Rokin päävalmentajana myös Mestiksessä toimii kaksi viime kautta luotsannut Hirvonen. Hirvosen tultua Rokiin oli odotukset pelillisestä osaamisesta korkealla sekä odotin pelaajavirran aukeavan myös etelän suuntaan.
Molempien asioiden kohdalla luulo osoittautui vääräksi koska itse en ainakaan näihin kahteen asiaan ole ollut täysin tyytyväinen ja tuloksetkin on osaltaan sen näyttänyt. Kaksi kertaa on pleijareissa lähdetty lauluun kun tarjolla olisi ollut nousijan paikkaa suomisarjan voittajalle.
Pelillisesti Hirvonen on aika paljon vanhan koulukunnan valmentaja jossa jauhetaan neljällä kentällisellä, kovalla vauhdilla eikä niin paljon kiekollisilla hienouksilla tai taitopelaajien vahvuuksilla. Tämä osaltaan selittänee myös sen että esimerkiksi Inkeröisen vahva panos on menetetty ja viime kausien taitopelaajat on hieman olleet poissa omalta parhaalta osaamiselta. Joukkueen hyökkäyspelaaminen on ollut päätykiekkojen roiskintaa ja maalipaikat on pyritty rakentamaan päätypelaamisen kautta kulmassa pyöriessä. Onhan se välillä ollut näyttävää kiekon hallintaa nurkissa mutta kun sieltä sektorista niitä maaleja ei tehdä ja tämä on kahden edellisen kauden synti ollut kun pelejä on poffeissa ratkottu. Hirvosen teemana on ollut kovaan fyysiseen kuntoon ja luisteluvoimaan perustuva pelitapa joka on ollut joukkueelle raskas sekä aiheuttaen myös paljon loukkaantumisia. Tälläisessa pelityylissä yksilötaito kiekon kanssa hukkuu joukkueen massaan jolloin he eivät pääse omille vahvuuksille. Toki Erkkilän ja Fominin kaltaiset vahvat pelaajat ovat nousseet ja kantaneet joukkuetta reppuselässä mutta heidän epäonnistuessa, ei maalinteossa ole löytynyt laajuutta kun "pörrääjät" eivät ole kaappiin osuneet. Toki heikoimpia vastustajia vastaan ollaan sitten saatu isojakin voittoja kun pienellä kokoonpanolla sekä heikommin luistelevat porukat ovat väsähtäneet jolloin tilaa ja aikaa on myös maalinteossa kovasti.
Puolustuspelaaminen on vastaavasti parantunut aiempien valmentajien osalta vaikka puolustajien henkilökohtainen taso ei mielestäni ole parantunut kovinkaan paljon. Tiivis viisikkopuolustaminen on toiminut ja hyvät maalivahdit ovat loistaneet puolustuksen viimeisenä lukkona. Hyökkääjien panos tässä puolustamisessa on ollut valtava kun kiekon menetyksen jälkeen puolustusvalmius saavutetaan vaikka vastuja kääntää pelin suunnan nopeasti. Tämä on ollut Hirvosen selvä vahvuus vaikkakin kuluttava ja varsinkin hyökkäysvoimaa syövä tyyli onkin. Maalitilanteet vastustajalle on yleensä tulleet oman alueen kiekonmenetyksistä ja emämunauksista henkilökohtaisella tasolla hyökkäyksiin lähdettäessä joka kielii myös pakiston heikosta laadusta viime kausina varsinkin kiekollisessa pelaamisessa.
Erikoistilanteet johdattelee tätä samaa kaavaa. Alivoima pelaaminen on ollut riittävällä tasolla ja ajoittain jopa erinomaista. Toki alivoimapelaaminen on myös yksilötaitoa mutta pääosin on sapluuna ollut kunnossa. Kaksi kehittämisaluetta kuitenkin siitäkin olen huomannut. Maali edustalla meidän pakiston voimattomuus, suhteellisen pieni sekä "massaton" pakisto ei saa siirrettyä ja putsattua isoja hyökkääjiä pois parhaalta sektorilta. Samoten vastustaja pääsee hyökkäsalueelle kovin helposti ja saa ylivoimansa kuntoon nopeasti, toki nelikko on tiiviinä ja estää laukaukset hyvältä sektorilta mutta hyökkäystaitavaa joukkuetta vastaan tämä ei toimi jos kiekko liikkuu nopeasti. Vahvuus kuitenkin on av-pelaaminen ollut ja sitä tarvitaan sillä varmasti ollaan rosterin puolesta viimesessä kolmanneksessa.
