Tuskin kukaan odotti näkevänsä juuri tätä paria vastatusten ensimmäisellä pudotuspelikierroksella tai puolivälieräsarjassa, millä haluaakaan edessä olevaa rundia kutsua, mutta tässä se nyt on.
Philadelphia Flyers laittoi round robinilla nippuun muut idän suoraan pudotuspeleihin edenneet ns. ennakkosuosikit, maalierolla 11-3, eikä yhdenkään pelin jälkeen voinut puhua mitenkään onnekkaasta tuloksesta vaan selkeästi paremmin pelannut joukkue vei potin. Oliko enemmän Flyersin hyvyyttä vai vastustajien huonoutta, jokainen tulkitkoon tätä mieluisaan suuntaansa. Runkosarjan lopulla löytynyt vire oli onnistuttu hyvin kaivamaan esiin ja joukkue olisi valmis pelaamaan isoista asioista. Hyvä muistaa, että olivat ainoastaan sijoitusotteluita tuleviin pudotuspeleihin, ei sen enempää, eikä liikaa glooriaa tai painoarvoa tule antaa, mutta parempi ehdottomasti näin päin. Ei tarvitse arvuutella onko joukkue iskussa vai ei? Lisäksi ns. koti tai tässä tapauksessa lähinnä peluutusetu on Flyersin hallussa läpi idän pudotuspelien.
Keväällä jo hyvän matkaa pudotuspeleistä ulkona ollut ja trade deadlinella myyjänä toiminut Montreal Canadiens puolestaan pääsi takaportin eli karsintakierroksen myötä mukaan post-seasonille. Ismo Lehkosta enempää ei Canadiensin mahdollisuuksiin uskoneita varmasti mistään löytynyt, mutta niin vain nuorekas joukkue pelasi Pittsburghin pudotuspeleistä ulos. Claude Julien osoitti jäälleen kerran, että työteliäämpi ja tiiviimmin pelannut joukkue on aina puhdasta nimilistaa parempi.
Seuraavaksi ajattelin käydä joukkueita läpi osa-alueittain. Ei mitään mahdottoman syvällistä, mutta jonkinlainen pintaraapaisu, omilla laseillani. Varsinkin Montrealin kannattajat korjailkoot ja täsmentäkööt aktiivisesti.
Maalivahdit
Mielestäni molemmilla ovat pullat hyvin uunissa. Carey Price on yhä edelleen liigan parhaita maalivahteja ja vaikka runkosarjaa ajatellen ikä alkaa jo hieman näkymään, eikä ole enää ihan se sama supermies, mitä viime vuosikymmenen puolenvälin kieppeillä niin pudotuspelisarjaan lähdettäessä en epäile hetkeäkään, etteikö laadukasta maalivahtipeliä olisi tarjolla. Ehdottomasti Montrealin suurimpia aseita, jolta myös näin ennakkoon vaaditaan huippuiltoja perätysten, jotta Canadiens voisi tästä jatkoon suunnistaa.
Flyersilla puolestaan olisi maalillaan ehkäpä (ja toivottavasti) se seuraava superkassari Carter Hartin muodossa. Edessä nuoren miehen ensimmäiset NHL-pudotuspelit, mikä luonnollisesti luo omat kysymyksensä, mutta jotenkin en jaksa olla nuorukaisesta huolissani.
Kakkoskassarien osalta pidän Flyersin Brian Elliottia asteen tai pari Charlie Lindgreniä varmempana ja parempana, joskaan tämä Habsin jenkkikassari ole sen tutumpi tapaus. Lähtökohta luonnollisesti on, että jos joukkueet joutuvat näitä ukkoja maalinsuulleen kaivamaan on maalivahtipeli jo selvästi hävitty, mahdollisesti sarjakin. Flyers voisi hieman Canadiensia paremmin kestää ailahtelua maalivahdeiltaan, mutta lähdetään nyt siitä, ettei Hart tämän selvittämiseen anna aihetta.
Maalivahtisektori on kuitenkin ainoa osa-alue, jolla edgen voi ennakkoon antaa Montrealin ja Pricen suuntaan, Hartilla kun ei vielä näyttöjä NHL-pudotuspeleistä ole, jolloin on ihan aiheellisestikin jonkin asteinen kysymysmerkki.
