Kyllä se on pojat ja tytöt niin, että kaiken tämän kauhean tilanteen keskellä hämeenlinnalaisen jääkiekkoilun vaiettu timantti ja kylvämätön helmi tarvitsee oman ketjun!
Kaikkien enemmän otsikkoaikaa kerjäävien superlupauksen keskellä HPK:n puolustuksen ja koko joukkueen sydän, pelitapasloganin ihannepoika Petteri Nikkilä ottaa kehitysaskelia kohti huikeaa uraa jääkiekkomaailman huipulle.
Jo pelkällä olemuksellaan ja kauniilla takatukallaan vastustajia pelotteleva Nikkilä on aivan omanlaatuinen pelaajatyyppinsä. Se on kuin sekoitus niitä yleisiä pelityylejä, joista on poimittu oikeat marjat mehumaijaan ja puristettu ulos Nikkilä. Se on sekoitus sekä kiekollista että puolustavaa puolustajaa, työmyyräpelaajaa ja voimahyökkääjää. Siinä on ripaus pelintekijän vaistoa ja roima annos rouhijan äijämäisyyttä. Näistä paloista on luotu Nikkilä, jollainen pelaaja pitäisi saada jokaiseen joukkueeseen, jonka kannattajat tykkäävät katsoa taitoluistelun sijaan jääkiekkoa.
Nikkilä ei pelkää mitään tai ketään missään. Häntä ei ole pilalla koottu, luultavasti koska isompikokoinen Nikkilä olisi liian hyvä pelaaja jääkiekkoilijaksi, mutta se ei miestä haittaa. Hän ajaa ja tuhoaa, alistaa ja jyllää aina kun on tilaisuus. Kun Nikkilä taklaa, siinä vastustaja jää jyrän alle kuin mopoauto hirvikolarissa. Nikkilän harvoja pelillisiä ongelmia on, että taklauksia haetaan toisinaan liiankin kanssa, jonka myötä todellinen pelitilanne saattaa mennä ohi kun Nikkilä vielä ajelee vastustajan mikkihiiriä pitkin seiniä. Mutta kukaan pelaaja ei ole täydellinen, ei edes Nikkilä, ja tuollainen ongelma on vain iloksi katsojille, kunhan vain tuomari ei paskanna housuun näissä tilanteissa.
Nikkilän suu käy kuin perämoottori Vanajaveden kauniissa luontomaisemassa. Jos on tahtonut saapua paikalle vain nauttivaan rauhallisuudesta ja olemattomista äänistä, Nikkilä on kuin pahin painajainen. Nikkilä käy ihoon kiinni kuin se kuuluisa sika limppuun, pakottaa vastustajia provosoitumaan ja hankki ylivoimia omalle joukkueelle. Alistaa vastustajan pieneen nurkkaan ja poistuu paikalta aina voittajana.
Nikkilän arvoa joukkueelle kuvastaa viime kauden alku. Nikkilältä jäi olkapäävamman vuoksi väliin kauden yhdeksän ensimmäistä ottelua. Näistä HPK sai tililleen vain kahdeksan pistettä, alle piste per ottelu -tahdilla siis. Kun Nikkilä palasi kaukaloon ottelussa Ässiä vastaan, kauden kymmenenteen otteluun, hän viimeisteli heti ottelun voittomaalin ja tästä käynnistyi HPK:n kymmenen ottelun pisteputki, jossa se sai 20 pistettä kokoon. Eli alle piste per peli -tahti oli muuttunut Nikkilän paluun jälkeen kaksi pistettä per peli -tahdiksi. Sattumaa? Tuskin.
Nikkilä osoitti arvoaan myös edellisellä kaudella, kun joukkue oli ajautumassa kohti pohjamutia heti alkukaudesta. Suuripalkkaiset kultakypärät, kapteenit ja heidän tutkaparinsa päästettiin Ruotsiin, koska toivoa ei enää ollut. Joukkueeseen oli vasta nostettu nuori tulokaspuolustaja Nikkilä, jonka hieman kankean alun jälkeen HPK nousi kuin Felix tuhkasta ja pudotuspeleihin. Nikkilä merkkautti kauden 36 ottelussaan teholukeman +16, joka oli Liigan kymmenenneksi paras saldo, vaikka joukkue oli sarjassa vasta kymmenes. Toiseksi parhaalla HPK:n pakilla lukema oli +5.
Viime kaudella Nikkilä sijoittui puolustajien pistepörsissä sijalle 27. Eli sopivan kauas kärjestä, jonka myötä hänen huikeus ei ole vielä päässyt suurimman yleisön tietoisuuteen. Ensi viikolla 23 vuotta täyttävän puolustajan urakehitys on vahvassa nousukiidossa, joten ensi kaudella 20 tehopisteen rajan rikkominen on järkevä tavoite.
Nikkilä on siis nuori puolustaja, joka pelaa aina sillä kuuluisalla kovalla tunteella ja yleisöystävällisellä tavalla. Rangaistusminuutit ovat mukavan suuria kausia kohden ja joskus aiemmin käyty vertailu Tuukka Mäkelää kohtaan on osuva muutoin, mutta Nikkilä on jääkiekkoilijana selvästi parempi. Nikkilälle on lupa odottaa vahvaa urakehitystä, jos ympäristö antaa myöten.
Tässä ketjussa siis jauhetaan Nikkilästä, Nikkilän otteista ja Nikkilän vahvuuksista. Tässä ketjussa kehutaan, kun Nikkilä on taklannut vastustajilta ilmat pihalle ja puolustanut omaa maalia moitteettomasti. Ja tässä ketjussa harmitellaan, kun Nikkilä siirtyy isompiin liigoihin menestymään.
