Tuo äskeinen innosti tutkimaan vähän tarkemmin kuinka kamala se Flyersin maalivahtihärdelli on oikeasti ollut. Viimeinen selkeästi eliittitason maalivahti Flyersissä oli Pelle Lindbergh jonka viimeiseksi kaudeksi jäi 85-86 :( Sitten tuli Ron Hextall, mutta hänkin pelasi oikeastaan vain pari hyvää kautta uransa alussa ja sitten oli mitä oli. Vanbiesbrouck 90-luvun lopulla oli kohtuullinen, muttei mielestäni niin hyvä kuin oikean ykkösvahdin pitäisi olla (voi kunpa Clarke olisi silloin hankkinut sen Cujon...). Sitten oli tuo Cechmanek, mutta sekin yritys jäi vähän vaisuksi...
Flyers-vahdit (yleensä kaksi kaudella eniten pelannutta) kaudesta 87-88 lähtien eli Finaali-tappiota seuranneesta vuodesta, jolloin joukkue alkoi hajota:
87-88 Ron Hextall (64GP), Mark Laforest (21GP)
Hextall selkeä ykkönen, vaan ei aivan enää edelliskausien tasolla
88-89 Ron Hextall (64GP), Mark Laforest (17GP)
89-90 Ken Wregget (51GP), Pete Peeters (24GP), Ron Hextall (8GP)
Hextall taisi olla loukkaantuneena jos oikein muistan...
90-91 Ron Hextall (36GP), Ken Wregget (30GP), Pete Peeters (26GP)
91-92 Ron Hextall (45GP), Ken Wregget (23GP), Dominic Roussel (17GP)
Hextall treidattaan Lindros kaupassa
92-93 Tommy Soderstrom (44GP), Dominic Roussel (34GP), Stephane Beauregard (16GP)
Kakkosvahti tason maalivahteja pyörii maalissa
93-94 Dominic Roussel (60GP), Tommy Soderstrom (34GP)
94-95 Ron Hextall (31GP), Dominic Roussel (19GP)
Hextall palaa, selkeä ykkönen
95-96 Ron Hextall (53GP), Garth Snow (26GP)
96-97 Ron Hextall (55GP), Garth Snow (35GP)
Finaaleihin, vahdeista huolimatta...
97-98 Ron Hextall (55GP), Garth Snow (35GP), Sean Burke (11GP)
Vanbiesbrouck hankitaan UFA-markkinoilta ykköseksi
98-99 John Vanbiesbrouck (62GP), Ron Hextall (23GP)
99-00 John Vanbiesbrouck (50GP), Brian Boucher (35GP)
Vanbiesbrouck aloittaa ykkösenä, Boucher tulee kauden edetässä rinnalle ja ohi, hyviä häneltä otteita playoffseissa
00-01 Roman Cechmanek (59GP), Brian Boucher (27GP)
Cechmanek ohittaa Boucherin
01-02 Roman Cechmanek (46GP), Brian Boucher (41GP)
Kesällä Boucher pihalle ja Esche kakkoseksi
02-03 Roman Cechmanek (58GP), Robert Esche (30GP)
Escheltä hyviä otteita, Cechmanek jäätyy playoffseissa
03-04 Robert Esche (40GP), Jeff Hackett (27GP), Sean Burke (15GP)
Hackett hankitaan UFA-markkinoilta ykköseksi, Esche selkeästi parempi, Hackett korvataan myöhemmin Burkella, Escheltä hyvät playoffsit
04-05 Niittymäki AHL-finaalin MVP
05-06 Antero Niittymäki (46GP), Robert Esche (40GP)
Esche ykkönen. Niittymäki nousee samalle tasolla. Esche pelaa kuitenkin playoffsit
06-07 Antero Niittymäki (52GP), Robert Esche (18GP), Martin Biron (16GP)
Katastrofikausi, Niittymäki ykkösenä, mutta haparoi osittain loukkaantumisten takia. Esche vielä huonompi. Biron saapuu loppukaudesta, kun peli on jo menetetty ja saa ykkösen paikan
07-08 Martin Biron (35GP), Antero Niittymäki (17GP), kun 48 ottelua pelattu
Bironilta ykkösenä vahva alku, mutta sitten laimeni. Niittymäki parantanut kauden edetessä.
Hextallin aikana oli selkeä ykkösvahti, mutta kakkosena oli AHL-tason pelureita. Eikä Hextall itsekään ollut mielestäni tarpeeksi hyvä viedäkseen joukkuetta loppuun saakka. Samaa voisi sanoa Vanbiesbrouckista, hyvä vaan ei tarpeeksi hyvä. Vanbiesbrouckin aikaan alkoi myös tämä viimeaikainen härdelli, jossa vahti pelaa yksi-kaksi hyvää kautta ja sitten romahtaa, kun kakkosvahti tulee ohitse. Näin kävi Vanbiesbrouckille, Boucherille, Cechmanekille, Hackettille, Eschelle ja nyt Bironkin näyttää kärsivän vähän samoja vaivoja (vaikka se huippukausi puuttuukin)...