XXLshirt#3
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Drumheller Miners
Arvasin, että tämä aihe herättää keskustelua puolesta ja vastaan mutta se on hyvä, onhan tämä "keskustelupalsta".
Otan kiinni aiheesta vielä sen verran, että monessa tapauksessa seura tekee pelaajasta "petturin". Fanit eivät tiedä mitä tapahtuu niissä pöydissä, joissa neuvotellaan seuraavan kauden palkoista - eivät ainakaan kaikkea. Usein on niin, että seura olettaa oman juniorinsa pysyvän seurassa joka tapauksessa, oli liksa mikä hyvänsä. Hänelle tarjotaan "jotain" ja samaan aikaan neuvotellaan jonkun surkean ulkomaalaisen kanssa tuplapalkoista. Esimerkkejä on mutta olkoon. Jotain kautta palkat tulevat kilpailijoiden korviin ja kun jossain huomataan, että "tuolla on selvästi alipalkattu hyvä pelaaja", niin tietysti hänelle tehdään parempi tarjous. Usein pelaaja tämän jälkeen ottaa yhteyttä oman seuransa pomoon ja viimeistään ennen seuraavaa kautta pyytää kilpailukykyisempää palkkaa. Jos sitä ei tule, niin miksi hän jäisi nuolemaan näppejään fanien iloksi ; he eivät elätä pelaajaa hänen uransa jälkeen vaan hänen on ihan itse tienattava rahansa joiden pitäisi riittää mielellään myös uran jälkeiseen aikaan. On muistettava, että jääkiekkoilijan työura on useimmiten vain n. 15 vuotta, jos sitäkään. Yleensä varsinainen palkanmaksu alkaa vasta 22 vuotiaana ja harva on se pelaaja joka pelaa yli 35 vuotiaaksi.
Sinä aikana pelaajan on tienattava mielummin mahdollisimman PALJON !
Seurauskollisuus on kaunis ja hyvä asia, mutta sen pitäisi olla kahdensuuntaista : myös seuran pitäisi olla uskollinen kasvatilleen tarjoamalla hänelle kilpailukykyisen palkan.
Otan kiinni aiheesta vielä sen verran, että monessa tapauksessa seura tekee pelaajasta "petturin". Fanit eivät tiedä mitä tapahtuu niissä pöydissä, joissa neuvotellaan seuraavan kauden palkoista - eivät ainakaan kaikkea. Usein on niin, että seura olettaa oman juniorinsa pysyvän seurassa joka tapauksessa, oli liksa mikä hyvänsä. Hänelle tarjotaan "jotain" ja samaan aikaan neuvotellaan jonkun surkean ulkomaalaisen kanssa tuplapalkoista. Esimerkkejä on mutta olkoon. Jotain kautta palkat tulevat kilpailijoiden korviin ja kun jossain huomataan, että "tuolla on selvästi alipalkattu hyvä pelaaja", niin tietysti hänelle tehdään parempi tarjous. Usein pelaaja tämän jälkeen ottaa yhteyttä oman seuransa pomoon ja viimeistään ennen seuraavaa kautta pyytää kilpailukykyisempää palkkaa. Jos sitä ei tule, niin miksi hän jäisi nuolemaan näppejään fanien iloksi ; he eivät elätä pelaajaa hänen uransa jälkeen vaan hänen on ihan itse tienattava rahansa joiden pitäisi riittää mielellään myös uran jälkeiseen aikaan. On muistettava, että jääkiekkoilijan työura on useimmiten vain n. 15 vuotta, jos sitäkään. Yleensä varsinainen palkanmaksu alkaa vasta 22 vuotiaana ja harva on se pelaaja joka pelaa yli 35 vuotiaaksi.
Sinä aikana pelaajan on tienattava mielummin mahdollisimman PALJON !
Seurauskollisuus on kaunis ja hyvä asia, mutta sen pitäisi olla kahdensuuntaista : myös seuran pitäisi olla uskollinen kasvatilleen tarjoamalla hänelle kilpailukykyisen palkan.