Eager tuossa edellä taisi sanoakin kaiken oleellisemman viime yön pelistä. Näyttää siltä, että Flyers jatkaa viime kauden linjalla. Pelisysteemi on periaattessa hyvä ja pelaajat ovat oppineet pelaamaan systeemin mukaan, mutta energia ja tahto puuttuu, jolloin hyvin pelaavia vastustajia vastaan ei pärjätä. Pelaaminen on laiskaa ja innotonta, varsinkin hyökkäyksessä.
Mitä noihin Eagerin muihin kommentteihin tulee, niin monessa asiassa olen samoilla linjoilla. Richardsin ja Carterin välistä kemiaa en kyllä ole lainkaan nähnyt, mutta tässäkin tapauksessa tulee Carteria parjattua aivan liikaa. Richards on ollut melkolailla yhtäsuuri ongelma kuin hänkin. Tässä viimeisimmässä Richards oli pääasiassa aika pihalla koko ottelusta ja kuvasti hyvin koko joukkuetta. Carterilla sen sijaan oli yritystä, vaan ei kylläkään onnistumisia.
Näkisin, että tämä Richards-Carter -akselilla on muitakin ongelmia kuin pelkästään tämä mystisen kemian puute. Se, että Carter ei osaa pelata laidassa on varmasti yksi syy ongelmiin. Toinen merkittävä on näiden kahden pelaaja tietynlainen samanlaisuus ja se, että he eivät kuitenkaan pelityyleiltään sovi kovinkaan hyvin yhteen. Molemmat tarvitsevat kiekon pelatakseen hyvin. Molemmat osaavat dominoida peliä, mutta vain jos saavat pelata sen kiekon kanssa. Carter sopisi Richardsin laitaan, jos hän olisi gagnemainen hiipivä snaipperi, joka yllättäen onkin siellä maalipaikalla. Carter ei, ehkä huonen pelikäsityksensä ja putkinäön vuoksi, oikein osaa tätä maalipaikan hakua. Carter on paljon suoraviivaisempi. Hän laukoo heti, oli paikka mikä tahansa. Saadessaan kiekon hän rynnistää päin maalia ja yleensä laukaisee. Rannelaukaus on sen verran hyvä, että joskus se menee sisään. Mutta Richards tarvitsisi jonkun joka etsisi sen vapaan paikan mihin hän voisi syöttää tai sitten maaliedustapelaajan, joka laittaisi hänen laukaustensa reboundit sisään. Siksi Hartnell tuntui toimivan kohtuullisesti Richardsin kanssa ja siksi oikeastaan tahtoisin nähdä Zherdevin Richardsin ketjussa.
Toisaalta Richardsin pitäisi myös alkaa pelaamaan paremmin kuin mitä pelaaminen nyt on. Pahasti näyttää, että viime kauden surffailu jatkuu. Richards ("hyvänä kapteenina") antaa oikein hyvän esimerkin koko joukkueesta. Ajoittain hän tekee kovaa ja hyvää työtä pelillisesti, mutta harvoin jaksaa suorittaa koko 60 minuuttia. Kun Richards pelaa parasta peliään hän on kovassa vedossa vaihdosta toiseen ja tekee kaikkensa voiton eteen, mutta nyt parin kauden ajan suoritukset pelistä ja vaihdosta toiseen ovat ailahdelleet todella paljon. Aivan kuin koko Flyers-joukkueella.
Joukkueena näitä jäähyminuuttien määrä olisi myös vähennettävä. Varsinkin tyhmiä jäähyjä tulee aivan liikaa. Kyllä, Hartnell, tarkoitan juuri sinua!
Nyt sitten on tullut kaksi tappiota putkeen. Tästä on huono jatkaa, mutta noustava olisi. Seuraava peli on vasta torstai-perjantai yönä Ducksia vastaan, joten ainakin aikaa paketin kasaan saamiseksi olisi. Saapa nähdä miten käy...
Mitä noihin Eagerin muihin kommentteihin tulee, niin monessa asiassa olen samoilla linjoilla. Richardsin ja Carterin välistä kemiaa en kyllä ole lainkaan nähnyt, mutta tässäkin tapauksessa tulee Carteria parjattua aivan liikaa. Richards on ollut melkolailla yhtäsuuri ongelma kuin hänkin. Tässä viimeisimmässä Richards oli pääasiassa aika pihalla koko ottelusta ja kuvasti hyvin koko joukkuetta. Carterilla sen sijaan oli yritystä, vaan ei kylläkään onnistumisia.
Näkisin, että tämä Richards-Carter -akselilla on muitakin ongelmia kuin pelkästään tämä mystisen kemian puute. Se, että Carter ei osaa pelata laidassa on varmasti yksi syy ongelmiin. Toinen merkittävä on näiden kahden pelaaja tietynlainen samanlaisuus ja se, että he eivät kuitenkaan pelityyleiltään sovi kovinkaan hyvin yhteen. Molemmat tarvitsevat kiekon pelatakseen hyvin. Molemmat osaavat dominoida peliä, mutta vain jos saavat pelata sen kiekon kanssa. Carter sopisi Richardsin laitaan, jos hän olisi gagnemainen hiipivä snaipperi, joka yllättäen onkin siellä maalipaikalla. Carter ei, ehkä huonen pelikäsityksensä ja putkinäön vuoksi, oikein osaa tätä maalipaikan hakua. Carter on paljon suoraviivaisempi. Hän laukoo heti, oli paikka mikä tahansa. Saadessaan kiekon hän rynnistää päin maalia ja yleensä laukaisee. Rannelaukaus on sen verran hyvä, että joskus se menee sisään. Mutta Richards tarvitsisi jonkun joka etsisi sen vapaan paikan mihin hän voisi syöttää tai sitten maaliedustapelaajan, joka laittaisi hänen laukaustensa reboundit sisään. Siksi Hartnell tuntui toimivan kohtuullisesti Richardsin kanssa ja siksi oikeastaan tahtoisin nähdä Zherdevin Richardsin ketjussa.
Toisaalta Richardsin pitäisi myös alkaa pelaamaan paremmin kuin mitä pelaaminen nyt on. Pahasti näyttää, että viime kauden surffailu jatkuu. Richards ("hyvänä kapteenina") antaa oikein hyvän esimerkin koko joukkueesta. Ajoittain hän tekee kovaa ja hyvää työtä pelillisesti, mutta harvoin jaksaa suorittaa koko 60 minuuttia. Kun Richards pelaa parasta peliään hän on kovassa vedossa vaihdosta toiseen ja tekee kaikkensa voiton eteen, mutta nyt parin kauden ajan suoritukset pelistä ja vaihdosta toiseen ovat ailahdelleet todella paljon. Aivan kuin koko Flyers-joukkueella.
Joukkueena näitä jäähyminuuttien määrä olisi myös vähennettävä. Varsinkin tyhmiä jäähyjä tulee aivan liikaa. Kyllä, Hartnell, tarkoitan juuri sinua!
Nyt sitten on tullut kaksi tappiota putkeen. Tästä on huono jatkaa, mutta noustava olisi. Seuraava peli on vasta torstai-perjantai yönä Ducksia vastaan, joten ainakin aikaa paketin kasaan saamiseksi olisi. Saapa nähdä miten käy...