Ylivoima noudattelee hyvin pitkälti hyökkäyspelin kaavaa. Kiekon ylöstuonti on vaikiaa koska joukkueessa ei ole tarvittavaa kiekkotaitoa ja myös ylivoimassa pelataan päädyn kautta jolloin pakkopelin käynnistyminen kestää. Ylivoimassa sama maalintekovaikeus heijaustui vaikeina ratkaisuina eikä esimerkiksi viivan siirtoa juuri hyödynnetty oikein millään tavalla vaikka tilaa viivassa löytyi. Maalin edessä pelasi monesti pieni kaveri (Järvelät,Korpela) joka siirrettiin helposti sivuun. Ongelman olisi voinut ratkaista laittamalla viivaan laukovan hyökkääjän sekä maalin eteen ison puolustajan ja pelata yksinkertainen sekä suoraviivainen laukaus viivasta hyvällä maskilla. Samalla sapluunalla sitten mentiin voitettiin tai hävittin tai oli ongelmia tai ei
Nähtäväksi jää miten Hirvosen luotsaama Roki kasaa joukkueen tälle kaudelle, mitkä ovat ne pelilliset asiat jonka kautta paikkaa poffeissa tavoitellaan? Joukkueen rakentaminen lienee nyt se vaikein asia jotta Hirvonen saa joukkueen jolla voidaan joka ilta taistella voitosta. Eniten kehitettävää on hyökkäys pelaamisessa sekä pelin sisällä reagoimisessa kun peli ei kulje suunnitelman mukaisesti. Joukkue pitää olla tasokas sillä valmuksellisesti ei olla edessä, ehkä jopa hieman takamatkalla.
Molempien asioiden kohdalla luulo osoittautui vääräksi koska itse en ainakaan näihin kahteen asiaan ole ollut täysin tyytyväinen ja tuloksetkin on osaltaan sen näyttänyt. Kaksi kertaa on pleijareissa lähdetty lauluun kun tarjolla olisi ollut nousijan paikkaa suomisarjan voittajalle.
Pelillisesti Hirvonen on aika paljon vanhan koulukunnan valmentaja jossa jauhetaan neljällä kentällisellä, kovalla vauhdilla eikä niin paljon kiekollisilla hienouksilla tai taitopelaajien vahvuuksilla. Tämä osaltaan selittänee myös sen että esimerkiksi Inkeröisen vahva panos on menetetty ja viime kausien taitopelaajat on hieman olleet poissa omalta parhaalta osaamiselta. Joukkueen hyökkäyspelaaminen on ollut päätykiekkojen roiskintaa ja maalipaikat on pyritty rakentamaan päätypelaamisen kautta kulmassa pyöriessä. Onhan se välillä ollut näyttävää kiekon hallintaa nurkissa mutta kun sieltä sektorista niitä maaleja ei tehdä ja tämä on kahden edellisen kauden synti ollut kun pelejä on poffeissa ratkottu. Hirvosen teemana on ollut kovaan fyysiseen kuntoon ja luisteluvoimaan perustuva pelitapa joka on ollut joukkueelle raskas sekä aiheuttaen myös paljon loukkaantumisia. Tälläisessa pelityylissä yksilötaito kiekon kanssa hukkuu joukkueen massaan jolloin he eivät pääse omille vahvuuksille. Toki Erkkilän ja Fominin kaltaiset vahvat pelaajat ovat nousseet ja kantaneet joukkuetta reppuselässä mutta heidän epäonnistuessa, ei maalinteossa ole löytynyt laajuutta kun "pörrääjät" eivät ole kaappiin osuneet. Toki heikoimpia vastustajia vastaan ollaan sitten saatu isojakin voittoja kun pienellä kokoonpanolla sekä heikommin luistelevat porukat ovat väsähtäneet jolloin tilaa ja aikaa on myös maalinteossa kovasti.