Puolustukset
Molemmilta löytyy legimentit ja vahvat, joskin urillaan aika erivaiheissa olevat ykköspakit, Ivan Provorov ja Shea Weber. Ero joukkueiden välillä syntyy enemmän näiden herrojen takana.
Flyersin puolustuksen jälleen rakentaminen alkaa hiljakseen näkymään myös jäällä. Ivan Provorov, Travis Sanheim ja Philip Myers muodostavat nuoren ja tasokkaan coren, johon Matt Niskanen ja Justin Braun ovat tuoneet laadukasta veteraanipreesensiä. Kuudes pelaava puolustaja ratkaistaan Robert Häggin ja Tampaa vastaan pitkästä aikaa pelaamaan päässeen Shayne Gostisbeheren välillä. Oletan valmennuksen päätyvät ruotsalaiseen, vaikka fanit Ghostin perään kovasti huutavatkin. Kaiken kaikkiaan vahva ja tasapainoinen puolustus, josta löytyy myös syvyyttä. Toki mielenkiintoista nähdä miten mm. nuoret Sanheim ja Myers pystyvät kantamaan kakkosparin roolinsa ensimmäisissä pudotuspeleissään? Viime kesällä vaihtunut valmennus on puolestaan tuonut Flyersin pelaamiseen siitä pitkään puuttunutta koko viisikon kurinalaisuutta ja tarkkaa keskikaistan poispelaamista, mikä on osaltaan helpottanut puolustajien urakkaa. Etenkin Mike Yeolle iso käsi tästä.
Montrealin puolella Weberin takaa löytyy liuta näitä mielestäni vähän aliarvostettuja puurtajia Jeff Petry, Ben Chiariot ja Brett Kulak. Eivät tarjoa välttämättä mitään hienouksia, mutta istuvat varmoina suorittajina Julienin pelifilosofiaan. Miestäni top4 jälkeinen tasonpudotus on Flyersia kovempi tai ainakaan itse en pidä Ouellet-Mete paria erityisen laadukkaana, voin toki olla väärässäkin. Eiköhän minuutit tule selkeästi tälle top4:lle painottumaan. Montrealin puolustaminen rakentuu kuitenkin vahvan ja tiiviin viisikkopelaamisen varaan, ei niinkään yksittäisten puolustajien suuruuteen, joten nimilistaa ei pidä liikaa tuijottaa.
Hyökkäykset
Flyersin osalta ketjut ovat vielä hieman avoimia. Ainoastaan round robinilla liekehtinyt Laughton-Hayes-Konecny on selvä no touch. Muiden osalta odotellaan, mihin valmennus päätyy sijoittamaan round robinilla pelejä huilanneet James van Riemsdykin ja Jakub Voracekin, joskaan Voracekin Tampa matsin huilille ei ole sen tarkempaa syytä saatu. Eli onko ylipäätään pelikunnossa ensimmäiseen matsiin vai ei? Kumpikaan ei mitään erityistä esittänyt, mutta aina tarpeellista induvidual skillsiä löytyy molemmilta. Myös kapteeni Claude Giroux’lta odotetaan offensiivisesti enemmän. Noin muutoin Flyers hyökkäys on tasokas ja leveä neljän ketjun rykelmä, josta löytyy sopivassa suhteessa nuoruutta ja kokemusta. Varsinkin nuoria Nicolas Aube-Kubelia ja Joel Farabeeta kannattaa seurata ja ovatkin tuleviin pudotuspeleihin tietynlaisia jokereita, voivat tuoda suurtakin lisäarvoa. Michael Rafflin pitäisi myöskin olla taas pelikuntoinen jossain kohtaa, ei välttämättä heti sarjan alussa. Mielenkiintoinen knoppi round robinilta. Flyers teki kolmessa pelissä 11 osumaa, ilman kilautusta seuraavilta hyökkääjiltä: Couturier, Giroux, Hayes, Konecny, Voracek ja JVR. Eli joukkueen kaikki viisi eniten runkosarjassa maaleja tehnyttä + Voracek. Sanomattakin selvää, että myös tältä osastosta pitää maaleja alkaa jälleen syntymään, mutta samalla eivät ole mitenkään liikaa riippuvaisia yksittäisten pelaajien maaleista, mikä osaltaan vaikeuttaa Montrealin urakkaa.
