuen pitää olla todellakin sitä 110% sillä se kakkosen rooli vain koostuu pitkälti juuri tästä ykkösen auttamisesta, joko lepuuttamalla tai sitten muuten tukemalla. Se jos mikä on todellisen joukkuepelaajan ja hengenluojan luonnerooli ja siksi ainakin itse olen aina arvostanut näitä "hyviä" kakkosia, jotka ovat tämän tilanteensa käsitelleet paremmin kuin hyvin.
Kokonaisuutena siis hyvä ottelu ja paluu voittokantaan.