Puolustuspelaaminen on vastaavasti parantunut aiempien valmentajien osalta vaikka puolustajien henkilökohtainen taso ei mielestäni ole parantunut kovinkaan paljon. Tiivis viisikkopuolustaminen on toiminut ja hyvät maalivahdit ovat loistaneet puolustuksen viimeisenä lukkona. Hyökkääjien panos tässä puolustamisessa on ollut valtava kun kiekon menetyksen jälkeen puolustusvalmius saavutetaan vaikka vastuja kääntää pelin suunnan nopeasti. Tämä on ollut Hirvosen selvä vahvuus vaikkakin kuluttava ja varsinkin hyökkäysvoimaa syövä tyyli onkin. Maalitilanteet vastustajalle on yleensä tulleet oman alueen kiekonmenetyksistä ja emämunauksista henkilökohtaisella tasolla hyökkäyksiin lähdettäessä joka kielii myös pakiston heikosta laadusta viime kausina varsinkin kiekollisessa pelaamisessa.
Erikoistilanteet johdattelee tätä samaa kaavaa. Alivoima pelaaminen on ollut riittävällä tasolla ja ajoittain jopa erinomaista. Toki alivoimapelaaminen on myös yksilötaitoa mutta pääosin on sapluuna ollut kunnossa. Kaksi kehittämisaluetta kuitenkin siitäkin olen huomannut. Maali edustalla meidän pakiston voimattomuus, suhteellisen pieni sekä "massaton" pakisto ei saa siirrettyä ja putsattua isoja hyökkääjiä pois parhaalta sektorilta. Samoten vastustaja pääsee hyökkäsalueelle kovin helposti ja saa ylivoimansa kuntoon nopeasti, toki nelikko on tiiviinä ja estää laukaukset hyvältä sektorilta mutta hyökkäystaitavaa joukkuetta vastaan tämä ei toimi jos kiekko liikkuu nopeasti. Vahvuus kuitenkin on av-pelaaminen ollut ja sitä tarvitaan sillä varmasti ollaan rosterin puolesta viimesessä kolmanneksessa.
Ylivoima noudattelee hyvin pitkälti hyökkäyspelin kaavaa. Kiekon ylöstuonti on vaikiaa koska joukkueessa ei ole tarvittavaa kiekkotaitoa ja myös ylivoimassa pelataan päädyn kautta jolloin pakkopelin käynnistyminen kestää. Ylivoimassa sama maalintekovaikeus heijaustui vaikeina ratkaisuina eikä esimerkiksi viivan siirtoa juuri hyödynnetty oikein millään tavalla vaikka tilaa viivassa löytyi. Maalin edessä pelasi monesti pieni kaveri (Järvelät,Korpela) joka siirrettiin helposti sivuun. Ongelman olisi voinut ratkaista laittamalla viivaan laukovan hyökkääjän sekä maalin eteen ison puolustajan ja pelata yksinkertainen sekä suoraviivainen laukaus viivasta hyvällä maskilla. Samalla sapluunalla sitten mentiin voitettiin tai hävittin tai oli ongelmia tai ei
Nähtäväksi jää miten Hirvosen luotsaama Roki kasaa joukkueen tälle kaudelle, mitkä ovat ne pelilliset asiat jonka kautta paikkaa poffeissa tavoitellaan? Joukkueen rakentaminen lienee nyt se vaikein asia jotta Hirvonen saa joukkueen jolla voidaan joka ilta taistella voitosta. Eniten kehitettävää on hyökkäys pelaamisessa sekä pelin sisällä reagoimisessa kun peli ei kulje suunnitelman mukaisesti. Joukkue pitää olla tasokas sillä valmuksellisesti ei olla edessä, ehkä jopa hieman takamatkalla.