Montreal nojaa Flyersia enemmän nuoruuden arvaamattomaan voimaan. Kokeneempaan kaartiin kuuluvat Lehkonen-Danault-Byron muodostavat tasokkaan shutdown-vitjan, joka varmasti tulee hoitamaan oman osansa, en tätä epäile. Mielenkiintoisista nähdä ketä vastaan Julien näitä pyrkii peluuttamaan? Tämän jälkeen tulee sitten se kysymys, miten muu etenkin keskikaistan osalta varsin nuori ja kokematon hyökkäys pystyy vastaamaan Flyersin syvyyteen? Nick Suzuki ja Jesperi Kotkaniemi ovat suurennuslasin alla. Molemmilla on hieno tulevaisuus edessä, mutta tiedä sitten riittääkö vielä syksyllä 2020 kun vastaan tulisi vaihdosta toiseen Couturierin tai Hayesin ketjua, Danaultin linen matchatessa näistä toista? Muista Brendan Gallagher on soturi, joka tuo jäälle aina loputtomasti asennetta ja työmäärää. Joel Armiastakaan ei ole pahaa sanottavaa. Sen sijaan Tomas Tatarin ja Jonathan Drouinin pitäisi nyt osoittaa olevansa muutakin kuin kivoja runkosarjatehoilijoita. Canadiensin nelonen on sekin aika mielenkiintoinen sekamelska. Max Domi pelaa tuolla kavereinaan Flyers-faneillekin tuttu Dale Weise. Ketjun kolmantena lenkkinä pyörittivät karsintakierroksella toista ex-Flyersia Jordan Wealia sekä rookie-kaksikkoa Jake Evans ja Alex Belzile. Nämä rookiet ovat itselleni aika tuntemattomia, joten en sen enempää ketjusta sano. Domi on toki sellainen potentiaalinen eron tuoja nelosten väliseen vääntöön, joskin Dale Weisea en ole enää pariin vuoteen pitänyt kummoisena NHL-pelaajana…
Molemmat pyrkivät pyörittämään tasaista neljän ketjun rummutusta, jossa luistelu ja hyökkääjien työnteko molempiin suuntiin ovat avainasemassa. Näen Flyesilla olevan asteen-pari laadukkaampia pelaajia läpi rosterin kun ruvetaan näitä vertaamaan eli paperilla siis Flyersille, mutta jäällähän tuo ratkaistaan.
Erikoistilanteet
Flyers oli näistä kahdesta parempi erikoistilannejoukkue runkosarjassa, niin ali- kuin ylivoimalla. Round robinilla saivat alivoiman toimimaan moitteetta, ylivoiman yskähdellessä, mihin täytyisi saada parannusta. Montrealista aika lailla samat jutut karsintakierroksen perusteella eli ainakaan ennakkoon mitään ylivoimapelaamisen juhlaa ei olisi tässä sarjassa odotettavissa.
Aloitusympyrää on myös mielenkiintoista seurata. Flyers oli runkosarjassa koko liigan parhaiten aloituksia voittanut joukkue ja post-seasonin osalta tällä hetkellä toiseksi paras St. Louisin jälkeen. Montreal puolestaan kauppasi deadlinella juuri Flyersiin tärkeän aloittajansa Nate Thompsonin, jonka myötä Phillip Danaultin jälkeen nipusta ei oikein toista kunnollista aloitusten kahmijaa löydy.