Kaikkien enemmän otsikkoaikaa kerjäävien superlupauksen keskellä HPK:n puolustuksen ja koko joukkueen sydän, pelitapasloganin ihannepoika Petteri Nikkilä ottaa kehitysaskelia kohti huikeaa uraa jääkiekkomaailman huipulle.
Jo pelkällä olemuksellaan ja kauniilla takatukallaan vastustajia pelotteleva Nikkilä on aivan omanlaatuinen pelaajatyyppinsä. Se on kuin sekoitus niitä yleisiä pelityylejä, joista on poimittu oikeat marjat mehumaijaan ja puristettu ulos Nikkilä. Se on sekoitus sekä kiekollista että puolustavaa puolustajaa, työmyyräpelaajaa ja voimahyökkääjää. Siinä on ripaus pelintekijän vaistoa ja roima annos rouhijan äijämäisyyttä. Näistä paloista on luotu Nikkilä, jollainen pelaaja pitäisi saada jokaiseen joukkueeseen, jonka kannattajat tykkäävät katsoa taitoluistelun sijaan jääkiekkoa.
Nikkilä ei pelkää mitään tai ketään missään. Häntä ei ole pilalla koottu, luultavasti koska isompikokoinen Nikkilä olisi liian hyvä pelaaja jääkiekkoilijaksi, mutta se ei miestä haittaa. Hän ajaa ja tuhoaa, alistaa ja jyllää aina kun on tilaisuus. Kun Nikkilä taklaa, siinä vastustaja jää jyrän alle kuin mopoauto hirvikolarissa. Nikkilän harvoja pelillisiä ongelmia on, että taklauksia haetaan toisinaan liiankin kanssa, jonka myötä todellinen pelitilanne saattaa mennä ohi kun Nikkilä vielä ajelee vastustajan mikkihiiriä pitkin seiniä. Mutta kukaan pelaaja ei ole täydellinen, ei edes Nikkilä, ja tuollainen ongelma on vain iloksi katsojille, kunhan vain tuomari ei paskanna housuun näissä tilanteissa.
Nikkilän suu käy kuin perämoottori Vanajaveden kauniissa luontomaisemassa. Jos on tahtonut saapua paikalle vain nauttivaan rauhallisuudesta ja olemattomista äänistä, Nikkilä on kuin pahin painajainen. Nikkilä käy ihoon kiinni kuin se kuuluisa sika limppuun, pakottaa vastustajia provosoitumaan ja hankki ylivoimia omalle joukkueelle. Alistaa vastustajan pieneen nurkkaan ja poistuu paikalta aina voittajana.
Nikkilän arvoa joukkueelle kuvastaa viime kauden alku. Nikkilältä jäi olkapäävamman vuoksi väliin kauden yhdeksän ensimmäistä ottelua. Näistä HPK sai tililleen vain kahdeksan pistettä, alle piste per ottelu -tahdilla siis. Kun Nikkilä palasi kaukaloon ottelussa Ässiä vastaan, kauden kymmenenteen otteluun, hän viimeisteli heti ottelun voittomaalin ja tästä käynnistyi HPK:n kymmenen ottelun pisteputki, jossa se sai 20 pistettä kokoon. Eli alle piste per peli -tahti oli muuttunut Nikkilän paluun jälkeen kaksi pistettä per peli -tahdiksi. Sattumaa? Tuskin.
Nikkilä osoitti arvoaan myös edellisellä kaudella, kun joukkue oli ajautumassa kohti pohjamutia heti alkukaudesta. Suuripalkkaiset kultakypärät, kapteenit ja heidän tutkaparinsa päästettiin Ruotsiin, koska toivoa ei enää ollut. Joukkueeseen oli vasta nostettu nuori tulokaspuolustaja Nikkilä, jonka hieman kankean alun jälkeen HPK nousi kuin Felix tuhkasta ja pudotuspeleihin. Nikkilä merkkautti kauden 36 ottelussaan teholukeman +16, joka oli Liigan kymmenenneksi paras saldo, vaikka joukkue oli sarjassa vasta kymmenes. Toiseksi parhaalla HPK:n pakilla lukema oli +5.
Viime kaudella Nikkilä sijoittui puolustajien pistepörsissä sijalle 27. Eli sopivan kauas kärjestä, jonka myötä hänen huikeus ei ole vielä päässyt suurimman yleisön tietoisuuteen. Ensi viikolla 23 vuotta täyttävän puolustajan urakehitys on vahvassa nousukiidossa, joten ensi kaudella 20 tehopisteen rajan rikkominen on järkevä tavoite.
Nikkilä on siis nuori puolustaja, joka pelaa aina sillä kuuluisalla kovalla tunteella ja yleisöystävällisellä tavalla. Rangaistusminuutit ovat mukavan suuria kausia kohden ja joskus aiemmin käyty vertailu Tuukka Mäkelää kohtaan on osuva muutoin, mutta Nikkilä on jääkiekkoilijana selvästi parempi. Nikkilälle on lupa odottaa vahvaa urakehitystä, jos ympäristö antaa myöten.
Tässä ketjussa siis jauhetaan Nikkilästä, Nikkilän otteista ja Nikkilän vahvuuksista. Tässä ketjussa kehutaan, kun Nikkilä on taklannut vastustajilta ilmat pihalle ja puolustanut omaa maalia moitteettomasti. Ja tässä ketjussa harmitellaan, kun Nikkilä siirtyy isompiin liigoihin menestymään.