Valmennus
Kokeneet kanadanranskalaiset päävalmentajat Alain Vigneault ja Claude Julien tietävät mitä tekevät ja pitävät osaltaan huolen, että tässä sarjassa tullaan näkemään vahvaa ja taktisesti kypsää viisikkopelaamista sekä taistelua keskikaistan hallinnasta. Mitään hurlumhei ryntäilyä ei ole odotuslistalla vaan enemmän sitä vastustajan pelaamisen eliminointia puolin ja toisin. Flyers pitänee kiekkoa enemmän Montrealin pyrkiessä iskemään nopeasti ja tehokkaasti vastaan on ennakkoon kupletin perusjuoni. Flyersin olisi tärkeä saada minimoitua turhat kiekonmenetykset ja epäkypsät pelaamiset, joita nähtiin vaikkapa viime yönä Tampaa vastaan, muutoin ihan mallikkaassa esityksessä.
Ennakko-odotukset
Flyers lähtee sarjaan selvänä suosikkina ja tuskin Montrealille tähänkään paljon mahdollisuuksia tarjotaan, mikä on toisaalta juurikin se joukkueen sauma. Lytättynä altavastaajana, jolla vain voitettavaa. Flyers puolestaan olisi ensimmäistä kertaa pudotuspelisarjan alla selkeänä ennakkosuosikkina sitten keskiajan.
Omat odotukseni ovat, että Flyers tästä jatkaa matkaansa, mikäli vain fokus pysyy tässä hetkessä, eivätkä liikaa rupea miettimään ennakkosuosikin asemaansa ja pudotuspelejä yhtään pidemmälle. Montrealin voitto Penguinsista perustui ainakin omiin silmiini kovempaan työmäärään ja tiiviimpään viisikkopelaamiseen, missä Flyers on huomattavasti vaikeammin päihitettävissä, jolloin materiaalieron pitäisi kääntää sarja oranseille. Mutta vasta avausottelussahan sen kunnolla näkee missä mennään.
edit. Sarjan otteluohjelma Suomen aikataulussa:
Game 1: Torstai 13.8, klo 3:00
Game 2: Perjantai 14.8, klo 22:00
Game 3: Maanantai 17.8, klo 3:00
Game 4: Tiistai 18.8, klo 22:00
Game 5: Keskiviikko 19.8 ilta - Torstai 20.8 yö (*)
Game 6: Perjantai 21.8 ilta - Lauantai 22.8 yö (*)
Game 7: Sunnutai 23.8 ilta - Maanantai 24.8 yö (*)
(*) Tarvittaessa, tarkempi alkamisaika selviää myöhemmin
Philadelphia Flyers laittoi round robinilla nippuun muut idän suoraan pudotuspeleihin edenneet ns. ennakkosuosikit, maalierolla 11-3, eikä yhdenkään pelin jälkeen voinut puhua mitenkään onnekkaasta tuloksesta vaan selkeästi paremmin pelannut joukkue vei potin. Oliko enemmän Flyersin hyvyyttä vai vastustajien huonoutta, jokainen tulkitkoon tätä mieluisaan suuntaansa. Runkosarjan lopulla löytynyt vire oli onnistuttu hyvin kaivamaan esiin ja joukkue olisi valmis pelaamaan isoista asioista. Hyvä muistaa, että olivat ainoastaan sijoitusotteluita tuleviin pudotuspeleihin, ei sen enempää, eikä liikaa glooriaa tai painoarvoa tule antaa, mutta parempi ehdottomasti näin päin. Ei tarvitse arvuutella onko joukkue iskussa vai ei? Lisäksi ns. koti tai tässä tapauksessa lähinnä peluutusetu on Flyersin hallussa läpi idän pudotuspelien.
Keväällä jo hyvän matkaa pudotuspeleistä ulkona ollut ja trade deadlinella myyjänä toiminut Montreal Canadiens puolestaan pääsi takaportin eli karsintakierroksen myötä mukaan post-seasonille. Ismo Lehkosta enempää ei Canadiensin mahdollisuuksiin uskoneita varmasti mistään löytynyt, mutta niin vain nuorekas joukkue pelasi Pittsburghin pudotuspeleistä ulos. Claude Julien osoitti jäälleen kerran, että työteliäämpi ja tiiviimmin pelannut joukkue on aina puhdasta nimilistaa parempi.
Seuraavaksi ajattelin käydä joukkueita läpi osa-alueittain. Ei mitään mahdottoman syvällistä, mutta jonkinlainen pintaraapaisu, omilla laseillani. Varsinkin Montrealin kannattajat korjailkoot ja täsmentäkööt aktiivisesti.
Maalivahdit
Mielestäni molemmilla ovat pullat hyvin uunissa. Carey Price on yhä edelleen liigan parhaita maalivahteja ja vaikka runkosarjaa ajatellen ikä alkaa jo hieman näkymään, eikä ole enää ihan se sama supermies, mitä viime vuosikymmenen puolenvälin kieppeillä niin pudotuspelisarjaan lähdettäessä en epäile hetkeäkään, etteikö laadukasta maalivahtipeliä olisi tarjolla. Ehdottomasti Montrealin suurimpia aseita, jolta myös näin ennakkoon vaaditaan huippuiltoja perätysten, jotta Canadiens voisi tästä jatkoon suunnistaa.
Flyersilla puolestaan olisi maalillaan ehkäpä (ja toivottavasti) se seuraava superkassari Carter Hartin muodossa. Edessä nuoren miehen ensimmäiset NHL-pudotuspelit, mikä luonnollisesti luo omat kysymyksensä, mutta jotenkin en jaksa olla nuorukaisesta huolissani.
Kakkoskassarien osalta pidän Flyersin Brian Elliottia asteen tai pari Charlie Lindgreniä varmempana ja parempana, joskaan tämä Habsin jenkkikassari ole sen tutumpi tapaus. Lähtökohta luonnollisesti on, että jos joukkueet joutuvat näitä ukkoja maalinsuulleen kaivamaan on maalivahtipeli jo selvästi hävitty, mahdollisesti sarjakin. Flyers voisi hieman Canadiensia paremmin kestää ailahtelua maalivahdeiltaan, mutta lähdetään nyt siitä, ettei Hart tämän selvittämiseen anna aihetta.
Maalivahtisektori on kuitenkin ainoa osa-alue, jolla edgen voi ennakkoon antaa Montrealin ja Pricen suuntaan, Hartilla kun ei vielä näyttöjä NHL-pudotuspeleistä ole, jolloin on ihan aiheellisestikin jonkin asteinen kysymysmerkki.
Puolustukset
Molemmilta löytyy legimentit ja vahvat, joskin urillaan aika erivaiheissa olevat ykköspakit, Ivan Provorov ja Shea Weber. Ero joukkueiden välillä syntyy enemmän näiden herrojen takana.
Flyersin puolustuksen jälleen rakentaminen alkaa hiljakseen näkymään myös jäällä. Ivan Provorov, Travis Sanheim ja Philip Myers muodostavat nuoren ja tasokkaan coren, johon Matt Niskanen ja Justin Braun ovat tuoneet laadukasta veteraanipreesensiä. Kuudes pelaava puolustaja ratkaistaan Robert Häggin ja Tampaa vastaan pitkästä aikaa pelaamaan päässeen Shayne Gostisbeheren välillä. Oletan valmennuksen päätyvät ruotsalaiseen, vaikka fanit Ghostin perään kovasti huutavatkin. Kaiken kaikkiaan vahva ja tasapainoinen puolustus, josta löytyy myös syvyyttä. Toki mielenkiintoista nähdä miten mm. nuoret Sanheim ja Myers pystyvät kantamaan kakkosparin roolinsa ensimmäisissä pudotuspeleissään? Viime kesällä vaihtunut valmennus on puolestaan tuonut Flyersin pelaamiseen siitä pitkään puuttunutta koko viisikon kurinalaisuutta ja tarkkaa keskikaistan poispelaamista, mikä on osaltaan helpottanut puolustajien urakkaa. Etenkin Mike Yeolle iso käsi tästä.
Montrealin puolella Weberin takaa löytyy liuta näitä mielestäni vähän aliarvostettuja puurtajia Jeff Petry, Ben Chiariot ja Brett Kulak. Eivät tarjoa välttämättä mitään hienouksia, mutta istuvat varmoina suorittajina Julienin pelifilosofiaan. Miestäni top4 jälkeinen tasonpudotus on Flyersia kovempi tai ainakaan itse en pidä Ouellet-Mete paria erityisen laadukkaana, voin toki olla väärässäkin. Eiköhän minuutit tule selkeästi tälle top4:lle painottumaan. Montrealin puolustaminen rakentuu kuitenkin vahvan ja tiiviin viisikkopelaamisen varaan, ei niinkään yksittäisten puolustajien suuruuteen, joten nimilistaa ei pidä liikaa tuijottaa.
Hyökkäykset
Flyersin osalta ketjut ovat vielä hieman avoimia. Ainoastaan round robinilla liekehtinyt Laughton-Hayes-Konecny on selvä no touch. Muiden osalta odotellaan, mihin valmennus päätyy sijoittamaan round robinilla pelejä huilanneet James van Riemsdykin ja Jakub Voracekin, joskaan Voracekin Tampa matsin huilille ei ole sen tarkempaa syytä saatu. Eli onko ylipäätään pelikunnossa ensimmäiseen matsiin vai ei? Kumpikaan ei mitään erityistä esittänyt, mutta aina tarpeellista induvidual skillsiä löytyy molemmilta. Myös kapteeni Claude Giroux’lta odotetaan offensiivisesti enemmän. Noin muutoin Flyers hyökkäys on tasokas ja leveä neljän ketjun rykelmä, josta löytyy sopivassa suhteessa nuoruutta ja kokemusta. Varsinkin nuoria Nicolas Aube-Kubelia ja Joel Farabeeta kannattaa seurata ja ovatkin tuleviin pudotuspeleihin tietynlaisia jokereita, voivat tuoda suurtakin lisäarvoa. Michael Rafflin pitäisi myöskin olla taas pelikuntoinen jossain kohtaa, ei välttämättä heti sarjan alussa. Mielenkiintoinen knoppi round robinilta. Flyers teki kolmessa pelissä 11 osumaa, ilman kilautusta seuraavilta hyökkääjiltä: Couturier, Giroux, Hayes, Konecny, Voracek ja JVR. Eli joukkueen kaikki viisi eniten runkosarjassa maaleja tehnyttä + Voracek. Sanomattakin selvää, että myös tältä osastosta pitää maaleja alkaa jälleen syntymään, mutta samalla eivät ole mitenkään liikaa riippuvaisia yksittäisten pelaajien maaleista, mikä osaltaan vaikeuttaa Montrealin urakkaa.
Montreal nojaa Flyersia enemmän nuoruuden arvaamattomaan voimaan. Kokeneempaan kaartiin kuuluvat Lehkonen-Danault-Byron muodostavat tasokkaan shutdown-vitjan, joka varmasti tulee hoitamaan oman osansa, en tätä epäile. Mielenkiintoisista nähdä ketä vastaan Julien näitä pyrkii peluuttamaan? Tämän jälkeen tulee sitten se kysymys, miten muu etenkin keskikaistan osalta varsin nuori ja kokematon hyökkäys pystyy vastaamaan Flyersin syvyyteen? Nick Suzuki ja Jesperi Kotkaniemi ovat suurennuslasin alla. Molemmilla on hieno tulevaisuus edessä, mutta tiedä sitten riittääkö vielä syksyllä 2020 kun vastaan tulisi vaihdosta toiseen Couturierin tai Hayesin ketjua, Danaultin linen matchatessa näistä toista? Muista Brendan Gallagher on soturi, joka tuo jäälle aina loputtomasti asennetta ja työmäärää. Joel Armiastakaan ei ole pahaa sanottavaa. Sen sijaan Tomas Tatarin ja Jonathan Drouinin pitäisi nyt osoittaa olevansa muutakin kuin kivoja runkosarjatehoilijoita. Canadiensin nelonen on sekin aika mielenkiintoinen sekamelska. Max Domi pelaa tuolla kavereinaan Flyers-faneillekin tuttu Dale Weise. Ketjun kolmantena lenkkinä pyörittivät karsintakierroksella toista ex-Flyersia Jordan Wealia sekä rookie-kaksikkoa Jake Evans ja Alex Belzile. Nämä rookiet ovat itselleni aika tuntemattomia, joten en sen enempää ketjusta sano. Domi on toki sellainen potentiaalinen eron tuoja nelosten väliseen vääntöön, joskin Dale Weisea en ole enää pariin vuoteen pitänyt kummoisena NHL-pelaajana…
Molemmat pyrkivät pyörittämään tasaista neljän ketjun rummutusta, jossa luistelu ja hyökkääjien työnteko molempiin suuntiin ovat avainasemassa. Näen Flyesilla olevan asteen-pari laadukkaampia pelaajia läpi rosterin kun ruvetaan näitä vertaamaan eli paperilla siis Flyersille, mutta jäällähän tuo ratkaistaan.
Erikoistilanteet
Flyers oli näistä kahdesta parempi erikoistilannejoukkue runkosarjassa, niin ali- kuin ylivoimalla. Round robinilla saivat alivoiman toimimaan moitteetta, ylivoiman yskähdellessä, mihin täytyisi saada parannusta. Montrealista aika lailla samat jutut karsintakierroksen perusteella eli ainakaan ennakkoon mitään ylivoimapelaamisen juhlaa ei olisi tässä sarjassa odotettavissa.
Aloitusympyrää on myös mielenkiintoista seurata. Flyers oli runkosarjassa koko liigan parhaiten aloituksia voittanut joukkue ja post-seasonin osalta tällä hetkellä toiseksi paras St. Louisin jälkeen. Montreal puolestaan kauppasi deadlinella juuri Flyersiin tärkeän aloittajansa Nate Thompsonin, jonka myötä Phillip Danaultin jälkeen nipusta ei oikein toista kunnollista aloitusten kahmijaa löydy.
Valmennus
Kokeneet kanadanranskalaiset päävalmentajat Alain Vigneault ja Claude Julien tietävät mitä tekevät ja pitävät osaltaan huolen, että tässä sarjassa tullaan näkemään vahvaa ja taktisesti kypsää viisikkopelaamista sekä taistelua keskikaistan hallinnasta. Mitään hurlumhei ryntäilyä ei ole odotuslistalla vaan enemmän sitä vastustajan pelaamisen eliminointia puolin ja toisin. Flyers pitänee kiekkoa enemmän Montrealin pyrkiessä iskemään nopeasti ja tehokkaasti vastaan on ennakkoon kupletin perusjuoni. Flyersin olisi tärkeä saada minimoitua turhat kiekonmenetykset ja epäkypsät pelaamiset, joita nähtiin vaikkapa viime yönä Tampaa vastaan, muutoin ihan mallikkaassa esityksessä.
Ennakko-odotukset
Flyers lähtee sarjaan selvänä suosikkina ja tuskin Montrealille tähänkään paljon mahdollisuuksia tarjotaan, mikä on toisaalta juurikin se joukkueen sauma. Lytättynä altavastaajana, jolla vain voitettavaa. Flyers puolestaan olisi ensimmäistä kertaa pudotuspelisarjan alla selkeänä ennakkosuosikkina sitten keskiajan.
Omat odotukseni ovat, että Flyers tästä jatkaa matkaansa, mikäli vain fokus pysyy tässä hetkessä, eivätkä liikaa rupea miettimään ennakkosuosikin asemaansa ja pudotuspelejä yhtään pidemmälle. Montrealin voitto Penguinsista perustui ainakin omiin silmiini kovempaan työmäärään ja tiiviimpään viisikkopelaamiseen, missä Flyers on huomattavasti vaikeammin päihitettävissä, jolloin materiaalieron pitäisi kääntää sarja oranseille. Mutta vasta avausottelussahan sen kunnolla näkee missä mennään.
edit. Sarjan otteluohjelma Suomen aikataulussa:
Game 1: Torstai 13.8, klo 3:00
Game 2: Perjantai 14.8, klo 22:00
Game 3: Maanantai 17.8, klo 3:00
Game 4: Tiistai 18.8, klo 22:00
Game 5: Keskiviikko 19.8 ilta - Torstai 20.8 yö (*)
Game 6: Perjantai 21.8 ilta - Lauantai 22.8 yö (*)
Game 7: Sunnutai 23.8 ilta - Maanantai 24.8 yö (*)
(*) Tarvittaessa, tarkempi alkamisaika selviää myöhemmin
Viimeksi muokattu: